168cm/64kg tunnen itseni lihavaksi

Hmm, mä olen 167 cm ja 57 kg ja olen tyytyväinen pari kiloa kevyempänä. Yli 60 kg on mulle ihan kauhistus, joten sinänsä pidän kyllä ap:ta hiukka pulleana, sori nyt vaan. 

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 12:15"]

Hmm, mä olen 167 cm ja 57 kg ja olen tyytyväinen pari kiloa kevyempänä. Yli 60 kg on mulle ihan kauhistus, joten sinänsä pidän kyllä ap:ta hiukka pulleana, sori nyt vaan. 

[/quote]

joo siis onhan se nyt ihan kauheeta kun BMI menee yli 21:n! Eikö sitä sais pois vaikka jollain leikkauksella pysyvästi.

Minä olen 166cm ja 53kg. En ole tyytyväinen, vaan minulla on pyöräilystä tosin, mutta kuitenkin liian paksut reidet ja leveä lantio (88cm). Ymmärrän tunteesi hyvin. Itse olen kokenut aina olevani liian pyöreä ja joskus kävinkin yli 60 kilossa ennen lapsia. Oli vaikeaa, koska olin tottunut liikkumaan ja tuntui, että on vaikea hengittääkin. Uskon kuitenkin, että itse en koskaan tule näkemään tai kokemaan itseäni täysin sopivana.

Minäkin näen itseni vielä pullukkana, vaikka en mittojen mukaan ole. Aloin kesällä laihduttaa, kun painoin 69 kg, ja nyt, kun painan 62 kg, olen mielestäni ihan yhtä paksu kuin kesälläkin. Edes vaatteita ei ole tarvinnut uusia, vain vyötäröltä on pitänyt housuja ja hameita kaventaa. Mulla ei siis oikeeasti 7 kg:n painonpudotus näy missään. En näe sitä itse muuten kuin vaa'assa eikä sitä huomaa kukaan muukaan. Olen 171 cm pitkä.

Mä olen 168cm/56-57kg ja tyytyväväinen. Urheilen, joten lihastakin löytyy. Raskauksien aikana olen ainoastaan painanut yli 60kg ja se olisi mulle kyllä liikaa normaalissa tilassa. Vartalo on tiimalasi ja käytän kokoa 36.

Minä olen 171cm/59 ja olen kyllä iso. En nyt ehkä lihava edes omasta mielestäni, mutta olen aika lihaksikas ja lisäksi rotevarakenteinen ja ihan oikeasti melkoinen amatsooni. Sivusta näytänkin hoikalta mutta edestä katsoessa olen sellainen laatikon mallinen ja iso verrattuna melkein kehen tahansa. Moni voi olla minua lihavampi ja näyttää silti pienemmältä.

Ärsyttää joskus mutta minkäs teet. Ja ei kai se ihmiselle kummempaa etua elämässä tuo olla pienikään. Minusta vain ei pientä saisi millään, vaikka laihtuisin 10 kiloa niin yhtä leveä olen joka tapauksessa.

Aikaisemmin ihannepaino muistaakseni määriteltiin naisille kaavalla

ihannepaino = (pituus - 100)*0,9 ja miehille = (pituus-100)*0,95.

Tällä kaavalla esim. 25 on ihannepainossaan ja vähän sen allekin.

Määritelmä ei ehkä nykyisin kelpaa, kun laihuus ja sen korostaminen on keskeinen asia.

Täälläkin on ollut puhe siitä sivustosta my body gallery. Siellä voi käydä vertailemassa itseään saman kokoisiin ja pituisiin naisiin. Et sinä lihava kuitenkaan mittojen puolesta ole.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 12:21"]

Minä olen 166cm ja 53kg. En ole tyytyväinen, vaan minulla on pyöräilystä tosin, mutta kuitenkin liian paksut reidet ja leveä lantio (88cm). Ymmärrän tunteesi hyvin. Itse olen kokenut aina olevani liian pyöreä ja joskus kävinkin yli 60 kilossa ennen lapsia. Oli vaikeaa, koska olin tottunut liikkumaan ja tuntui, että on vaikea hengittääkin. Uskon kuitenkin, että itse en koskaan tule näkemään tai kokemaan itseäni täysin sopivana.

[/quote]

Siis sinulla on nyt jotenkin vääristynyt käsitys vartalostasi. Sinullahan on kapea lantio, siis suorastaan poikamainen. minä olen 2 cm pitempi ja lantioni on yli metrin. Olen normaalipainoinen ja naisellinen.

Tiedän tunteen. Itse olen 165cm ja laihduin 77 kilosta 65 kiloon. Vaatekoko on nyt M/38-40 joten en mikään giganttisen suuri kuitenkaan ole enää, mutta silti olen läski korvien välistä edelleen. Toisaalta en ole koskaan ollut tyytyväinen itseeni. En 47kg painavana, en 55 kiloisena, en kun painoin 60kg, en nyt enkä silloin läskinäkään. Joten kai se on vain hyväksyttävä, että se tyytymättömyys on vain osa minua eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa paljon painan joten siitä painosta ei kannata mieletöntä stressiä ottaa.

Järki sanoo, että nyt on ihan hyvä paino ja muutaman kilon kuin pudottaisin olisin ihannepainossani joka sopii ruumiinrakenteelleni joka ei ole mikään siro, mutta korvien välissä on muutakin kuin järki niin ei sitä silti osaa tyytyväinen olla.

Vähän sama ongelma täällä. Olen 169 cm ja painoin aiemmin 73 kg. Olen laihduttanut 65-kiloiseksi, mutta olo tuntuu edelleen löysältä. Samaan aikaan kiloissa itseäni isommat ja saman kokoiset ihmiset näyttävät oikein hyvältä, joten vihaan vain omaa kroppaani. Käyn salilla 6-8 kertaa viikossa jumpassa ja/tai nostamassa rautaa.
Ehkä se tästä. Tai sitten palstailen parin vuoden päästä sairaalasta letkuista, kun edelleen näytän läskiltä 30-kiloisena.

Kiitos kauniista kommenteista, piristi. :) ap

I feel you.

T: 167cm, yhdeksässä kuukaudessa 66kilosta 43 kiloon. Tyytymättömyyden määrä tuntuu olevan vakio.

Mä ole millin alle 170cm ja kun painoin 65kg, olin aika tuhti. Mulla tuppaa kilot jumittaa vyötärölle, joten maha edellä kuljettiin. Havahduin tosissaan, kun kaikki housut alkoi puristaa mahasta, vaikka persiissä ja reisissä olis ollut varaa ottaa parikin numeroa pienemmät. Viimeinen niitti oli, kun tosissaan tultiin kysymään, "kuinka pitkällä raskaus jo on, 5:lla kuukaudella?". Itku meinas päästä, mä kun olin ollut koko elämän hoikka-laiha ja kaipa mulla oli se "kuva" itsestä edelleen. Sitä sokeutui kummasti. 

Nyt painoa 57kg ja tavoite on pitää se koko loppuelämä alle 60 kilon. Kaks vaatekokoa lähti ja housuista 3 tuumaa. Ja silti välillä näen vaan sen mahan. Vaikka kaiken järjen mukaan se on aika paljon pienempi :)