Lue keskustelun säännöt.
Keneltä nelikymppiset naiset saatte tukea?
04.10.2020 |
Pitkä avioliitto on kulahtanut ja vapaiden miesten ihailevat katseet on siirtyneet nuorempiin. Teini-ikäiset lapset löytää äidistä viat ja kapinoi. Töissä juuri 40 v naisen harteille kasataan vastuita koska et ole enää liian nuori etkä kokematon etkä vielä liian vanha työhön. Ystävät on kyynistyneet ja muuttuneet myrkyllisiksi omien etujen tavoittelijoiksi. Omat vanhemmat alkaa olla huolehdittavia ja tuki on kääntynyt lapselta vanhemmille päin. Netissä nykyään jos avautuu hetkistä asioistaan, haukutaan asioitaan avannut lyttyyn. En ihmettele että terapiasta on tullut niin yleistä, sieltäkö vain saa tukea?
Kommentit (50)
Mieheltä, terapiasta, muutamalta ystävältä. Ei ole työkavereita, ei sisaruksia. Äiti on narsistinen, eikä mielestäni halua kuulla minun ahdistustani, suotakoon se hänelle. Lapsilleni en halua kaataa omia murheitani. Luen ja kuuntelen paljon omaan hyvinvointiin liittyviä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävät. Sukulaiset on niin itsekeskeisiä, lapset aikuisia eikä ole miestä.
Just eilen mietin samaa. Pari kaveria on joiden kanssa tulee viestiteltyä ja terapian aloitin. Mutta toosi yksinäiseksi ja raskaaksi koen elämäni.
En keneltäkään. En mieheltä, en vanhemmilta en sukulaisilta. Sisaruksia ja ystäviä ei ole eikä työkavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keltään
Ja vituttaa että joillain on vanhempia, sisaruksia, ystäviä, lapsia ja ties ketä kumminkaimoja auttamassa ja kuuntelemassa kun minulla ei ole
Niinpä. Epäreilua! Itselle ei ole siunaantunut ketään.
40nen on edelleen soiva peli jos ei anna itsensä plösähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän yli nelikymppisenä käyn läpi aikuiselämäni suurinta kriisiä, liittyy yhteen lapsista. Tukea saan päivittäin äidiltäni, mieheltäni hänen voimavarojensa mukaan (enimmäkseen hän tarvitsee minun tukeani tämän saman kriisin keskellä eikä jaksa tukea minua), ystäviltäni ja lastensuojelusta.
Vanhimmalta lapselta tavallaan myös, häneltä en suoraan hae tukea tilanteeseen enkä halua kuormittaa häntä, mutta hänen läsnäolonsa ja empaattinen suhtautuminen kaikkeen antavat valtavasti voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa miesten ihailevia katseita (mitä merkitystä niillä on?) vaan henkistä tukea ystäviltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika vähissähän sellaiset henkilöt ovat. Toisinaan viestin erään entisen poikaystävän kanssa. Häneltä saa tukea. Toki ymmärrän, että hänellä on omat intressinsä. Melko yksin olen, vaikka on mies ja perhe. Ystävätkin ovat negatiivisia. Elävät samaa kuluttavaa elämänvaihetta. N37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peilistä näkyy se keltä tukea kannattaa haikailla, muita ei mulla ole. Miestä ei kiinnosta, miksi kiinnostaisikaan.
Me 40v+- naiset taidetaan olla esitaistelijoita muutoksessa.
Äitimme olivat ns kotiäitejä joista osa kävi töissä ja osa ei. Meidän osamme on ollut alusta saakka että töissä on pysyttävä, oli lapsimäärä mikä tahansa. Tai no yli 4 lasta niin ehkä, EHKÄ voit olla kotona max 2v ja siitäkin syyllistetään koska vaan laiskottelet etkä tuo perheen talouteen mitään.
Painetta on joka puolelta. Koti on pitänyt pitää moitteettomana, pullat leivottu.
Töissä 8h/päivä.
Lasten harrastuksiin kuskaamiset koska hyvä äiti tekee niin.
Mahtava puoliso miehelle joka raataa töissä ja viettää vapaansa kavereiden kanssa
Yli 30 bmi on kauhistus ja ylläri että monella se on juuri niin kun aika ei enää vaan riitä omaan hyvinvointiin.
Sitten peilistä katsoo se riutunut keski-ikäinen, jota ei tunnista. Kuka toi vanha nainen on??
Sitten kun yrittää puhua omasta olostaan ja jaksamattomuudesta, saa osakseen vähättelyä.
Mitä sinä nainen siinä oikein valitat kun kaikki on niin hyvin??
Aviomieheltäni, eräältä hyvältä ystävältä (pintakavereilta ei saa), sisaruksilta ehkä vähän, äidiltä hiukan, muttei henkisissä asioissa.
En minä parikymppisenäkään ole saanut tukea mistään. Kumma ajatus, että ulkonäkö saisi jonkun tukemaan sinua. Pikemminkin jos on iloiselta vaikuttava nuori nainen, ajatellaan että kaikki on hyvin eikä mitään todellisia ongelmia voi olla vaan enintään jotain nuorten naisten hömpötyksiä.
No antaa tulla tähän, mikä mättää?
Minä en ole vieläkään löytänyt mitä tekisin isona. Eikä sitä ympäristö minulle kerro ja läheiset ovat väsyneet venähtäneeseen etsikkoaikaani ja kriiseilyyni. Terapia auttoi joihinkin asioihin muttei tähän, valmennus vei enemmän hakoteille.
Lapsia ei ole enkä halua, siksi olen ulkopuolella muiden ikäisteni perheasioista.
Mies on, mutta tuki virtaa hänen suuntaansa.
Kyllähän 40 v vielä miesten katseita saa.