Miksi syömishäiriöiset ohjataan psykiatriseen hoitoon- tosi noloa

Työnantaja ei lausuntoja mistään näe. Syömishäiriökö on mielestäsi sitten ihan pelkästään fyysinen sairaus?

Koska anoreksia on tappavin kaikista mielenterveyshäiriöistä. Siksi. 

Ja siitä että mielenterveysongelma häiritsisi työuraa, ei tarvitse murehtia, vaan siitä, että paraneeko tytär. Jos paranee, kenellekään ei tarvitse moisesta kertoa. Jos ei parane, tytär kuolee tai vähintäänkin on erittäin onneton. Murehdi sitä mieluummin.

Koska syömishäiriö on psykiatrinen häiriö.

Jaa että pitääkö sitä cv:hen liittää lääkärintodistuskin vai? Never heard...

Lapseni ei halua mennä mielenterveyshoitajalle eikä halua kertoa asiasta isälleen t. ap

Syömishäiriö on psyykkinen vaiva. Usein syöminen tai syömättämyys on oire jostain.

Mitä tarkoitat sillä, että lausunto kulkee papereissa kautta työuran? Ei mikään sairaala tms. hoitava taho toimita lausuntojaan kellekään työnantajalle, jos niin luulet.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 15:37"]Lapseni ei halua mennä mielenterveyshoitajalle eikä halua kertoa asiasta isälleen t. ap

[/quote]

Niin? Lapsiko sen päättää?

Syömishäiriöt ovat psykiatrinen ongelma. Ja työnantajat saavat vain ne terveystiedot, jotka työntekijä antaa. Työterveydenhuoltokaan ei saa antaa terveystietoja työnantajalle. Ja vaihtoehdothan näyttävät nyt olevan syömishäiriön jatkuminen tai paheneminen tai sen hoito. Kumpi sitten lienee pahempi?

Vai taasko siellä joku provoilee...? Voithan sinä teiniä itsekin hoitaa. Uhkaat, lahjot ja kiristät. Ehkä saat sen nielemään herneen, joka nyt on nenässä.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 15:37"]

Lapseni ei halua mennä mielenterveyshoitajalle eikä halua kertoa asiasta isälleen t. ap

[/quote]

Kannattaa vaan patistaa se nuori sinne, vaikka ei haluaisikaan. Ja sinä voit kyllä kertoa lapsen isälle asiasta. Yhteistuumin saatatte lapsen hoitoon. Kannattaa toimia nyt, kun lapsi on vielä alaikäinen, täysi-ikäisen hoitoon vieminen on tosi hankalaa, jos itse vastustaa.

Eihän se lapsi varmasti koe olevansa sairas, mutta sitä suuremmalla syyllä pitäisi hoitoon päästä, ja vanhempien huolehtia hoitoon pääsemisestä.

ei tää ole rpovo- ei kuule naurata tuolaiset kommentit nro 8

t. ap/äiti

Miten ajattelit että se lapsi paranee ilman päälääkäriä? Yhtäkkiä päättääkin vain alkaa syömään? 

Ei kyllä kenenkään vanhemman mielestä voi olla noloa, että lapsi saa apua tappavaan sairauteen. Provo.

ei ole tulevaisuutta eikä työnantajia jos ei hoideta nyt.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 15:49"]

ei tää ole rpovo- ei kuule naurata tuolaiset kommentit nro 8

t. ap/äiti

[/quote]

Tuskin se kasi provoileekaan, syömishäiriöön voi jopa kuolla ja silloin ei työnantajaakaan tule olemaan.

Kannattaa äidin perehtyä hyvin tähän sairauteen.

Suosittelen esim. näitä nettisivuja:

http://www.syomishairioliitto.fi/

On erittäin hienoa, jos nuorelle tarjotaan psykiatrista hoitoa, kun niin moni jää sitä vaille vaikka tarvitsisi. 

minähän puhun lapseni kommneteista- en ole puhunut omista kommenteistani

t. ap

ps joudun siis todennäköisesti "kantamaan" lapseni mt-hoitajalle

- jos hän menisi esim. tavisterveydenhoitajalle bulimian takia- en joutuisi kantamaan lastani sinne - tämä on se pointti-

eli jotenkin mt-leiman korostaminen on lapselleni vaikeaa

 t. ap

Tietenkin viet lapsesi hoitoon, jossa hän saa apua ongelmaansa.

Syömishäiriöissä on kyse mielenterveysongelmista. Monet anorektikot ovat huippuoppilaita, jotka pakottavat itsensä laihtumaan oman henkensä uhalla.

Ole kiltti ja pelasta lapsesi. Vie - tai pakota - hänet ajoissa hoitoon.

Mistähän ne lapsen asenteet on kotoisin? 

"eli jotenkin mt-leiman korostaminen on lapselleni vaikeaa"

Kumpuaisko tää mielenterv. ongelman häpeäminen mahdollisesti kotona opituista asenteista?

Ei halua kertoa isälleen - onko isä sitä tyyppiä joka irvailee mt-ongelmaisia?

17 lisää: sairastin pitkään työpaikalla. Sain ifektiosairauden toisensa jälkeen. Henkilöstöjohtajan määräyksestä työterveyslääkäri määräsi minut psykiatrin juttusille, koska minua pidettiin henkisesti sairaana. Olen psykiatrin mukaan henkisesti terve.

Lopulta selvisi, että sairastan tappavaa syöpää, joka aiheutti oireeni. Keskustelusta psykiatrin kanssa oli apua, koska tilanteeni oli pitkään todella piinallinen esimiehen ja työkavereitten haukuttavana.

Oli ikävää, kun minua pidettiin lintsarina vakavan fyysisen sairauden vuoksi. Ammattilaisen kanssa keskustelu auttoi minua. Todennäköisesti tytärtäsikin.

Toivon, että tyttäresi saa tarvitsemansa avun ja toipuu kuntoon.