Lapsenkasvoinen nainen

Olen niin kauan kuin muistan, kaivannut kasvonpiirteitä,jotka olisivat edes hiukan kapeammat mitä omani ovat. aikuismaisemmat siis- lapsenkasvoisuus ja "söpöys" on useissa tilanteissa syönyt uskottavuuttani, vaikka toisaalta sen avulla olen myös melko helposti mm. tutustunut miehiin ja toisaalta tullut myös heidän kaltoinkohtelemakseen, sillä he eivät ilmeisesti ole pohjimmiltaan ymmärtäneet olevansa kuitenkaan todellisuudessa tekemisissä aikuisen naisen kanssa pikkutytön sijaan.
En siis ole luotaantyöntävän tai pelottavan vaan harmittoman ja kiltin näköinen,ainakin hyväntuulisena- kenties vain juurikin hieman "lapsenomaisen" oloinen, huolimatta siitä,että elämäntarinani on todellisuudessa melko, noh, lievästi sanottuna rankka,mitä eivät useimmat ihmiset,johtuen juurikin tästä lapsenkasvoisuudestani ja (kaikesta kokemastani huolimatta) säilyttämästäni asenteesta "niin kauan kuin on elämää,on toivoa", kykene uskomaan tai minusta huomaa.
Papereitakin lakattiin kyselemästä vasta 40 v jälkeen.. Mistä johtuu se, että ihmiset eivät kykene näkemään mitään muuta,kuin ulkokuoren? Miksi miehet kuvittelevat voivansa hyväksikäyttää kiltinoloisia naisia tai vastaavasti naiset kokevat "oikeudekseen" jyrätä minut sosiaalisissa tilanteissa tai ryhtyä juoruamaan,kieroilemaan ja "pullistelemaan" lähelläni? Tappouhkauksia olen saanut useita,niin naisilta kuin miehiltäkin. Tästä syystä olen hyvin yksinäinen ja en voi enää luottaa ihmisiin,vaikka haluaisinkin. Onko muita,joilla tällaisesta kokemuksia?