Lapsipuoli vie energiaa
Näitä keskusteluja löytyy jo paljon, mutta pakko avautua kun ihan kaikkea en aina voi sanoa miehelleni.
Miehelläni on 8-v. poika, ja on sovittu että hän on meillä joka toinen viikonloppu. En ole hirveän lapsirakas ihminen, joten tämä käytäntö sopi minulle mainiosti ja ajattelin, että jaksan olla reipas ja olla mukana lapsen toiminnoissa noina viikonloppuina. Mutta viimeisen parin kuukauden aikana on käynyt niin, että lapsi onkin ollut meillä enemmän. Muutaman kerran kun on täytynyt lähteä sunnuntaina, onkin ollut esim. to asti, ja monena viikonloppuna peräkkäin (vaikka pitänyt olla vain joka toinen viikonloppu). En tietenkään voi sanoa, että lapsi ei meille saa tulla, mutta pakko myöntää että olen väsynyt.
Olen huomannut, että kun lapsi on meillä, olen todella stressaantunut koko ajan. En jaksa lapsen kovaa ääntä, ja koko ajan pitää olla puhumassa/huutamassa, vaikka katsoisi telkkaria tai pelaisi jotain peliä. Lapsi vie minulta todella paljon energiaa ja mies ei ymmärrä jos välillä haluan olla yksin. Tuntuu, että hän jopa suuttuu. Monestihan se onkin niin, että äitipuoli ei saisi väsyä lapsipuoleen, mutta biologinen vanhempi saa...
Ja aina kun lapsi on meillä, pelkään että lapsi tulee kipeäksi, jolloin ei voi mennä samantien takaisin äidillensä (varsinkin nyt korona-aikaan, kun pitää ensin käydä testissä ettei tartuttaisi muita) vaan olisi sitten meillä pidempään. Lapsi on toisaalta todella helppo ja tottelevainen, välillä vain menee niin hermot sen jatkuvaan huutamiseen ja metelöintiin.
Vertaistukea ja muiden kokemuksia olisi kiva kuulla, että jaksan taas eteenpäin.
Kommentit (24)
No lähinnä kannattaa työstää sen ajatuksen hyväksymistä että miehellä on lapsi. Ei kannata lähteä suhteeseen ajatuksella että "kestän lapsen läsnäoloa joka toinen viikonloppu". Lapsi on kokonainen ihminen ja kokoaikaisesti miehen lapsi, vaikka tapaamissopimus olisikin joskus ollut vuoroviikonloppuisin. Sopimustahan voidaan aina muuttaa ja on hyvä jos siitä voidaan lapsen eduksi joustaa. On ikävä ajatus lapselle, että toisessa kodissa on jollekin aikuiselle taakka.
Omasta ajasta kannattaa keskustella miehen kanssa, siihenhän sinulla toki on oikeus, ei toki niin että lapsi poistetaan kodista.
Mies suuttuu sun oman ajan tarpeesta ehkä siksi, että jos sinä olet poissa, hän joutuu kuitenkin itse kestämään sitä tenavan huutoa. Tuota itsekeskeisyyttä ei pidä hyväksyä, sinä tarvit sen oman aikasi ja hänen on se sulle suotava ilman mitään mielenosoituksia. Puhukaa asiasta lisää.
Järjestä jotakin ohjelmaa itsellesi silloin, jotta isä ja lapsi voivat olla kahdestaan osan ajasta kun lapsi on teillä. Itsekin olin vuosia sitten samassa tilanteessa. Eli helpotti kun lähdin ystävän kanssa elokuviin, yksin kävelylenkille tai jumppatunnille tai kauppoihin kiertelemään. Myös isä ja lapsi lähtivät välillä kahdestaan jääkiekko-otteluun tms. Kaikki sujui ihan normaalisti eikä lapsi tullut huomaamaan että ei olisi ollut tervetullut.
Vierailija kirjoitti:
Voi lapsiraukkaa. Taas yksi äitipuoli joka haluaa omia miehen itselleen.
Tästä ei ole kyse, olen onnellinen että mieheni viettää lapsensa kanssa aikaa. Kyllä me ehdimme olemaan ihan tarpeeksi yhdessä. Mutta kun tätä tilannetta on kestänyt jo n. 3 vuotta, niin voin myöntää että olen alkanut olemaan väsynyt.
-ap
No, lapsi ei ole mihinkään katoamassa. Varmasti ennemmin mies antaa sinulle lähtöpassit, jos et pidä lapsesta.
Nainen123 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi lapsiraukkaa. Taas yksi äitipuoli joka haluaa omia miehen itselleen.
Tästä ei ole kyse, olen onnellinen että mieheni viettää lapsensa kanssa aikaa. Kyllä me ehdimme olemaan ihan tarpeeksi yhdessä. Mutta kun tätä tilannetta on kestänyt jo n. 3 vuotta, niin voin myöntää että olen alkanut olemaan väsynyt.
-ap
Mitä "tilannetta" ? Ei lapsi ole mikään tilanne. Totu siihen että lapsi on kuvioissa tai etsi lapseton mies. Yksinkertaista.
Et ole lapsesta vastuussa, näe ystäviä, shoppailemaan aivan itsekseen, leffaan, ravintolaan. Anna itsellesi aikaa ja lupa rentoutua.
Tiesin, että aihe herättää paljon negatiivisia kommentteja ja ymmärrän kyllä. Täytyy miettiä ja pohtia asiaa, ja ottaa miehen kanssa puheeksi tarvitsemani oma aika. Onneksi (jos näin saa sanoa) nyt meillä on lapseton viikonloppu, niin voimme rauhassa keskustella asiasta.
-ap
Eipä tuossa muuta voi kuin erota. Hei hei, ei tule ikävä!
Mun miehellä 2 lasta viikko-viikkosysteemillä. Meni pari vuotta itsellä tottua tähän, juurikin hyväksyä että ne lapset on ja pysyy ja että itse olen ikuinen kakkonen, tai oikeastaan kolmonen. Vaati paljon työtä, itkua, taistelua mutta nyt tilanne hyvä.
Itse olen ammatiltani kasvattaja ja meillä on viime aikoina ollut paljon polemiikkia kasvatuksesta. Itsehän en nähtävästi saisi juuri puuttua miehen lasten kasvattamiseen, mutta koska heidän kanssaan puolet elämästäni vietän, on mullakin mielestäni oikeus ainakin sanoa mielipiteeni. On todella ärsyttävää että oletetaan, että olen ja teen lasten kanssa arjessa, mutta että en saisi olla mukana päättämässä nyt vaikkapa rajoista.
Ja tuo, että itse en saisi väsyä tai sitä ainakaan näyttää, mutta mieheni saa.. Olen ratkaissut asian sikamaisesti niin että jos esim. pitkän työviikon (lasten kanssa teen siis töitä) jälkeen tympii ilta perjantaivimmaisten lasten kanssa, lähden kylmänviileästi omille menoilleni. Mies sen melkein ymmärtää, mutta aina silti tuler vähän riitaa ja mulle huono omatunto.
Voimia ap:lle, ei ole helppoa tämä tämmöinen elämä :)
Kannattaa kilpailuttaa sähköyhtiö ja vaihtaa energiansäästölamput. Myös kodinkoneet on hyvä uusia. Lisäksi keskustelu jälkikasvun kanssa että ei saa viedä toisten juttuja. Tsemppiä energiatehokkuuden parantamiseen!
Vierailija kirjoitti:
Voi lapsiraukkaa. Taas yksi äitipuoli joka haluaa omia miehen itselleen.
Taas yksi joka ei edes yritä lukea kunnolla aloitusta. Ap halusi vertaistukea ja/tai kokemuksia. Ei ilkeyttä.
Tiukemmat säännöt lapselle sen metelöinnin suhteen.
Nainen123 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi lapsiraukkaa. Taas yksi äitipuoli joka haluaa omia miehen itselleen.
Tästä ei ole kyse, olen onnellinen että mieheni viettää lapsensa kanssa aikaa. Kyllä me ehdimme olemaan ihan tarpeeksi yhdessä. Mutta kun tätä tilannetta on kestänyt jo n. 3 vuotta, niin voin myöntää että olen alkanut olemaan väsynyt.
-ap
No kyllä sun täytyy nyt vain keksiä keinoja soputua tilanteeseen. Lapsen etu tulee laittaa edelle. Miehellä tulee olemaan aina lapensa, tosin kasvaa jossain vaiheessa aikuiseksi joo, mutta ymmärrä että nykyinen tilanteenne ei ole mikään poikkeustilanne vaan pysyvä osa elämää Lapsi on pysyvä osa miehen elämää ja jos haluat miehen kanssa olla, niin myös sinun elämääsi. niin sanotusti Deal with it (mieluiten rakantavilla järkevillä tavoilla siis) Käy vaikka puhumassa jollekin psykologille, että saat palikkasi kasaa tässä asiassa?
Miten toivoisit, että tilanne paransi? huom. mielestäni ei ole vaihtehto se, että sanot, että sitten kun lapsi on vähemmän isällään... Sun täytyy löytää muista ratkaisuja. Mihin olet siis eniten väsynyt? Opettele keinoja rentoutua tedän arjessa, vaikka olisi väillä ääntä jne. Ja tosiaan, voit hyvillä mielin jättää miehen lapsen kanssa välillä pidemmäksikin aikaa kaksin. Kukaan ei myös pakota sinua asumaan miehen kanssa yhdessä, vaikka serustelettekin, voit hommata oman asunnon tarvittaessa.
Mitä se lapsen huutaminen ja metelöiminen on? Kerroit kuitenkin että lapsi on todella helppo ja tottelevainen. Tuosta jälkimmäisstä kannaattaa todella olla tyytyväinen, ei ole mikään itsestäänselvyys tuollainen kiltteys.
Oletteko lapsen kanssa läheisiä, kavereita, koetko tuntevasi lapsen hyvin? Jos vastaat ei, niin kannattai tutustua lapseen paremmin ihan ihmisenä, ei vain miehen lapsena. Päättäisit ottaa lapsen oikeasti sun elämääsi mukaan. Tai voit toki aina muuttaa pois, jos et nykyiselläään millään kotonasi viihdy miehen ja hänen lapsensa kanssa.
Lapsikin ehkä metelöi vähemmän jatkossa jos ei tarvitse kilpailla isänsä huomiosta sinun kanssasi vaan saa pitää isän kokonaan itsellään jonkin aikaa. Kyllä kaikkien kannalta on parempi, että otat jonkin verran omaa aikaa lapsiviikonloppujen aikana.
Jos lapsi huutaa koko ajan, niin sitä voisi kyllä pyytää olemaan välillä hiljaa. Mulla on kaksi vilkasta ja äänekästä lasta, ja joudun usein muistuttamaan, että esim. pelatessa ei tarvitse huutoselostaa koko ajan mitä siinä pelissä tapahtuu, eikä muutenkaan vieressä olevalle tarvitse puhua huutamalla.
Nainen123 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi lapsiraukkaa. Taas yksi äitipuoli joka haluaa omia miehen itselleen.
Tästä ei ole kyse, olen onnellinen että mieheni viettää lapsensa kanssa aikaa. Kyllä me ehdimme olemaan ihan tarpeeksi yhdessä. Mutta kun tätä tilannetta on kestänyt jo n. 3 vuotta, niin voin myöntää että olen alkanut olemaan väsynyt.
-ap
Siis mitä tilannetta sitten takoitat, jos sulle on sinänsä ok ja olet hyvilläsikin, että lapsi on isänsä luona sen verran mitä nyt on ollutkin? Miehenhän tilanne on alkanut jo 8 vuotta sitten, kun sai lapsen.
Jaksamista APlle, mun ystävällä on yksi helppo ja kiltti poika, mutta hänestä lähtee rasittavan paljon melua, ainakin kotonaan ja mielelläni ohjaisin hänet ulos puuhastelemaan, kun käyn ystävälläni kyläilemässä. Itsellä pari rauhallista suunnilleen samanikäistä tyttöä, joten en ole tottunut metelöintiin kotonani.
Nykyään ymmärrän myös eri lailla toista ystävääni, joka kotona ollessaan ulkoili lasten kanssa parikin kertaa päivässä kun "muuten pojat hyppivät seinille".
Voi lapsiraukkaa. Taas yksi äitipuoli joka haluaa omia miehen itselleen.