Olen jatkuvasti kiukkuinen uhmaikäiselleni

Rankkaa on 

Olet väsynyt. Tuo on raskasta aikaa. Been there. Jos tukiverkkoja, koita hyödyntää niitä, että saat itse nukkua kunnolla edes joskus. Väsymys tekee ärtyneeksi.

Entä touhuilu esikoisen kanssa samalla, kun vauva on rinnalla tai muuten hereillä. Kaikki levolle kun vauva nukkuu. Tuo aika kestää vähän aikaa ja kohta tilanteet on erit. Itsemyötuntoa. Perhepolku. 

Tiedän kyllä monien pitävän neuvoani hirveänä mutta sinun tilanteestasi luettuani sanoisin: Vieroita vauva rintamaidosta pian. Äidinmaidon vastikkeet (tai korvikkeet tai miksi niitä saa nykyään kutsua) ovat hyviä. Tee itsellesi kalenteri vieroitusajasta, vaikka jääkaapin seinään. Ole sen kalenterin ajan parempi äiti kolmevuotiaalle - salaa hammasta purren vaikka - ja viedä tämä läpi! Älä hellitä! 



Sitten järjestät asioita uudelleen ja menet kerran viikossa YKSIN esimerkiksi pe-la vanhempiesi luo / ystävättäresi / siskosi / veljesi luo / hitto vaikka hotelliin illaksi, yöksi, aamuksi ja aamupäiväksi. Vasta lounaan jälkeen palaat kotiin. Jos huono omatunto illalla kolkuttaa, älä epäile ottaa vaikka unilääkettä. Ei alkoholia, ei bailaamista. 

Sellainen yksi vaatimatonkin päivä hemmottelua viikolla saa ihmeitä aikaan. Muissa ihmisissä - esimerkiksi miehessäsi jota tietenkään en tunne - se saattaa antaa kuvan siitä, millainen arkesi todella on.

 

Sun pitää olla toisenkin lapsen kanssa päivän aikana. Oletko jo aiheuttanut traumat ja häiriöt pienelle, ellet ole ollut lapsen kanssa ja hyljeksit, ärryt vaan väsyneenä. Ehkä on syy kiukutteluun taustalla, lapsella tarpeita jotka pitäisi täyttää, helpottaa hänen olotilaa ja se uhmaikä. Lapset vilkkaita luonnostaan. Eikö mummo voisi auttaa tai toinen vanhempi, siksi ne ovat olemassa. Eikö niillä itsellä sytytä mikään. Kysy apu. Joku kummi, serkku, täti, muu, kodinhoitajan palkkaus tms. Sun pitäisi saada lepoa tarpeeksi. Pikkulapsiaika menee pian ohikin.

Moni myös kertoo, ettei siedä maailman rakkainta lemmikkiä kun vauva tuli. Menee ohi, ilmeisesti meidät on tarkoitettu vieroittamaan edellinen kun seuraava tulee. 

Mutta auttaisi tosiaan paljon, jos saat riittävästi tilanteita, joissa vauva ei ole paikalla sotkemassa välejänne. Muista, että uhmaikäisen koko maailma on romahtanut kun taloon tuli äidinryöstäjä. Lohduta häntä. 

Olet väsynyt. Vauvavuosi on rankkaa aikaa. Onko esikoinen päiväkodissa? Jos ei niin tämä voisi auttaa tilanteeseen. Kun saat vauvan kanssa evätä päivällä, niin jaksat taaperon kanssa paremmin illalla

Minkä ikäinen esikoinen?

Oon säälien aatellu mun ystävää, jolla on kolme alle 5 vuotiasta lasta. Nuorin on parin viikon ikäinen vauva. Vanhin tulee kesällä 5. 

Siinä sitä hommaa riittää, kun vauva käy nukkumaan, niin seuraavat lapset on heti kärkkymässä huomiota. Huh. 

Onneksi omilla lapsilla on 8v ikäeroa ja nuorinkin jo eskarissa. En jaksaisi tuota pikkulapsirumbaa enää yhtään. Onneksi on jo takana päin.

Muistan vieläkin sen kaamean väsymyksen molempien vauvavuonna. Olin niin poikki että ajatuskin katkeili ja aloin näkemään harhoja. Siinä kunnossa kun olisi pitänyt pitää huolta vielä toisesta pikkuisesta. Ai kamala! Onneksi isompi oli jo omatoiminen siinä vaiheessa ja jopa auttoi vauvan viihdyttämisessä. 

Mutta...tsemppiä! Kyllä se aikanaan helpottaa. 👍

Olet väsynyt, ei se muuta syytä tarvi että pinna on lyhyt.

Pääsisitkö välillä vähän irti arjesta? Tai saisitko esikoisen johonkin vaikka päiväksi, yön yli? Tulee sitä esikoistakin sitten jo ikävä ja jaksaa paremmin. :)

Kotipalvelua tai joku sisko tai äitisi joka ilta vuorotellen auttamaan, jolloin tiedät, että jaksat siihen asti. Tarrataulu ipanalle kaikista sujuneista jutuista, sitten opettelette vaikka numeroita, kärrynpyöriä ja aakkosia edestakaisin... taaperoita on helppo vielä viihdyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Kotipalvelua tai joku sisko tai äitisi joka ilta vuorotellen auttamaan, jolloin tiedät, että jaksat siihen asti. Tarrataulu ipanalle kaikista sujuneista jutuista, sitten opettelette vaikka numeroita, kärrynpyöriä ja aakkosia edestakaisin... taaperoita on helppo vielä viihdyttää. 

Jotain rajaa nyt hei. "Sisko tai äitisi JOKA ILTA vuorotellen auttamaan". Ehkä äidillä ja siskolla on omakin elämä, harrastukset ja ystävät. Vaikka on rankkaa, päätös lapsenteosta ja vastuu lapsista on vanhemmilla. Maksullinen lastenhoitaja silloin tällöin, jos siihen on varaa. Muuten sitten vaan hammasta purren, kunnes helpottaa.

Missä isä ? 

On hyvin yleistä, että vastaavassa tilanteessa olevalla on esikoinen päiväkodissa. 

Kannattaa katsoa Arenasta Nepsyt -sarja. Sen jälkeen ei varmaan enää tee mieli valittaa, kun on kaksi normaalia lasta hoidettavana.

Esikoinen on osa-aikaisesti päiväkodissa ja se kyllä helpottaa arkea. Hän pääsee siellä touhuamaan ja saan hengähdystauon. Mieskin osallistuu paljon etenkin esikoisen hoitoon, leikkii paljon hänen kanssaan iltaisin kun minä olen kiinni vauvassa. Vauva on ihan pieni, reilu 1kk, joten tarvitsee paljon syliä ja rintaa. Isovanhemmatkin ovat avuliaita ja hoitavat kyllä esikoista, joten täysin ilman tukiverkkoja ei olla. 

Sinänsä puitteet on siis kunnossa, mutta silti äksyilen esikoiselle helposti. En ole tuntenut oloani niin väsyneeksi mitä esikoisen vauva-aikana, mutta kai tämä väsymystä voi olla? Usein ihan hävettää kuinka ärtynyt olen pienelle lapselle, jonka syytä se ei todellakaan ole. En oikein tiedä mistä se kiukkuisuus kumpuaa. 

Ap

Perus AV-mamma hankkiutus tuossa tilanteessa nyt äkkiä uudelleen raskaaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen on osa-aikaisesti päiväkodissa ja se kyllä helpottaa arkea. Hän pääsee siellä touhuamaan ja saan hengähdystauon. Mieskin osallistuu paljon etenkin esikoisen hoitoon, leikkii paljon hänen kanssaan iltaisin kun minä olen kiinni vauvassa. Vauva on ihan pieni, reilu 1kk, joten tarvitsee paljon syliä ja rintaa. Isovanhemmatkin ovat avuliaita ja hoitavat kyllä esikoista, joten täysin ilman tukiverkkoja ei olla. 

Sinänsä puitteet on siis kunnossa, mutta silti äksyilen esikoiselle helposti. En ole tuntenut oloani niin väsyneeksi mitä esikoisen vauva-aikana, mutta kai tämä väsymystä voi olla? Usein ihan hävettää kuinka ärtynyt olen pienelle lapselle, jonka syytä se ei todellakaan ole. En oikein tiedä mistä se kiukkuisuus kumpuaa. 

Ap

Jos vauva on vasta kuukauden, niin sullahan on hormonit ihan sekaisin. Varmasti vaikuttaa tuohon ärtymisherkkyyteen esikoista kohtaan. Helpottaa varmasti ajan kanssa. Yritä kuitenkin hillitä ärtymystä esim. hengittämällä syvään ja vaikka laskemalla viiteen ennen kuin ärähdät. Itsellä tosin nuo ei ole koskaan oikeen auttaneet, joten vaihtoehtona on ollut vain pyytää anteeksi lapselta, jos oma reaktio on ollut liioiteltu. Oman aggressiiviseen käytöksen anteeksipyyntäminen ja ikätason mukainen selitys käytökselle on tärkeää ihan kaiken ikäisille lapsille. Voimia tilanteeseesi, kyllä se vielä helpottaa! Ja jos tilanne pahenee, yhteys neuvolaan/perheneuvolaan, jotta saat tarvittava apua itsellesi. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa katsoa Arenasta Nepsyt -sarja. Sen jälkeen ei varmaan enää tee mieli valittaa, kun on kaksi normaalia lasta hoidettavana.

Tässä sulle neuvo: tunge pääs perseesees ja pysy siellä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen on osa-aikaisesti päiväkodissa ja se kyllä helpottaa arkea. Hän pääsee siellä touhuamaan ja saan hengähdystauon. Mieskin osallistuu paljon etenkin esikoisen hoitoon, leikkii paljon hänen kanssaan iltaisin kun minä olen kiinni vauvassa. Vauva on ihan pieni, reilu 1kk, joten tarvitsee paljon syliä ja rintaa. Isovanhemmatkin ovat avuliaita ja hoitavat kyllä esikoista, joten täysin ilman tukiverkkoja ei olla. 

Sinänsä puitteet on siis kunnossa, mutta silti äksyilen esikoiselle helposti. En ole tuntenut oloani niin väsyneeksi mitä esikoisen vauva-aikana, mutta kai tämä väsymystä voi olla? Usein ihan hävettää kuinka ärtynyt olen pienelle lapselle, jonka syytä se ei todellakaan ole. En oikein tiedä mistä se kiukkuisuus kumpuaa. 

Ap

Jos vauva on vasta kuukauden, niin sullahan on hormonit ihan sekaisin. Varmasti vaikuttaa tuohon ärtymisherkkyyteen

Jep, helpottaa 18 vuoden päästä. Siihen asti, jaksaa jaksaa!