Tiesittekö että ranskan kielen r-kirjaimen kurkkukorahdus on syntynyt ihan vahingossa ja tullut vallitsevaksi siinä kielessä?

Vierailija kirjoitti:

The French R... or French Rs?

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Kertoo että yläluokka alkoi käyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Ranskan kurkku-r-äänne johtuu legendan mukaan siitä, että Aurinkokuningas Ludvig XIV:lla oli ärrävika. Kaikki tietysti halusivat puhua niin kuin kuningaskin puhui, koska se oli hienoa, joten kurkku-r levisi yleiskieleen. Etelä-Ranskassa, erityisesti maaseudulla, r kuitenkin lausutaan yhä kuten suomessa.

Voih. Mun ranskan ope märisi kun en millään meinannut oppia kurkkuärrää. Jos olisin tuon tiennyt, olisin voinut sanoa että haluan ääntää kuin eteläranskalaiset.

Oliko se sveitsin ranska, jossa on omia helpompia numeroita esim. 99 (quatre-vingt-dix-neuf) onkin nonante-neuf?

Mistä se stadilaisten narina sitten on tullut?

Vierailija kirjoitti:

Oliko se sveitsin ranska, jossa on omia helpompia numeroita esim. 99 (quatre-vingt-dix-neuf) onkin nonante-neuf?

Eroja on vielä kantonien välillä, esim. Vaudissa sanovat "huitante".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranskan kurkku-r-äänne johtuu legendan mukaan siitä, että Aurinkokuningas Ludvig XIV:lla oli ärrävika. Kaikki tietysti halusivat puhua niin kuin kuningaskin puhui, koska se oli hienoa, joten kurkku-r levisi yleiskieleen. Etelä-Ranskassa, erityisesti maaseudulla, r kuitenkin lausutaan yhä kuten suomessa.

Sama juttu stadilaisen s-kirjaimen kanssa.

Eräässä arvostetussa Helsingin tyttökoulussa oli suosittu, rikas tyttö, jolla oli s-vika. Suhastava hesalais-ässä. Kaikki "seuraajat" alkoivat matkimaan sitä ja siitä se sitten lähti.

Homomainen suhatava s-konsonantti-äänne.

Lähde Kotos.

Mutta onko tuo totta vai urbaanilegenda?

Stadilais-ässää kielitieteilijätkin kutsuivat pitkään "tyttökoulu-ässäksi"

Paitsi, että tutkimuksissa ei ole havaittu, että helsinkiläiset ääntäisivät ässän eri tavalla kuin muualla Suomessa.

Kyllä tiesin. Isä kertoi asian jo kun olin lapsi. Olen sivistysperheestä. 

Vierailija kirjoitti:

Ääntäminen eroaa riippuen siitä onko r-kirjain

1. Sanan alussa

2. Konsonantin jälkeen tai keskellä sanaa

3. Sanan lopussa

Mikä muuten on normaali r?

Niinhän se tekee suomenkin kielessä, mutta sitä ei merkitä eri kirjaimin!

Vierailija kirjoitti:

Miten se sitten yleistyi? Oli muiden mielestä puhevikaisen korahtelu niin huvittavaa että alkoivat matkia ja se sitten jäi yleiseen käyttöön?

Jotakuinkin juuri noin, koska se puhevikainen sattui olemaan Aurinkokuningas eli Ludvig XIV. Kuninkaan puhetapaa pidettiin hienona ja sitä alettiin matkia. Näin siis legenda kertoo, paikkansapitävyys kyllä hiukan epäilyttää. Olihan Suomen pvesidentti Tavja Havosevvakin paha puhevika, eikä sitä matkineet muut kuin imitaattorit ym. koomikot.

Miten tuonkin todistaa? Muinais-Pierre tai Jeannette yskäisi vahingossa?

:D

En tiennyt. Muistatko, ap, yleistyikö se kurkku -r ensin ylimystön keskuudessa?

Venäjän kielessä on monta s -ääntämystä, samoin ruotsin. Mikäli poikkeus pääasiasta sallitaan.,

Vierailija kirjoitti:

Oliko se sveitsin ranska, jossa on omia helpompia numeroita esim. 99 (quatre-vingt-dix-neuf) onkin nonante-neuf?

Ranskalaiset haluaa laskea mielummin kun keksiä uusia sanoja. Monissa muissa kielissäkin on oltu laiskoja. Esim. varpaat on jalan sormet eräässä kielessä.

Kyllä, tiedän tästä. Ranskan kielen r-kirjaimen kurkkukorahdus, jota kutsutaan myös "gutturaaliseksi r:ksi" tai "parisilaiseksi r:ksi", on todellakin kehittynyt vahingossa ja siitä on tullut vallitseva ääntömuoto ranskassa.

Alun perin ranskan kielen r-kirjain äännettiin samalla tavalla kuin muissa kielissä, eli se oli perinteinen "r" ääni, jota tuotetaan kielenkärjellä. Kuitenkin noin 1700-luvulla Pariisissa alkoi esiintyä puheenparressa uudenlainen r-ääntö, jossa ääni tuotettiin kurkunpäässä. Tämä ääntömuoto levisi vähitellen Pariisin kautta koko Ranskaan ja vakiintui lopulta ranskan kielen puhutuksi normiksi.

On mielenkiintoista, että tämä ääntömuutos tapahtui vahingossa, eikä sitä ollut tarkoitus tai suunniteltu. Nykyään gutturaalinen r on erottamaton osa ranskan kielen ääntöjärjestelmää ja se on yksi niistä ominaisuuksista, jotka tekevät ranskan ääntämisestä tunnistettavan.

Kiitos jakamastasi tiedosta ja onnea ranskan kielen opiskeluun yliopistossa!