"Kokemattoman miehen pitää tinkiä vaatimuksistaan". Onko näin?
Tämä liittyy toiseen ketjuun jossa useampikin nainen oli sitä mielti että lähes täyskokemattoman 39v miehen tulisi tinkiä vaatimuksistaan.
Ap:lla siis oli yksi ulkonäkötoivomus (ainakin jollain tapaa naisellinen kroppa peffa-reidet-vyötärö osastolla, ei roimasti ylipainoa) ja hän toivoi naisen olevan vela, kuten itsekin on.
Naisten mielestä mm. koska mies oli kokematon, pitäisi tinkiä vaatimuksista. Nainen ei halua miestä jolla ei ole seurustelukokemusta ja avioeroa todisteena siitä ettei mies laista kotitöissä, petä, valehtele, kaljoittele, tms. Eikä nainen ala ketään opettamaan, miehen pitää osata seksihommat valmiiksi.
Ok. Mutta jos mies tinkii kokematomuuden vuoksi muista asioista (naisen kokemattomuus ei ole vastaava turn-off), niin entä sitten kun on seurusteltu vähän aikaa eikä mies ole enää kokematon? Nyt miehellä onkin nainen joka ei sytytä oikein seksuaalisesti, on vähän eri tavoitteet kun naista kiinnostaa se uusperheen koti johon on nyt kahden tuloilla varaa ja sohvalla loikoilu telkkarin ja suklaan parissa, kun taas mies haluaisi kahden kesken Lappiin vaeltamaan.
Harjoittelutyttöystävän hankkiminen on väärin, mutta vasta seurustelukokemuksen jälkeen miehen kiinnostavuus on tasolla joka mahdollistaa kiinnostavan ja samanhenkisen naisen saamisen.
Miten siis naisten mielestä tulisi toimia?
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies tarttuu johonkin ulkonäkövaatimukseen niin tarkkaan kiinni, että hän heti sen perusteella ei edes halua tutustua naiseen, niin voihan sitä miettiä, onko vaatimus tosiaan niin tärkeä. Naiset voi kohdata ihmisinä ilman mitään taka-ajatuksia. Ties vaikka tutustuessaan huomaa, että naisen muut piirteet muuttuvat tärkeämmäksi kuin ne tietyt ulkonäköseikat. Sama toimii myös naisten suhteen.
Kuulostaa aika tekopyhältä.
Suurin osa naisista ei halua tavata miestä ihan jo sen takia jos mies on liian lyhyt tai ammatin status ei ole riittävän korkea.
No sitten ei halua. Miksi asia on ongelma?
Joskin uskon, että liioittelet. En usko, että suurin osa ei halua tavata. JOTKUT eivät halua tavata. Tietysti joskus tapaamattomuuden syy voi olla ihan muukin, mutta mies vaan kuvittelee, että syy on lyhyydessä. No, lopputulos on toki ihan sama...
Palstalaisten äänestyksessä noin 10% naiista väitti ettei pituuskriteeriä ole.
Muut myönsivät että sellainen oli.
Ja palataan yhäkin siihen että se paino kertoo myös terveydestä ja elintavoista. Pituus on puhtaasti pinnalllinen seikka.
Ikäänkään ei voi ihminen itse vaikuttaa, mutta silti se on ihan hyväksyttävä "kriteeri". Miksi? Jos kerran vain asioilla, joihin voi vaikuttaa, saa olla merkitystä niin silloinhan naisen iälläkään ei pitäisi vela-miehelle olla mitään merkitystä.
Minusta pituus ei ole pelkästään pinnallinen seikka, vaan lyhytkasvuisuus liittyy moneen syndroomaan. Vaikkei se tarkoita automaattisesti että jotain on pielessä, mutta pitkästä miehestä kuitenkin huokuu vahvemmat geenit. Kyllä lyhyilläkin silti on ottajansa, jos ovat mukavia sosiaalisesti normaaleja tyyppejä. Liian usein vaan törmää näihin pituusvalittajiin, joilla selvästi on ongelmia sosiaalisella tasolla, eli syy ei todellakaan ole pituus vaan jokin siihen liittyvä neurologinen ongelma.
Usein näillä on muitakin ongelmia kuin naisettomuus, ei ole kavereita, ei töitä, ei läheisiä ja sitten syytetään naisia tästä kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kokemattomuutta tarvitse edes tunnustaa naiselle, harva sitä tivaa tutustuessa. Mutta jos se tulee ilmi jotenkin käytännössä vaikka sähläämällä sängyssä tms ja nainen ei välitä nähdä enää, niin seuraavaa kiikariin ja kokemus karttuu. 🙌
Kyllähän naiselle voi kertoa, että on vain vähän kokemusta naisista ja pyytää naista opastamaan, miten hänet voi parhaiten tyydyttää. Ei sitä neitsyyttä ole pakko mainostaa ellei sitten halua.
Mitään hyödyllistä kokemusta ei kerry, jos räpeltää omiaan sängyssä ja nainen ghostaa sen seurauksena.
Useimmiten kovin iäkäs kokematon on kokematon esim arkuuden, estousuuden tms takia. Neuvot eivät mene perille, luullaan että naisen voi tyydyttää pornovideotyylillä tai kysellään koko ajan eihän satu, miltä tuo tuntui, entä tämä, mistä sä tykkäät jne. Huoh.
Onhan se huonokin ihmissuhde kokemus. En kyllä tiedä, onko se sellaista kokemusta, mitä miehet kuvittelevat naisten arvostavan.
Fiksulle ihmiselle kokemattomuus ei ole asia eikä mikään, huono asenne ja haluttomuus kehittyä ovat ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies tarttuu johonkin ulkonäkövaatimukseen niin tarkkaan kiinni, että hän heti sen perusteella ei edes halua tutustua naiseen, niin voihan sitä miettiä, onko vaatimus tosiaan niin tärkeä. Naiset voi kohdata ihmisinä ilman mitään taka-ajatuksia. Ties vaikka tutustuessaan huomaa, että naisen muut piirteet muuttuvat tärkeämmäksi kuin ne tietyt ulkonäköseikat. Sama toimii myös naisten suhteen.
Kuulostaa aika tekopyhältä.
Suurin osa naisista ei halua tavata miestä ihan jo sen takia jos mies on liian lyhyt tai ammatin status ei ole riittävän korkea.
No sitten ei halua. Miksi asia on ongelma?
Joskin uskon, että liioittelet. En usko, että suurin osa ei halua tavata. JOTKUT eivät halua tavata. Tietysti joskus tapaamattomuuden syy voi olla ihan muukin, mutta mies vaan kuvittelee, että syy on lyhyydessä. No, lopputulos on toki ihan sama...
Palstalaisten äänestyksessä noin 10% naiista väitti ettei pituuskriteeriä ole.
Muut myönsivät että sellainen oli.
Ja palataan yhäkin siihen että se paino kertoo myös terveydestä ja elintavoista. Pituus on puhtaasti pinnalllinen seikka.
Ikäänkään ei voi ihminen itse vaikuttaa, mutta silti se on ihan hyväksyttävä "kriteeri". Miksi? Jos kerran vain asioilla, joihin voi vaikuttaa, saa olla merkitystä niin silloinhan naisen iälläkään ei pitäisi vela-miehelle olla mitään merkitystä.
Minusta pituus ei ole pelkästään pinnallinen seikka, vaan lyhytkasvuisuus liittyy moneen syndroomaan. Vaikkei se tarkoita automaattisesti että jotain on pielessä, mutta pitkästä miehestä kuitenkin huokuu vahvemmat geenit. Kyllä lyhyilläkin silti on ottajansa, jos ovat mukavia sosiaalisesti normaaleja tyyppejä. Liian usein vaan törmää näihin pituusvalittajiin, joilla selvästi on ongelmia sosiaalisella tasolla, eli syy ei todellakaan ole pituus vaan jokin siihen liittyvä neurologinen ongelma.
Usein näillä on muitakin ongelmia kuin naisettomuus, ei ole kavereita, ei töitä, ei läheisiä ja sitten syytetään naisia tästä kaikesta.
Nainen osaa kyllä olla niin romanttinen.. geenit, geenit ja geenit. Todella iso turn on, puhua jostain geeneistä. Heittäisin pihalle tollaisen ulisian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n vuodatuksen mukaan miehen pitää osata seksi täydellisesti ilman, että nainen opettaa sitä hänelle.
Jos mies ei pääse edes harjoittelemaan, koska ei jo osaa, niin miten hän voisi oppia?
Vaihtoehdoksi jää siis harjoitella maksullisen kanssa, mutta tämähän on ehdoton ei ja mies menee entistä syvemmälle luuserikategoriaan, koska maksaa seksistä.
Ei kyse ole seksistä vaan siitä, miten pystyy olemaan toisen kanssa niin, että ei jyrää toista tai alistu kynnysmatoksi. Parisuhteessa oleminen vaatii luovimista ja kompromissien tekemistä. Jos on aina tottunut menemään jääräpäisesti minä ite ensin -tyylillä, niin sellaisesta ei kumppaniksi ole.
Tuohon pätee tasan sama kuin seksiinkin, eli jos parisuhdetta ei ole ikinä päässyt harjoittelemaan, niin silti sitä vaaditaan osaamaan.
Toki tehdään vielä se oletus, että toinen ei voi osata ottaa muita huomioon, jos ei ole ollut aikaisempia kariutuneita suhteita. Mikä on tietysti hyvinkin ristiriitaista, kun ne aikaisemmat suhteet on nimenomaan kariutuneet.Kyllä se vaan on niin, että jos ei nelikymppiseksi mennessä ole harjoitellut työntekoa, seksiä tai parisuhdetta, niin ei siitä enää mitään tule. Miehet piintyy, ei ne enää kykene vaihtaa vaihdetta.
Naistenhan ei tarvitse mitään harjoitella. Levittävät jalkansa, punkevat sinappikoneen maailmaan ja jäävät kotiäidiksi. Jos tulee tylsää, niin pari suhdetta auttaa.
Jos noin on, niin onko se naisten vika? Miehet voisivat yhtä hyvin vaatia sitä harjoittelua ja työssäkäyntiä ja koti-isäksi jäämistä, jos lapsia päätetään tehdä.
Ainahan vaatia voi, mutta sellainen mies pistetään kiertoon, koska ei tuo tarpeeksi massia perheen elatukseen.
Tiedätkö, tässä maassa on paljon miehiä, jotka häpeäisivät silmät päästään kommenttejasi. Miksi leimaat oman sukupuolesi tahdottomiksi nössöiksi? Tällä palstalla väitetään naisia miesvihaajiksi, mutta kyllä suurinta vihaa tai ainakin halveksuntaa levittävät sinun kaltaisesi kirjoittajat.
jos miehelle on tullut päähänpinttymä omasta "kokemattomuudestaan" ja se latistaa miehen itsetuntoa, niin miehen kannattaa tehdä asialle jotain.
pistää vaikka sinne tinderiin ilmon tyyliin: kokematon mies etsii kypsää ja kokenutta naista, jolta saisi käytännön oppitunteja seksin saloista. En tällä etsi parisuhdetta vaan haluan kehittää rakastelutaitojani. vastapalveluksena oppitunneista voimme varmasti päästä yhteisymmärrykseen (tai muulla tapaa voit kiertoilmaisua käyttäen kertoa että olisit valmis maksamaa jotain. jos olet etevä remontoija tms. korvaus voisi olla remppahommia yms.)
varmasti löytyy kokeneita vanhempia sinkkunaisia, jotka eivät etsi parisuhdetta mutta pitävät seksistä ja joilla on varmat mieltymykset miten heitä tyydytetään ja he voivat pitää tällaista miestä kiehtovana haasteena.
lisäksi muutenkin mies vois pistää "paketin kuntoon", eli jos hän arvostaa timmiä naista, niin ei tämäkään huolehdi kropastaan sen takia, että saa jonkun "löysän plösön" sinne vällyjen väliin. Myös hän arvostaa miehiä, joilla on kroppa kondiksessa.
hyvä kroppa on jollain parikymppisellä synnyinlahja mutta 40v. se kertoo, että henkilöllä on itsekuria ja omanarvontuntoa. kukaan kuntoileva nainen tai mies harvemmin kaipaa kumppanikseen plösöä, perässävedettävää, masentavaa sohvaperunaa, vaan innostavaa henkilöä, jonka kanssa voi aktiivisesti harrastaa yhdessä ja joka toimii kannustimena myös omille elämäntavoille. ja joka ei täytä jääkaappia possumunkeilla, pitsalla ja oluella.
en edes ymmärrä niitä miehiä ja naisia, jotka eivät kelpuuta puolisokseen muita kun niitä "mallinmitoissa" olevia kuntoilijatyyppejä, vaikka itse ovat ylipainoisia sohvaperunoita. Tällainen suhde olisi hyvin haasteellinen, koska parin arvot ja elämäntavat olisivat liikaa ristiriidassa
Eihän joku "hyggeilevä kotihiirikään" etsi puolisokseen "menevää bailaajatyyppiä".
Jos joltain toiselta tähdeltä katsella vois
Kuinka ihminen itseltänsä päätä syö pois
Ken silloin itkisi krokotiilinkyyneliään
Maapallo lahjaksi lapsille jää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies tarttuu johonkin ulkonäkövaatimukseen niin tarkkaan kiinni, että hän heti sen perusteella ei edes halua tutustua naiseen, niin voihan sitä miettiä, onko vaatimus tosiaan niin tärkeä. Naiset voi kohdata ihmisinä ilman mitään taka-ajatuksia. Ties vaikka tutustuessaan huomaa, että naisen muut piirteet muuttuvat tärkeämmäksi kuin ne tietyt ulkonäköseikat. Sama toimii myös naisten suhteen.
Kuulostaa aika tekopyhältä.
Suurin osa naisista ei halua tavata miestä ihan jo sen takia jos mies on liian lyhyt tai ammatin status ei ole riittävän korkea.
No sitten ei halua. Miksi asia on ongelma?
Joskin uskon, että liioittelet. En usko, että suurin osa ei halua tavata. JOTKUT eivät halua tavata. Tietysti joskus tapaamattomuuden syy voi olla ihan muukin, mutta mies vaan kuvittelee, että syy on lyhyydessä. No, lopputulos on toki ihan sama...
Palstalaisten äänestyksessä noin 10% naiista väitti ettei pituuskriteeriä ole.
Muut myönsivät että sellainen oli.
Ja palataan yhäkin siihen että se paino kertoo myös terveydestä ja elintavoista. Pituus on puhtaasti pinnalllinen seikka.
Ikäänkään ei voi ihminen itse vaikuttaa, mutta silti se on ihan hyväksyttävä "kriteeri". Miksi? Jos kerran vain asioilla, joihin voi vaikuttaa, saa olla merkitystä niin silloinhan naisen iälläkään ei pitäisi vela-miehelle olla mitään merkitystä.
Minusta pituus ei ole pelkästään pinnallinen seikka, vaan lyhytkasvuisuus liittyy moneen syndroomaan. Vaikkei se tarkoita automaattisesti että jotain on pielessä, mutta pitkästä miehestä kuitenkin huokuu vahvemmat geenit. Kyllä lyhyilläkin silti on ottajansa, jos ovat mukavia sosiaalisesti normaaleja tyyppejä. Liian usein vaan törmää näihin pituusvalittajiin, joilla selvästi on ongelmia sosiaalisella tasolla, eli syy ei todellakaan ole pituus vaan jokin siihen liittyvä neurologinen ongelma.
Usein näillä on muitakin ongelmia kuin naisettomuus, ei ole kavereita, ei töitä, ei läheisiä ja sitten syytetään naisia tästä kaikesta.
Vai tuon takia Lewis Hamilton koko ajan itkee ja valittaa? Kaikesta menestyksestään huolimatta hän nyt vain kerta kaikkiaan on epäonnistunut lyhyt luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se huonokin ihmissuhde kokemus. En kyllä tiedä, onko se sellaista kokemusta, mitä miehet kuvittelevat naisten arvostavan.
Fiksulle ihmiselle kokemattomuus ei ole asia eikä mikään, huono asenne ja haluttomuus kehittyä ovat ongelmat.
Kyllä minulle nelikymppisenä olisi ollut ikäiseni miehen kokemattomuus iso asia. Elämämme olisivat kulkeneet aivan erilaisia latuja ja ihan varmasti se olisi monessa kohtaa myös näkynyt, eikä suinkaan positiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se huonokin ihmissuhde kokemus. En kyllä tiedä, onko se sellaista kokemusta, mitä miehet kuvittelevat naisten arvostavan.
Fiksulle ihmiselle kokemattomuus ei ole asia eikä mikään, huono asenne ja haluttomuus kehittyä ovat ongelmat.
Kyllä minulle nelikymppisenä olisi ollut ikäiseni miehen kokemattomuus iso asia. Elämämme olisivat kulkeneet aivan erilaisia latuja ja ihan varmasti se olisi monessa kohtaa myös näkynyt, eikä suinkaan positiivisesti.
Nelikymppinen sinkku on voinut rakentaa uraa, olla seuratoiminnassa, kehittyä jollain harrastuksen saralla todella pitkälle, hänelläkin voi olla kaunis koti ja perheauto.
Läheskään kaikki eivät myöskään ota opikseen parisuhteessa eivätkä kehitä kommunikaatiotaan tai yritä edes kehittyä mihinkään suuntaan vaan junnataan onnettomina heikossa parisuhteessa.
Minun neuvoni on tuon ikäiselle sosiaalisesti ilmeisen taitamattomalle miehelle, että tingi vaatimuksistasi ja hanki möhömahainen harjoittelutyttöystävä jos vain mahdollista, mutta älä vaan kerro sitä sille tyttöystävälle, että harjoittelet hänellä suurempia koitoksia varten. Möhömaisen tyttöystävän kanssa on hyvä myös harjoitella sosiaalisia taitoja ja sitä, miten parisuhteessa ollaan. Myöhemmin sitten voit erota hänestä sillä verukkeella, että möhömaha istuu vaan sohvalla ,kun sinä teet pitkiä Lapin erämaavaelluksia.Näin minä olen tehnyt naisena joskus, kun en ole halunnut yksinkään jäädä. Olen tapaillut alkkiksia, idiootteja, ihrakasoja ja vähän koulutettuja lyhyenläntiä juntteja, koska ei ole ollut parempaakaan tekemistä. Kaikissa on jotain kaunista, kun sitä alkaa oikein etsimällä etsimään ja sillä tavalla katsontatapa muuttuu suvaitsevaisemmaksi ja toisaalta oppii tietämään, että mitkä asiat toisessa sukupuolessa ovat sellaisia, mistä ei missään nimessä tingi. Esimerkiksi alkoholismi on kamala ongelma myös parisuhteen kannalta, muttta toisaalta pieni pömppömaha ei haittaa, jos on muuten normaaliälyinen ja kunnollinen ihminen. Parisuhteessa ei ole hyvä olla, jos kokee seurustelevansa kehitysvammaisen kanssa tai jos toinen on jatkuvasti väkivaltainen ja uskoton. Kannattaa kokeilla sitä möhömahaa ja saatat ehkä huomata, että möhömaha on uuden kumppanisi pienin virhe.
Vierailija kirjoitti:
Minun neuvoni on tuon ikäiselle sosiaalisesti ilmeisen taitamattomalle miehelle, että tingi vaatimuksistasi ja hanki möhömahainen harjoittelutyttöystävä jos vain mahdollista, mutta älä vaan kerro sitä sille tyttöystävälle, että harjoittelet hänellä suurempia koitoksia varten. Möhömaisen tyttöystävän kanssa on hyvä myös harjoitella sosiaalisia taitoja ja sitä, miten parisuhteessa ollaan. Myöhemmin sitten voit erota hänestä sillä verukkeella, että möhömaha istuu vaan sohvalla ,kun sinä teet pitkiä Lapin erämaavaelluksia.Näin minä olen tehnyt naisena joskus, kun en ole halunnut yksinkään jäädä. Olen tapaillut alkkiksia, idiootteja, ihrakasoja ja vähän koulutettuja lyhyenläntiä juntteja, koska ei ole ollut parempaakaan tekemistä. Kaikissa on jotain kaunista, kun sitä alkaa oikein etsimällä etsimään ja sillä tavalla katsontatapa muuttuu suvaitsevaisemmaksi ja toisaalta oppii tietämään, että mitkä asiat toisessa sukupuolessa ovat sellaisia, mistä ei missään nimessä tingi. Esimerkiksi alkoholismi on kamala ongelma myös parisuhteen kannalta, muttta toisaalta pieni pömppömaha ei haittaa, jos on muuten normaaliälyinen ja kunnollinen ihminen. Parisuhteessa ei ole hyvä olla, jos kokee seurustelevansa kehitysvammaisen kanssa tai jos toinen on jatkuvasti väkivaltainen ja uskoton. Kannattaa kokeilla sitä möhömahaa ja saatat ehkä huomata, että möhömaha on uuden kumppanisi pienin virhe.
Miten huonoa seuraa olet itse itsellesi, kun joku idiootti alkkiskin on parempi?
Tällaisilla ongelmilla raskautettujen ihmisten kannattaisi pysyä elämän parisuhdebileissä puhtaasti VeSi-linjalla (=vapaaehtoisesti sinkku)...
Miksi miesten kriteerit liikkuu niin kovasti tissit-vyötärö-peppuakselilla? Kumppanin kropallahan ei loppupeleissä ole hirveästi merkitystä parinmuodostuksessa, siis miksi tuo painottuu niin kovasti? En ole itse ikinä eläessäni käynyt telttaretkellä pelkän vyötärön kanssa, keskustellut syväluotaavasti tissiparin kanssa, lähimmäksi taitaa osua vuoden suhde kokovartalomulkun kanssa.
Luulisi että kriteerit löytyisi enemmän yhteisistä kiinnostuksenkohteista, luonteesta, persoonasta, noiden kanssahan se suhde loppujen lopuksi käydään. Tai ostetaan se seksinukke jolla on tasan toiveiden kaltaiset tissipersevyötäröt, kun muuta ei kerran ollut kriteerinä.
Vierailija kirjoitti:
lisäksi muutenkin mies vois pistää "paketin kuntoon", eli jos hän arvostaa timmiä naista, niin ei tämäkään huolehdi kropastaan sen takia, että saa jonkun "löysän plösön" sinne vällyjen väliin. Myös hän arvostaa miehiä, joilla on kroppa kondiksessa.
Siis tämä!! Jossain toisessa keskustelussa avauduinkin kuinka vtuttaa aina kun joku tuollainen "löysä plösö" (tai sitten sellainen joka on pelkkää luuta ja nahkaa) tulee pokaamaan. Käytän ihan jumalattomasti aikaa pitääkseni kroppani timminä ja sitten sellainen joka ei ole tehnyt kroppansa eteen yhtään mitään kuvittelee, että oikeasti olisin halukas hänen kanssaan vällyjen väliin. Joillekin herääminen todellisuuteen olisi enemmän kuin paikallaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se huonokin ihmissuhde kokemus. En kyllä tiedä, onko se sellaista kokemusta, mitä miehet kuvittelevat naisten arvostavan.
Fiksulle ihmiselle kokemattomuus ei ole asia eikä mikään, huono asenne ja haluttomuus kehittyä ovat ongelmat.
Kyllä minulle nelikymppisenä olisi ollut ikäiseni miehen kokemattomuus iso asia. Elämämme olisivat kulkeneet aivan erilaisia latuja ja ihan varmasti se olisi monessa kohtaa myös näkynyt, eikä suinkaan positiivisesti.
Nelikymppinen sinkku on voinut rakentaa uraa, olla seuratoiminnassa, kehittyä jollain harrastuksen saralla todella pitkälle, hänelläkin voi olla kaunis koti ja perheauto.
Läheskään kaikki eivät myöskään ota opikseen parisuhteessa eivätkä kehitä kommunikaatiotaan tai yritä edes kehittyä mihinkään suuntaan vaan junnataan onnettomina heikossa parisuhteessa.
Parisuhde on moniulotteisempi ja kokonaisvaltaisempi suhde kuin suhde jonkin seuran väkeen, harrastuskavereihin tai oikeastaan kehenkään muuhun. Siksi ongelmat ihmisen tunne-elämässä ja vuorovaikutustaidoissa näkyvät tällä alueella selvimmin, vaikka muuten olisikin toimintakykyä. Se ei muuksi muutu siitä, että on olemassa riippuvaisia persoonia. -eri
Vierailija kirjoitti:
jos miehelle on tullut päähänpinttymä omasta "kokemattomuudestaan" ja se latistaa miehen itsetuntoa, niin miehen kannattaa tehdä asialle jotain.
pistää vaikka sinne tinderiin ilmon tyyliin: kokematon mies etsii kypsää ja kokenutta naista, jolta saisi käytännön oppitunteja seksin saloista. En tällä etsi parisuhdetta vaan haluan kehittää rakastelutaitojani. vastapalveluksena oppitunneista voimme varmasti päästä yhteisymmärrykseen (tai muulla tapaa voit kiertoilmaisua käyttäen kertoa että olisit valmis maksamaa jotain. jos olet etevä remontoija tms. korvaus voisi olla remppahommia yms.)
varmasti löytyy kokeneita vanhempia sinkkunaisia, jotka eivät etsi parisuhdetta mutta pitävät seksistä ja joilla on varmat mieltymykset miten heitä tyydytetään ja he voivat pitää tällaista miestä kiehtovana haasteena.
lisäksi muutenkin mies vois pistää "paketin kuntoon", eli jos hän arvostaa timmiä naista, niin ei tämäkään huolehdi kropastaan sen takia, että saa jonkun "löysän plösön" sinne vällyjen väliin. Myös hän arvostaa miehiä, joilla on kroppa kondiksessa.hyvä kroppa on jollain parikymppisellä synnyinlahja mutta 40v. se kertoo, että henkilöllä on itsekuria ja omanarvontuntoa. kukaan kuntoileva nainen tai mies harvemmin kaipaa kumppanikseen plösöä, perässävedettävää, masentavaa sohvaperunaa, vaan innostavaa henkilöä, jonka kanssa voi aktiivisesti harrastaa yhdessä ja joka toimii kannustimena myös omille elämäntavoille. ja joka ei täytä jääkaappia possumunkeilla, pitsalla ja oluella.
en edes ymmärrä niitä miehiä ja naisia, jotka eivät kelpuuta puolisokseen muita kun niitä "mallinmitoissa" olevia kuntoilijatyyppejä, vaikka itse ovat ylipainoisia sohvaperunoita. Tällainen suhde olisi hyvin haasteellinen, koska parin arvot ja elämäntavat olisivat liikaa ristiriidassa
Eihän joku "hyggeilevä kotihiirikään" etsi puolisokseen "menevää bailaajatyyppiä".
No ei tosiaankaan kukaan normaali nainen lähde myymään seksuaalista koulutusta kokemattomalle miehelle, koska vain harva naisista on prostituoitu.
Jos vastikkeellista opetusta etsii, siihen pitää palkata ammattilainen asiaankuuluvaan ja reiluun hintaan välttäen ihmiskauppaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se huonokin ihmissuhde kokemus. En kyllä tiedä, onko se sellaista kokemusta, mitä miehet kuvittelevat naisten arvostavan.
Fiksulle ihmiselle kokemattomuus ei ole asia eikä mikään, huono asenne ja haluttomuus kehittyä ovat ongelmat.
Kyllä minulle nelikymppisenä olisi ollut ikäiseni miehen kokemattomuus iso asia. Elämämme olisivat kulkeneet aivan erilaisia latuja ja ihan varmasti se olisi monessa kohtaa myös näkynyt, eikä suinkaan positiivisesti.
Nelikymppinen sinkku on voinut rakentaa uraa, olla seuratoiminnassa, kehittyä jollain harrastuksen saralla todella pitkälle, hänelläkin voi olla kaunis koti ja perheauto.
Läheskään kaikki eivät myöskään ota opikseen parisuhteessa eivätkä kehitä kommunikaatiotaan tai yritä edes kehittyä mihinkään suuntaan vaan junnataan onnettomina heikossa parisuhteessa.
Parisuhde on moniulotteisempi ja kokonaisvaltaisempi suhde kuin suhde jonkin seuran väkeen, harrastuskavereihin tai oikeastaan kehenkään muuhun. Siksi ongelmat ihmisen tunne-elämässä ja vuorovaikutustaidoissa näkyvät tällä alueella selvimmin, vaikka muuten olisikin toimintakykyä. Se ei muuksi muutu siitä, että on olemassa riippuvaisia persoonia. -eri
Ei edelleenkään muutu muuksi, että vaikkapa eksäni on edelleen luonnehäiriöinen m***u, vaikka on seurustellut ja ollut aviossa 20 vuotta suhteemme jälkeen ja minä olen paljon tasapainoisempi kumppani, vaikka olen ollut pääosan näistä 20 vuodesta ikisinkku.
Osalla ihmisistä aivokapasiteetti tai tunneälyn puutos estää kehittymisen ja osaa taas vaan ei kiinnosta, vaan oma tapa on se ainoa oikea kehdosta hautaan.
Olen myös seurustellut 30 vuotta naimissa olleen ihmisen kanssa ja parisuhdetaidot olivat todella onnettomat.
Olen itse kokematon nainen ja ymmärrän kyllä, ettei ns. normaalin elämän eläneet naiset halua kokematonta miestä. Heillä on täysin erilainen elämänkokemus taustalla. Jos mietin esimerkiksi itseäni, olen tottunut olemaan yksin ja hiljaisuudessa. Mua häiritsee kaikki normaalit elämän äänetkin. Esimerkiksi nyt kun mulla tehdään kotona pikku remonttia, muutin kissojeni kanssa äidin luokse. En saa siellä nukuttua koska herään heti jos äitini käy vessassa, mua häiritsee hänen tv:n katselu illalla vaikka pitää sen hiljaisella, herään jatkuvasti hänen kuorsaamiseensa (vaikka hän nukkuu ovi kiinni toisessa päässä taloa). Enkä ollut tällainen ääniherkkä nuorempana, tää on tullut vaan siitä että oon ollut yksin 15 vuotta ja kämpässäni on aina kuolemanhiljaista. Joten jätin kissat äidin luo ja tulin kotiin nukkumaan.
Sitten on se sosiaalinen puoli, en ole tottunut viettämään aikaani kenenkään kanssa, juttelemaan asioistani kenellekään, en ole tottunut että minuun kosketaan tai itse pitäisi koskea ihmistä jne. Joutuisin aloittamaan kaiken nollasta ja olen jo omiin kuvioihini pinttynyt. Aika harvaa miestäkään kiinnostaa varmaan näin pahasti erakoitunutta naista alkaa opettamaan normaaliin sosiaalisuuteen. Tunnen eläväni aika omassa kuplassani nykyään.
Ainahan vaatia voi, mutta sellainen mies pistetään kiertoon, koska ei tuo tarpeeksi massia perheen elatukseen.