Tttukea harrastukseen ja lasu

Ei tule, hae vaan

Vierailija kirjoitti:

Ei tule, hae vaan

Oletko varma?

Tottakai tulee, lasu tulee nykyään aivan kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai tulee, lasu tulee nykyään aivan kaikesta.

Niin tulee, ei voi esim. hakea apua psyykkisiin ongelmiin, jos on lapsia.

Avunpyyntö tuottaa usein joko lastensuojeluilmoituksen tai ilmoituksen sosiaalihuollon tarpeesta

Lähes kaikilla perheiden kanssa työskentelevillä on lastensuojeluilmoitusvelvoitteen lisäksi velvollisuus tehdä ilmoitus sosiaalihuollon tarpeesta eli on ohjattava henkilö hakemaan sosiaalipalveluja (pseudopalveluja) tai henkilön antaessa suostumuksensa otettava yhteyttä kunnallisesta sosiaalihuollosta vastaavaan viranomaiseen, jotta tuen tarve arvioitaisiin. Ohjaamis- ja yhteydenottovelvollisuus perustuu sosiaalihuoltolakiin (1301/2014, ShL 35§).

Sosiaalipalveluihin ohjaus ei ole käytännössä vapaaehtoista. Asiakkaan lupaa ei käytännössä tarvita koska työntekijällä on laaja tulkintavalta ja " henkilön etu" oikeuttaa aina esim. lastensuojeluilmoituksen:

Ilmoitus sosiaalihuollon tarpeesta on tehtävä ilman asiakkaan suostumusta ja salassapitosäännösten estämättä viipymättä, jos henkilö on kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan tai henkilön etu sitä välttämättä vaatii.

Ilmoitus siis tehdään ja sosiaalipalveluihin ohjataan (ShL 11§) kun asiakas tarvitsee tukea:

 jokapäiväisestä arjesta ja elämästä selviytymiseen (esim. lapsiperheiden/vanhusten kotipalvelu, ennaltaehkäisevä perhetyö, tukiperhe) eli kun joku perheessä on uupunut tai sairas

 asumiseen liittyvissä asioissa (esim. asunnottomuus, turvattomuus);

 taloudellisissa asioissa (esim. sosiaaliturva-asioiden selvittäminen); eli kun asiakas on köyhä

 sosiaalisissa suhteissaan ja yhteiskuntaan kiinnittymisessä (esim. yksinäisyys, opiskelun ja työllistymisen vaikeudet); eli kun asiakas on työtön tai keskeyttänyt opintonsa

 lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin tukemiseksi (esim. tuen tarve lapsen kasvatuksessa ja hoivassa tai lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa, lapsen muissa olosuhteissa, koulunkäynnissä tai terveydenhoidossa)eli jos perheessä on oppimisvaikeuksista, käytöshäiriöistä tai nepsy-oireista kärsivä lapsi tai vanhemmat tai lapset kertovat riitelystä tai jos asiakas on kokenut

 lähisuhde- ja perheväkivaltaa tai muuta väkivaltaa ja kaltoinkohtelua;

 äkillisen kriisitilanteen jos asiakkaalla on tarve palveluihin eli jos asiakkalla on sairauskohtaus tai hän on joutunut rikoksen uhriksi

 päihteiden käytön, mielenterveysongelman tai muun sairauden, vamman tai ikääntymisen vuoksi;

 muuhun fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen tai kognitiiviseen toimintakykyyn liittyen;

 omaisten ja läheisten tukemiseksi (esim. omaishoitajan uupuminen)

Virpi Salomaan mukaan ”alkustartti” tulevalle palvelutarpeen arvioinnille on huolen herääminen lapsesta tai perheestä eikä ole väliä kumpi ilmoitus tehdään – lastensuojeluilmoitus vai palvelutarpeen arvioinnin yhteydenottopyyntö. (Salomaa, 2018 64 -65 ). Lopputulos lienee siis sama.

Vaikuttaa vahvasti siltä, että perhekeskusten palvelutarpeen arviointi onkin vanhaa heikkolaatuista lastensuojelun tarpeen tai peräti sijaishuollon tarpeen arviointia, jolle on vain annettu uusi harhaanjohtava nimi.

Ilmiannot eivät auta perheitä tarvitsemansa avun saamisessa

Entä saavatko asiakkaat tarvitsemaansa apua lastensuojeluilmoituksen ja sosiaalihuollon tarpeen ilmoituksen jälkeen? No ei.

​Perheiden tarpeiden mukaisia palveluja kun ei ole olemassa tai saatavilla.

Lastensuojelu on lumehoitoa, jossa oletetuille potilaille annetaan tietty määrä sosiaalityöntekijän päättämiä pseudopalveluja, mutta ei tutkita eikä seurata, miten ne vaikuttavat ihmisten arkeen. Lisääntynyt köyhyys, ahdistus, epätoivo ja epäluottamus on usein lastensuojelun itse tuottamaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai tulee, lasu tulee nykyään aivan kaikesta.

Niin tulee, ei voi esim. hakea apua psyykkisiin ongelmiin, jos on lapsia.

Jos vanhemmalla on toimintakykyyn vaikuttavia psyykkisiä ongelmia, niin luulisi että siinä tilanteessa itselläkin olisi huoli niistä lapsistaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai tulee, lasu tulee nykyään aivan kaikesta.

Niin tulee, ei voi esim. hakea apua psyykkisiin ongelmiin, jos on lapsia.

Jos vanhemmalla on toimintakykyyn vaikuttavia psyykkisiä ongelmia, niin luulisi että siinä tilanteessa itselläkin olisi huoli niistä lapsistaan...

Jos toisella vanhemmista on masennus jota haluaisi hoitaa, jotta voisi olla tasavertainen kasvattaja, niin ei siitä minun mielestä tarvisi kuormittaa perhettä vielä stressaavilla sossukäynneillä. Sulla ei selvästikään ole mitään kokemusta lastensuojelusta ainakaan asiakkaan näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai tulee, lasu tulee nykyään aivan kaikesta.

Niin tulee, ei voi esim. hakea apua psyykkisiin ongelmiin, jos on lapsia.

Jos vanhemmalla on toimintakykyyn vaikuttavia psyykkisiä ongelmia, niin luulisi että siinä tilanteessa itselläkin olisi huoli niistä lapsistaan...

Jos toisella vanhemmista on masennus jota haluaisi hoitaa, jotta voisi olla tasavertainen kasvattaja, niin ei siitä minun mielestä tarvisi kuormittaa perhettä vielä stressaavilla sossukäynneillä. Sulla ei selvästikään ole mitään kokemusta lastensuojelusta ainakaan asiakkaan näkökulmasta.

Mullapas on kokemusta 🙋🏼‍♀️ ja tuntui ihan kivalta kun silloin lasusta soittivat ja kyselivät, olisiko mitään missä olisin tarvinnut apua. Tuli turvallinen olo, että jos oma kunto romahtaakin niin saadaan apua tarvittaessa ja lapsetkin on sit turvassa eikä päädy heitteille jos toinenkin vanhempi uupuu. Helpotti omaa stressiäkin sairastelun suhteen kun ei tarvinnut noista huolehtia. Asiakkuus ei alkanut heti silloin, myöhemmin sitten vasta kun tuli sairastelun lisäksi muutakin ongelmaa.

Mistä sitä munkaan tilannetta olisi silloin tietänyt ilman että sitä selvitettiin. Mähän olisin voinut maata toimintakyvyttömänä sängyssä kun vanhimmat lapset hoitaa nuorimman ja kodin kun mies on töissä.

Ne jotka kokee lasun kanssa asioinnin ongelmaksi, on yleensä näitä negatiivisiä minä-minä-tyyppejä jotka näkee mörköjä joka puolella ja omasta mielestään tietävät aina kaiken paremmin, eikä heidän toiminnassaan ole ikinä mitään kehitettävää. Ihan vaan ohos yllättäen lähti lapset huostaan eriparisukkien ja makaroonilaatikon takia, tai elinikäinen trauma tuli kun joku oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen kun teini oli valehdellut koulussa kuinka kotona on kamalaa. Normaaleilla ihmisillä ei sitten ongelmia lasun kanssa juurikaan ole. (No paitsi siinä että työntekijät vaihtuu jatkuvasti ja tämä aiheuttaa kyllä tosi ärsyttäviä tietokatkoksia, aina saa selittää asioita uudelleen ym.)

Onpa änkyttävä otsikko.