Vaimo ei haluakaan lapsia, ikinä!

Olen 30 vuotias mies ja vaimoni on 29 vuotta. Olemme olleet yhdessä teini-iästä asti ja naimisissa yli seitsämän vuotta. Seurustelun alussa ei vielä lapsiasiat olleet niin kovin ajankohtaisia, vaikka minä toin haaveeni kyllä jo silloin julki että haluan joskus lapsia. Opiskelut, asevelvollisuudet ja työpaikan etsintä seurasi seuraavaksi. Nyt meillä on iso okt eikä lainaa ole enää nimeksikään. Kummallakin vakituinen työpaikka. Lisäksi opiskelen muutamana iltana lisäpätevyyttä ammattiini, josta seuraa tietysti paremmat ansiot. Emme käytä oikeastaan alkoholia ja elämme muutenkin säännöllistä elämää. Tilanne on nyt sellainen, että vaimoni ei halua luultavasti ikinä lapsia. Näin hän ainakin on antanut ymmärtää. Olen miettinyt asiaa tämän viikon ja jopa ihan itkenyt tämän takia.

Erään nettipalstan ohjeessa selitettiin, että hyvästä parisuhteesta ei kannata luopua sen takia että toinen ei halua lapsia. Täyttä ja rikasta elämää voi viettä sen kumppanin kanssa. En sitten tiedä mitä tulevaisuudessa ajattelen asiasta, jos nyt jään lapsettomaksi. Voimmeko elää mukavaa elämää vain kahdestaan.

Itse olen kasvanut henkisesti nyt viimeisten kolmen neljän vuoden aikana mielestäni paljon. En ole se sama mies joka olin nuorempana. Mietin myös sitä, että voiko vaimon onneton lapsuus olla syynä tähän päätökseen. Vaimoni vanhemmat erosivat hänen ollessa lapsi. Nyt kun voi myöhemmin tehdä analyysiä, niin hänen isänsä on alkoholisti ja äiti työnarkomaani. Hänen muistonsa lapsuudesta on sammunut isä sohvalla sekä se, että äiti ei ollut kotona vaan töissä. Vaimoni on heidän ainut lapsi. Oma lapsuuden kotini on erilainen. Meitä on neljä veljestä, joita äiti hoiti kotona melkein kouluikään asti. Meillä ei lasten nähden juotu tai riidelty. Voin sanoa että minulla oli onnellinen lapsuus. Kerran vaimoni jopa suuttui ja käski minun olla hiljaa, kun kerroin mitä kaikkea olen lapsena äitini kanssa tehnyt.

Olen nyt vähän hukassa, mitä pitäisi tehdä. Eno haluaisi erotakaan, koska meillä menee muuten niin hyvin. Kai voisin teoriassa löytää uuden kumppaninkin, mutta perheen perustaminen ja lasten saanti saattaisi siltikin olla epävarmaa. Lapsettomana voi tietysti olla yksinkin. Onko kellään neuvoja tai vinkkejä miten voin kannustaa vaimoani lapsen hankintaan?