Miksi naiset haluavat naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin naimisiin ihan symbolisena eleenä. Olen lapseni tehnyt, en elättele toivoa leskeneläkkeestä. Haluan vanheta tämän miehen rinnalla. Avioliitto on sellainen sinetti tälle.

Itselläni tuo on juuri syy miksi en halua naimisiin. En tiedä haluanko vanheta mieheni rinnalla. Ihmiset muuttuvat. Tällä hetkellä, ja 14 vuotta jo, olen halunnut olla hänen kanssaan. Voi olla että haluan kunnes kuolema erottaa. Mutta voi olla ettei. Jos esim. jompikumpi keski-iän kriisissä saa päähänsä haluta ihan erilaista elämäntapaa kuin toinen, niin ei ole mitään kahleita lähteä, eikä ole tregedia erota. Kiitettäisiin toisiamme hyvistä vuosista ja jatkettaisiin omilla teillämme molemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitolla sovitaan tiettyjä omaisuuteen, jälkeläisiin ja kuiolemanvaraan liittyviä seikkoja. Lisäksi moni katson perheen syntyvän avioliitossa ja avioliiton olevan sinetti sitoutumiselle parisuhteeseen. 

Mitä jälkeläisiin liittyviä seikkoja siitä sovitaan? Mietin vaan, kun itse olen saanut lapsen avoliitossa, että mitä heihin liittyvää jäi nyt sopimatta?

Ei yhtään mitään. Osa vaan kirjoittaa näitä juttuja ajattelematta. Leskellä on oikeus asua yhteisessä asunnossa, leskeneläke 10 vuotta ja oikeus tasinkoon avioeron sattuessa. Lisäksi sairaalassa ei välttämättä anneta tietoa kuin naimisissa olevan puolisolle, mutta voi olla, että tämä on jo muuttunutkin, koska onhan se outo käytäntö.

Aika väjäisiksi jää nämä avioliiton hyödyt.

Tuo lesken asumisoikeus on oikeasti iso asia. Kiva siinä olisi avomiehen kuoleman jälkeen alkaa selvittää miehen sukulaisten kanssa jokaista lusikkaa ja haarukkaa, että kukas tämän osti ja onko kuitit tallella ja kuulla, että anoppi tulee asumaan asunnon miehen puolikasta, kun hän haluaa hermolepoa miehestään.

Ei anoppi voi tulla sinne asumaan, kun perunkirjoituksia ei ole tehty. Sitten kun ne on tehty, toki voi käydä niin, että asunto myydään, mutta ei Suomi sellainen maa ole, että puolison sukulaiset voivat noin vaan vallata asunnon.

Perunkirjoituksen järjestämiseen ei mene kauaa, ne voi olla ennen hautajaisiakin. Ihan sama, muuttipa anoppi tai ei, niin ikävä siinä on järjestellä raha-asioita tai asunnon myyntiä. Vääntöä tulee ihan varmasti siitäkin, kuka ne hautajaiset järjestää ja saako avopuoliso niihin edes osallistua.

Tarkoitatko nyt, että kaikki palavat halusta järjestää hautajaiset ja tulee riitaa siitä, kuka SAA järjestää ne, vai meinaatko, että kaikki yrittävät nakittaa homman muille? Olen aika ajoin törmännyt tällaiseen, että "avopuoliso ei välttämättä pääse hautajaisiin", mutta kuinka todennäköinen tällainen skenaario muka oikeasti on?

Jos on tiedossa, että puolison sukulaiset inhoavat omaa avopuolisoa, kannattaa kirjata ylös oma tahto hautajaisien osalta. Mutta en itse silti menisi naimisiin, vaikka olisi tiedossa, että kumppanin sukulaiset tulisivat muuten estämään osallistumiseni hautajaisiin. Mitä enemmän tällaisia "jos et mene naimisiin, sinulla käy niin-ja-näin" -tyyppisiä juttuja tulee, vastenmielisemmältä koko avioliitto alkaa kuulostaa. Osa perusteluista on täysin harhaisia. Olen kuullut sellaisenkin väitteen, että puolison kuoltua avoleski lentää välittömästi ulos asunnosta eikä saa mukaansa kuin päällään olevat vaatteet - mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Virkavalta olisi sen avolesken puolella, jos kumppanin sukulaiset tulisivat viemään hänen irtaimistoaan tai yrittäisivät tunkeutua kotiin.

Minä ja mies oltiin yhdessä hyvin kauan ennen naimisiinmenoa, yli 20 vuotta. Miehen äiti puhui aina minusta miehen kaverina. Jos mies olisi kuollut, niin aivan varmasti anoppi olisi alkanut järjestää hautajaisia miehen lähimpänä omaisena (siis omasta mielestään lähimpänä). Hautajaisiin olisin päässyt mukaan, mutta vieraana. Ja juu, et tunne oman miehen sukua. Ihan varmasti ensivisiitti olisi tullut kuolemaa seuraavana päivänä.

Olen järjestänyt yhdet hautajaiset viime vuonna eikä niiden järjestäminen ollut kovinkaan kummoinen homma. Kaikki muu järjestyi yhdellä käynnillä hautaustoimistoon, ainoastaan ruokalista ja ruokailijoiden lukumäärä piti ilmoittaa pitopalveluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin naimisiin ihan symbolisena eleenä. Olen lapseni tehnyt, en elättele toivoa leskeneläkkeestä. Haluan vanheta tämän miehen rinnalla. Avioliitto on sellainen sinetti tälle.

Itselläni tuo on juuri syy miksi en halua naimisiin. En tiedä haluanko vanheta mieheni rinnalla. Ihmiset muuttuvat. Tällä hetkellä, ja 14 vuotta jo, olen halunnut olla hänen kanssaan. Voi olla että haluan kunnes kuolema erottaa. Mutta voi olla ettei. Jos esim. jompikumpi keski-iän kriisissä saa päähänsä haluta ihan erilaista elämäntapaa kuin toinen, niin ei ole mitään kahleita lähteä, eikä ole tregedia erota. Kiitettäisiin toisiamme hyvistä vuosista ja jatkettaisiin omilla teillämme molemmat. 

Eli onko niin, että ne ihmiset eivät halua naimisiin, jotka eivät halua sitoutua loppuelämäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin naimisiin ihan symbolisena eleenä. Olen lapseni tehnyt, en elättele toivoa leskeneläkkeestä. Haluan vanheta tämän miehen rinnalla. Avioliitto on sellainen sinetti tälle.

Itselläni tuo on juuri syy miksi en halua naimisiin. En tiedä haluanko vanheta mieheni rinnalla. Ihmiset muuttuvat. Tällä hetkellä, ja 14 vuotta jo, olen halunnut olla hänen kanssaan. Voi olla että haluan kunnes kuolema erottaa. Mutta voi olla ettei. Jos esim. jompikumpi keski-iän kriisissä saa päähänsä haluta ihan erilaista elämäntapaa kuin toinen, niin ei ole mitään kahleita lähteä, eikä ole tregedia erota. Kiitettäisiin toisiamme hyvistä vuosista ja jatkettaisiin omilla teillämme molemmat. 

Eli onko niin, että ne ihmiset eivät halua naimisiin, jotka eivät halua sitoutua loppuelämäksi?

Ei välttämättä, on monia syitä olla haluamatta avioliittoon, tämä on vain yksi niistä että tunnistaa että ihminen ei ole riiittävän vakaa ja muuttumaton tekemään uskottavia lupauksia loppuelämän suhteesta ja koska lupaukset ei kumminkaan ole varmoja niin parempi olla lupaamatta. On myös niitä, joita tympäisee avioliiton kristillinen ja uskonnollinen tausta, eivätkä halua sekaantua sellaiseen. Tai muuten se että se on yhteiskunnallinen instituutio, kaikki ei halua sellaista sotkea ihmissuhteeseen vaikka haluaisikin olla lopun ikää yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitolla sovitaan tiettyjä omaisuuteen, jälkeläisiin ja kuiolemanvaraan liittyviä seikkoja. Lisäksi moni katson perheen syntyvän avioliitossa ja avioliiton olevan sinetti sitoutumiselle parisuhteeseen. 

Mitä jälkeläisiin liittyviä seikkoja siitä sovitaan? Mietin vaan, kun itse olen saanut lapsen avoliitossa, että mitä heihin liittyvää jäi nyt sopimatta?

Ei yhtään mitään. Osa vaan kirjoittaa näitä juttuja ajattelematta. Leskellä on oikeus asua yhteisessä asunnossa, leskeneläke 10 vuotta ja oikeus tasinkoon avioeron sattuessa. Lisäksi sairaalassa ei välttämättä anneta tietoa kuin naimisissa olevan puolisolle, mutta voi olla, että tämä on jo muuttunutkin, koska onhan se outo käytäntö.

Aika väjäisiksi jää nämä avioliiton hyödyt.

No, onko siitä sitten jotain haittaa?

Yleensä ei. Mutta onko se syy tehdä jotain, ettei siitä ole haittaa - jos ei kerran ole mainittavaa hyötyäkään, tai jos ei muuten vaan tunne tarvetta siihen? 

Itse näen kyllä avioliitossa haittojakin, joissain tapauksissa.  Esim. lesken asumisoikeus voi haitata lasten taloudellista tilannetta - joutuvat maksamaan perintöverot, mutta eivät saa omaisuutta haltuunsa. Ja erossa voi vanhemmilta peritty rakas kesämökki joutua myyntiin, jos ei pysty ostamaan puolisoaan ulos siitä, ja jos vanhemmat eivät aikoinaan ymmärtäneet tehdä testamenttia, jossa olisivat sulkeneet pois puolison oikeuden perintöön. 

Kenenkään ei ole pakko mennä naimisiin. Osa kokee sen tarpeelliseksi, osa ei.

Mitä tulee lesken asumisoikeuteen. Ihanko totta lapset on heittämässä vahempaansa ulos kotoaan, vaikka pari ei naimisissa olisikaan? Yleensä myös avoliitossa asunto omistetaan puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitolla sovitaan tiettyjä omaisuuteen, jälkeläisiin ja kuiolemanvaraan liittyviä seikkoja. Lisäksi moni katson perheen syntyvän avioliitossa ja avioliiton olevan sinetti sitoutumiselle parisuhteeseen. 

Mitä jälkeläisiin liittyviä seikkoja siitä sovitaan? Mietin vaan, kun itse olen saanut lapsen avoliitossa, että mitä heihin liittyvää jäi nyt sopimatta?

Ei yhtään mitään. Osa vaan kirjoittaa näitä juttuja ajattelematta. Leskellä on oikeus asua yhteisessä asunnossa, leskeneläke 10 vuotta ja oikeus tasinkoon avioeron sattuessa. Lisäksi sairaalassa ei välttämättä anneta tietoa kuin naimisissa olevan puolisolle, mutta voi olla, että tämä on jo muuttunutkin, koska onhan se outo käytäntö.

Aika väjäisiksi jää nämä avioliiton hyödyt.

No, onko siitä sitten jotain haittaa?

Yleensä ei. Mutta onko se syy tehdä jotain, ettei siitä ole haittaa - jos ei kerran ole mainittavaa hyötyäkään, tai jos ei muuten vaan tunne tarvetta siihen? 

Itse näen kyllä avioliitossa haittojakin, joissain tapauksissa.  Esim. lesken asumisoikeus voi haitata lasten taloudellista tilannetta - joutuvat maksamaan perintöverot, mutta eivät saa omaisuutta haltuunsa. Ja erossa voi vanhemmilta peritty rakas kesämökki joutua myyntiin, jos ei pysty ostamaan puolisoaan ulos siitä, ja jos vanhemmat eivät aikoinaan ymmärtäneet tehdä testamenttia, jossa olisivat sulkeneet pois puolison oikeuden perintöön. 

Asunnon perintöveroon tehdään vähennys lesken asumisoikeuden vuoksi ja se on sitä isompi, mitä nuorempi leski on. Perintöverot eivät ole niin valtavia, mitä täällä väitetään. Sen lisäksi kuinka monella vainajalla on ollut tilanne, että kaikki raha on kiinni omaisuudessa ja pankkitili on nollilla? Avioehdon tekeminen on ihan helppo homma, se onnistuu keneltä tahansa netin ohjeilla. Isoin työ on viedä se maistraattiin.

Niitä tapauksia kuitenkin on, että perintövero on sotkenut talouden. Mutta vaikka avioliitosta ei olisikaan mitään haittaa, en silti menisi naimisiin. Minulle ei oikein riitä perusteeksi se, että "eihän se mitään vahingoitakaan". 

Edelleenkään sun ei ole pakko mennä naimisiin jos et halua. Moni haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin naimisiin ihan symbolisena eleenä. Olen lapseni tehnyt, en elättele toivoa leskeneläkkeestä. Haluan vanheta tämän miehen rinnalla. Avioliitto on sellainen sinetti tälle.

Itselläni tuo on juuri syy miksi en halua naimisiin. En tiedä haluanko vanheta mieheni rinnalla. Ihmiset muuttuvat. Tällä hetkellä, ja 14 vuotta jo, olen halunnut olla hänen kanssaan. Voi olla että haluan kunnes kuolema erottaa. Mutta voi olla ettei. Jos esim. jompikumpi keski-iän kriisissä saa päähänsä haluta ihan erilaista elämäntapaa kuin toinen, niin ei ole mitään kahleita lähteä, eikä ole tregedia erota. Kiitettäisiin toisiamme hyvistä vuosista ja jatkettaisiin omilla teillämme molemmat. 

Eli onko niin, että ne ihmiset eivät halua naimisiin, jotka eivät halua sitoutua loppuelämäksi?

Ei välttämättä, on monia syitä olla haluamatta avioliittoon, tämä on vain yksi niistä että tunnistaa että ihminen ei ole riiittävän vakaa ja muuttumaton tekemään uskottavia lupauksia loppuelämän suhteesta ja koska lupaukset ei kumminkaan ole varmoja niin parempi olla lupaamatta. On myös niitä, joita tympäisee avioliiton kristillinen ja uskonnollinen tausta, eivätkä halua sekaantua sellaiseen. Tai muuten se että se on yhteiskunnallinen instituutio, kaikki ei halua sellaista sotkea ihmissuhteeseen vaikka haluaisikin olla lopun ikää yhdessä.

Avioliitto on kyllä alunperin ollut ihan taloudellinen järjestely, ja on ollut olemassa jo ennen kristinuskoa. Sillä ei siis oikeasti ole mitään kristillistä tai uskonnollista taustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitolla sovitaan tiettyjä omaisuuteen, jälkeläisiin ja kuiolemanvaraan liittyviä seikkoja. Lisäksi moni katson perheen syntyvän avioliitossa ja avioliiton olevan sinetti sitoutumiselle parisuhteeseen. 

Mitä jälkeläisiin liittyviä seikkoja siitä sovitaan? Mietin vaan, kun itse olen saanut lapsen avoliitossa, että mitä heihin liittyvää jäi nyt sopimatta?

Ei yhtään mitään. Osa vaan kirjoittaa näitä juttuja ajattelematta. Leskellä on oikeus asua yhteisessä asunnossa, leskeneläke 10 vuotta ja oikeus tasinkoon avioeron sattuessa. Lisäksi sairaalassa ei välttämättä anneta tietoa kuin naimisissa olevan puolisolle, mutta voi olla, että tämä on jo muuttunutkin, koska onhan se outo käytäntö.

Aika väjäisiksi jää nämä avioliiton hyödyt.

No, onko siitä sitten jotain haittaa?

Yleensä ei. Mutta onko se syy tehdä jotain, ettei siitä ole haittaa - jos ei kerran ole mainittavaa hyötyäkään, tai jos ei muuten vaan tunne tarvetta siihen? 

Itse näen kyllä avioliitossa haittojakin, joissain tapauksissa.  Esim. lesken asumisoikeus voi haitata lasten taloudellista tilannetta - joutuvat maksamaan perintöverot, mutta eivät saa omaisuutta haltuunsa. Ja erossa voi vanhemmilta peritty rakas kesämökki joutua myyntiin, jos ei pysty ostamaan puolisoaan ulos siitä, ja jos vanhemmat eivät aikoinaan ymmärtäneet tehdä testamenttia, jossa olisivat sulkeneet pois puolison oikeuden perintöön. 

Kenenkään ei ole pakko mennä naimisiin. Osa kokee sen tarpeelliseksi, osa ei.

Mitä tulee lesken asumisoikeuteen. Ihanko totta lapset on heittämässä vahempaansa ulos kotoaan, vaikka pari ei naimisissa olisikaan? Yleensä myös avoliitossa asunto omistetaan puoliksi.

Riippuu lapsista. Voihan olla, että lapsilla on esim. velkoja joiden takia haluavat asunnon realisoitavaksi. Voi myös olla, että leski ei ole lasten vanhempi, joilloin tunnelmat eivät ehkä olekaan niin lämpimiä. Helppo keksiä kaikenlaisia tilanteita, mutta lesken asumisoikeutta ei voi poistaa mitenkään, joten kyllähän se tiettyä turvaa tuo. Varsinkin jos on jo enemmän ikää. Nuorempana sitä ajattelee, että saahan jostain vuokra-asunnon tuosta vaan, mutta iäkkäälle se muuttaminen voi jo olla ihan mahdoton rasti.