Lue keskustelun säännöt.
Itkettää... mistä löydän iloa?!
18.12.2013 |
Olen raskaana viikolla 18 ja muutama päivä päälle. Kaikki on hyvin, tai pitäisi olla. Miten voisin nauttia raskaudestani?! Teen kaksivuorotyötä, väsymys painaa usein töiden jälkeen... se näkyy täällä kotona ettei jaksa mitään tehdä. En osaa todellakaan nauttia raskaudestani, siihen on syynä mieheni käytös ja olemus minua kohtaan. Kun kerroin lapsesta, hän ei ole halannut minua, ei pusua, seksistä nyt puhumattakaan. Olen yksin vailla tukea ja kuuntelijaa jonka toivoisin olevan avomieheni. Hän myös ilmoitti ettei aio tulla synnytykseen saatika hoitaa vauvaa.... Joskus sovimme että vauva tulla saa jos on tullakseen ja jätin ehkäisyn pois. Esikoisemme on pian 8v.
Mieheni pelaa päivittäin nettipokeria yms, usein aamuyön tunneille asti jos on iltaan menossa töihin. Melkoiseen humalaan juo itsensä noin kolmasti viikossa. Hän ei välitä minusta tai esikoisestamme :(
Tämä ei ole kirjoitettu raskauden aiheuttamissa hormoonihöyryissä... tätä oli jo pidemmän aikaa ennen raskauttakin mutta tuntuu että jotenkin vain pahentunut.
Tuntuu että ainoa pakokeino on ero... jaksanko mä sitä?! No en kyllä jaksa tätäkään tilannetta, Iltaisin kyyneleet valuu ja mietin mitä tehdä minne mennä...
Kiitos teille jotka jaksoitte lukea! teksti oli ehkä hieman sekavasti kirjoitetettu.
Kommentit (39)
[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 09:21"]
Ap: Onko muilla peli tai sekä alko-ongelmasta kärsiviä miehiä?
[/quote]
On mulla. Raskausaikanani oli ns parempi vaihe, joten uskoin että vauva-arkikin sujuu. Mieheni (ja miehesi) on varmaankin addiktoituva persoona (alko ja peliriippuvuus menevät käsikädessä). Meillä tosin tosin mies pelaa enemmän silloin kun ei juo, koska jokin addiktio pitää muka olla :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ja oon tyytyväinen kun en jääny sille raskaaks. Se pelas ja ryyppäs,tiuski valehteli jne..jätin kun muuttui viikottaiseks tuo kännääminen. Se oli masentunu ja alko pahensi asiaa+peliongelmaa :/
Kannattaa listata itsellesi suhteeseen jäämisen ja lähtemisen hyödyt ja haitat. Voin aloittaa puolestasi :)
Hyödyt jäämisestä:
-taloudellinen turva
Hyödyt lähtemisestä:
-ei tarvitse katsella ja haistella humalaista miestä
-lapset saavat turvallisen kodin
-lapset eivät saa vinoutunutta käsitystä rakkaudesta ja parisuhteesta
-lapset eivät kärsi kun eivät joudu kuuntelemaan vittuilua isältä äidille
-voit itse paremmin kun ei tarvitse omassa kodissa kuunnella vittuilua
-ei tarvitse miettiä miehen peliongelmaa
-voit lakata murehtimasta sitä, ettei mies osallistu lastenhoitoon
-voit suunnata katseesi tulevaan
-yleinen ilmapiiri paranee
-sinulle aukenee mahdollisuus joskus sitoutua parisuhteeseen ihanan ja kunnollisen miehen kanssa
-kun lakkaat kaipaamasta miehesi tukea, pärjäät paremmin eikä enää itketä
-kasvat henkisesti vahvemmaksi
-ehkä mieskin havahtuu olemaan parempi ja läsnäolevampi isä
Uskomatonta tässä on se että A) halusit vielä toisenkin lapsen tuollaisen miehen kanssa ja B) kirjoitit että kaikki on periaatteessa hyvin...???
ap: ja huomaa kun pelit menneet huonosti, ollaan vielä vittumaisempia seuraavana päivänä.
Varmaan paljon asioita ymmärtää jo 8v tyttäremme... Hän iltaisin itkuinen jos en ole kotona kun lähtee kouluun, koska iskä ei herää kun on lähdössä kouluun... kaipaa jotakin tukea ja turvaa aamuun... vaikka on erittäin hyvin menyt itsenäisesti kouluun lähtö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä järki on hankkiutua raskaaksi tuossa tilanteessa vai ehkäisykö petti?
[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 09:55"]
Mikä järki on hankkiutua raskaaksi tuossa tilanteessa vai ehkäisykö petti?
[/quote]
On vaikea ymmärtää miksi pitää tällä tavalla ilkeillä ap:lle. Tehty mikä tehty eikä tuollainen jossittelu johda tai auta mitenkään. Sivullisena on helppo sanoa, miten asiat pitäisi tehdä, mutta kun itse elää sitä elämää, siihen turtuu ja tottuu eikä enää näe metsää puilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 09:51"]
Uskomatonta tässä on se että A) halusit vielä toisenkin lapsen tuollaisen miehen kanssa [/quote]
Tätä mäkin jäin tässä ihmettelemään...mitä järkeä oli vielä tehdä toinenkin lapsi kun jo ennen tätä raskautta kaikki ei näköjään ollut kovin hyvin.
Ap vastaa: ehkä sitä halusi kuitenkin uskoa parempaan, mutta ilmeisemmin ei olisi kannattanut.
Jokainen tekee joskus virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku oli listannut mahdollisen eron hyviä ja huonoja puolia, huonoissa puolissa oli vain taloudellisen tilanteen huonontuminen, eikä muuta... Eronneena heitän nyt ihan vaan realismin mukaan siihen muutaman huonon puolen lisää, jotta osaat ottaa nekin huomioon ratkaisuasi miettiessä.
- Lapsen ikävöinti isää kohtaan (en tiedä millaiset välit tyttärellänne isäänsä on, mutta vaikkei olisi näennäisesti kovinkaan läheiset, voi lapsi silti ikävöidä toista vanhempaansa, jonka läsnäoloon on tottunut. Meillä esiintyi paljon iltaitkuja, pelkoja ja ahdistuneisuutta lapsillamme eron jälkeen, ikävöivät isäänsä selkeästi, vaikka tätä usein saivatkin tavata. Loppujenlopuksi esikoinen myös tahtoi teini-ikäisenä muuttaa isänsä luo asumaan. Toki annoin mennä, koska isäkin tahtoi lapsen luokseen, lapsella oli lyhyempi koulumatka isältä jne. Mutta arvaa vaan, miltä minusta itsestäni tilanne tuntui...?)
- auttaako mies missään kotitöissä? Jos ei päivittäisissä, niin hoitaako esim. auton katasastukset, huollot, renkaidenvaihdot? Nurmikon leikkuun, pikkurempat, lamppujen laittamisen kattoon? Korjaa rikki menneitä kodinkoneita tai vie korjaukseen ja hankkii ja asentaa uudet tilalle? (pikkujuttuja, ehkä, mutta eron jälkeen ap sinä joudut todennäköisesti hoitamaan nämä kaikki itse. Osaatko, onko voimavaroja opetella ja kantaa vastuu näistäkin asioista kaikkien muiden kotitöiden ja kahden lapsen lisäksi?)
- yhteydenpito exän kanssa lapsia koskevien asioiden kanssa. Tulee vanhempainiltoja, terveydentarkastuksia johon kutsutaan molemmat vanhemmat, joulujuhlia, kevätjuhlia, synttäreitä, rippijuhlat, valmistujaiset... miten hoidatte nämä? Kestättekö sovussa näissä tapahtumissa keskenänne? (ja huom. vaikka isä ei nyt olisi ollut kiinnostunut osallistumaan lapsen tapahtumiin, voi tulla äkillinen muutos eron jälkeen) Ja entäs sitten, kun mukana on mahdollisia uusia puolisoita?
- Joulu tulossa.. Isä havahtuu jossain vaiheessa varmaan kuitenkin siihen, että haluaa lapset luokseen esim. joka toinen joulu, haluaa viedä heitä omien vanhempiensa luokse jne. Miltä kuulostaa yksinäiset joulut...?
En näitä huonoja puolia kirjoittaessani yritä estää eroasi, mutta tällä palstalla on tapana kehottaa eroa miettiviä lähtemään "soitellen sotaan". Kerrotaan vaan eron hyvät puolet, unohdetaan ne huonot tai kuitataan ne jollain kevyellä heitolla.
Itse eronneena tiedän, mitä kaikkea voi mennä vikaan, vaikka esimerkiksi meidän tilanteessamme ero hoidettiin suhteellisen sopuisasti ja vältettiin riitelyä lasten kuullen yms.) Mieti ap myös niitä. Joskus sen "sohvalla makaavan" miehen tekemiset ja pelkältä fyysiseltä läsnäololtakin tuntuvan "turvan" arvon huomaa vasta, kun sen menettää.
Voihan se olla, että miehesi herää tilanteeseen, jos kerrot ajatuksistasi ja eroaikeistasi. Joskus esimerkiksi väliaikainen ero voi myös herätellä tajuamaan (toiset miehet kaipaavat kunnon "ravistelua", että tajuavat) ja sen jälkeen voi vielä olla toiveita yhteenpaluusta parisuhteeseen ja perhe-elämään enemmän panostaen.
Keskustele ap miehesi kanssa, koita säilyttää malttisi ja ole sitkeä. Kaikkea hyvää teille, onnea tulevasta vauvasta, ja hyvää joulua!
[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 09:51"]
Uskomatonta tässä on se että A) halusit vielä toisenkin lapsen tuollaisen miehen kanssa ja B) kirjoitit että kaikki on periaatteessa hyvin...???
[/quote]
Ja sinä olet elänyt elämäsi oppikirjan mukaan? Tuo tilanne, missä AP on on sellainen, mihin luisutaan. Että joo, olisi kaikenlaista korjattavaa, mutta teoriassa mies on tosi hyvä.
Ei ole! Itse elin kauan siinä harhassa, että hyvin menee kun mies ei kulje kylillä, käy päivät töissä, ei lyö - mitä nyt joi illat, lomat, viikonloput. Mutta jossain sisimmässään se oli ihan hyvä mies.
Paskat sillä on väliä, jos sitä hyvää miestä näki kerran kuussa. Suurin osa oli sitä toivoa ja odotusta, että asiat muuttuu vielä paremmiksi. Ihmeen sitkeässä sitä roikkuikin tuossa paremman odotuksessa.
Paremmin on nyt. Tässä maassa pärjää pienemmilläkin tuloilla, kunhan on tolkun ihminen. Lähde ihminen. Näen kyllä, että miehellä on ongelma itsensä kanssa, mutta sulla on ongelma sen kanssa että mies ei edes halua päästä ongelmastaan eroon.
Ja jos sua jotenkin syyllistää ajatus, että olet jättämässä miestäsi, niin kokeilepa sitä ajatuskuviota, että sun miehes on heittämässä raskaana olevaa vaimoaan ja esikoistaan pihalle. Koska tuotahan se tekee, vaikkei kyseessä olekaan mikään niska-perse-ote, tai lumihanki-viina-kirves -kuvio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vastaa: KIITOS <3 ajatuksesi ajattelemisen aiheisia...
-en osaa sano lapsen ikävöinnistä. Onhan tässä jo nyt mennyt jopa kolme päivää ettei ole nähnyt isäänsä, isä kun valvoo yöt, herää juuri ennenkuin pitäisi iltaan töihin lähteä, lapsi kotona koulusta myöhemmin... isä tulee illalla klo22 jälkeen, on lapsi silloin jo nukkumassa jne.... tätä "tahtia" voi mennä useampi päivä.
-ukko ei auta kotitöissä, ei ole juuri koskaan auttanut ja nyt vielä vähemmän. Ei edes imuroi koska meillä kissa joka minun ja se kuulemma sotkee ja karvaa ympäriinsä :D yksi päivä kysyin miksei ole vieny roskia, sanoi että minun tehtäväni.... pussi tursus jo roskia. Autoni olen tähän asti itse katsastanut ja tarvittaessa setäni korjannut. Lamput osaan vaihtaa :) Nyt asumme omakotitalossa ja leikattavaa on noin 2000 neliöö, ukko ei ole antanut minun leikata nurmikkoo koska en kuulemma osaa :D :D Muutama vuosi sitten pesukone pissi vedet alleen niin ukko vain nauroi ja lähti töihin... hoidin homman alusta loppuun, tuttu kosteusmittaja tms ja kaikki järjestyi eikä suurempaa vahinkoa syntynyt onneksi.
-ukkoa ei tähänkään asti kiinnostanut päiväkodin keskustelut tai juhlat... eikä koulussakaan vanhempain vartit yms ja nyt joulujuhla. Ovat kuulemma turhanpäisiä tuollaiset keskustelut. Todistusta tyttö menee yksin hakemaan :( mulla siis vuorotyö.
Tähän asti ollut synttäreitä vastaan jollakin tapaa. Minulla sukulaisia joiden kanssa olen läheisissä tekemisissä ja ovat tulleet tytön syntymäpäiville. Turhaa rahan menoa tuollaiset vaikka en mitää suurenmoisia tarjoiluja ole järjestänyt. Rippijuhlia, valmistumisia en osaa nyt ajatella....
Olen joskus miehelleni sanonut että lähden pois, on siihen tuumannut että senkus....
Tiedän, että olisin onnellisempi ilman ukkoa... mutta se päätös ja muuton tekeminen ahdistaa...
Ei sitä päätöstä tarvitse yhtäkkiä tehdä kun ei ole hätätilanne, väkivaltaa tms. Alat pikkuhiljaa seurata asuntoilmoituksia, käyt ehkä joissain esittelyissäkin. Mietit etukäteen mahd auton tarpeen ja hankinnan yms. Aikaa myöten alat tottua ajatukseen että pian tästä lähdetään eikä se enää tunnu niin ylitsepääsemättömältä kynnykseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vastaa: ei päätöstä tarvitse het pikaa tehdäkään... Toisaalta kuitenkin tämä "henkinen väkivalta" tai lyttääminen on pahempaa kuin fyysinen lyöminen...
Kehottaisin itse lähtemään aika pikaisesti. Jos kyseessä olisi ns. normaali parisuhde, kannustaisin myös hiljalleen kypsyttelemään ajatusta erosta, mutta kun tilanne on sellainen kuin se teillä on, suosittelen aika nopeaa eroa. Se kirpaisee kyllä varmasti enkä voi aavistaa miten vaikeaa se on. Kun vauva syntyy, sinulla ei välttämättä enää ole voimia eroon.
Jotenkin tulee tunne, ettet ehkä ihan käsitä miten kauaksi olette ajautuneen hyvästä ja normaalista perhe-elämästä ja parisuhteesta ja miten haitallista elämänne on tällä hetkelle lapsille. Ymmärrän kyllä, ettei sitä pysty läheltä näkemään. Olen kovin huolissani sinusta ja toivon, että löydät itsestäsi voimaa tarttua toimeen.
Uskon, että kun teet lopullisen päätöksen erosta ja otat ensimmäisen konkreettisen askeleen, kaikki kyllä järjestyy lopulta.
Erossa on vielä enemmän haittoja kuin 32 esitti, eivätkä kaikki edut suinkaan pidä paikkaansa. Myös alkoholistit ja peliriippuvaiset saavat tavata lapsiaan. Kestätkö ap sitä että joudut jättämään lapsesi joka toinen viikonloppu exän hoiviin? Mitä lapset ovat siitä mieltä? Lasten elämä ei suinkaan välttämättä muutu erossa turvallisemmaksi, vaan se saattaa muuttua olennaisesti turvattomammaksi. Lapset alkavat myös usein pelätä myös sen toisen vanhemman menettämistä eli heiltä katoaa perusturva jalkojen alta totaalisesti. Pitää olla valmistautunut vastaanottamaan monenlaisia psykosomaattisia oireita ja hankkimaan lapsille apua.
ap vastaa: miehelläni aiemmasta liitosta 12v tytär jota ukkoni näkee ehkä kerran kuussa (silloin kun on vkl vapaa) vaikka välimatkaa on vain noin 20km. Nyt ei ole tytärtään nähnyt 1,5kk. Likka kun meillä niin ukko ei juo tai valvo aamuun asti, mutta minun vastuulla on lasten syöminen yms jos ukko makaa klo12 asti.
Ymmärrän väsymyksesi tilanteessa. Itse olin samanlaisessa tilanteessa vuosia kunnes sitten ymmärsin lähteä, mutta siihen meni useampi vuosi...
Siis sulla on 8-vuotias lapsi siellä? Miten hänellä menee? Koulussa? Osaako lukea? Keskittyykö tunneilla? EIkö kouluterveydessä ole puututtu epämääräiseen elämäänne? Eikö ole tehty testiä vanhempien päihteiden käytöstä? Tuon ikäinen lapsi on jo iso. Muistaa asioita. Tuollainen koti vaikuttaa pysyvästi lapsesi psyykeeseen.
Tuollainen elämä ei ole normaalia. Piste. Pelasta lapsesi.