Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mitä sitten, jos ei osaa puhua asioistaan?

Vierailija
16.12.2013 |

Olen sairastanut masennusta kauan, varmaan voi sanoa, että olen kroonistunut. Olen enimmäkseen suhteellisen toimintakykykyinen, huonompina jaksoina enemmän. Olen aiemmin käynyt kolmen vuoden terapian, mutta en koe, että olisin saanut siitä mitään. Teini-ikäisenäkin kävin jonkin aikaa terapiassa, ja se sekä tämä myöhempi kokemus terapiasta ovat lähinnä huonontaneet kykyäni puhua vaikeista asioista ja myös tehneet epäluuloiseksi keskusteluhoitoa kohtaan.

 

Lääkitystä mulla ei ole, olen nyt raskaana. Sitä ennen söin Triptyliä unettomuuteen, se auttoi vähän.

 

Olen niin kertakaikkisen kyvytön puhumaan ja selvittelemään näitä elämäni sotkuja, etten usko koskaan pääseväni tästä masennuksesta pois. Olen tuhonnut sisäisen elämäni itse.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
17.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
2/3 |
18.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos et saa terapeutistasi mitään irti, niin suosittelen vaihtamaan terapeuttia. Ihan jo sen tulevan lapsesi takia sinun tulee saada itsesi kuntoon.

Aloita kirjoittamalla. Kirjoita päiväkirjaa, kirjeitä, ihan mitä vain. Itse kirjoitin omat tunteeni ja kokemani kirjeelle ja luin ne sitten ääneen psykologilleni. Puhu sitä ennen niistä asioista vaikka ääneen yksinäsi. Kunhan vain opettelet puhumaan niistä asioista. Kyllä, ne ovat vaikeita asioita käydä läpi, ja raskauden hormonit eivät asiaa helpota, mutta koska olet vastuussa muustakin kuin itsestäsi, on ne asiat käsiteltävä.

Kuitenkin sinun on vaihdettava terapeuttiasi, etenkin jos tuntemuksesi ovat noin negatiiviset. Etenkin pitkään alalla olleet, alkavat kyynistyä työhönsä, ja heidän kanssaan asiointi on kuin tervassa kävelisi.

Tämä taas saattaa vaikuttaa vähän huuhaalta, mutta suosittelen myös joogaa. Minulla se auttoi itsetuntemuksessa, ja hengitysharjoitusten kautta opin rauhoittamaan itseni kun ajattelin minulle tapahtuneita asioita ja puhuminen oli helpompaa.

Kirjoittaminen on kuitenkin yksi tapa saada asioita avattua. Alussa se voi tuntua vaikealta. Itse kun kirjoitin ensimmäistä kertaa paperille sanat "minuun sattuu", itkin miltei tunnin noiden sanojen aiheuttamaa tunnetta. Sen jälkeen aloin kirjoittamaan enemmän ja enemmän, ja kun opin kirjoittamaan tuntemukseni paperille, aloin opettelemaan nisitä tunteista puhumista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
18.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huhhuh- nyt todellakin suosittelen, että kasvat aikuiseksi ja otat elämäsi käsiisi- koska terapeutille avautuminen ei auta ja olet kaiken lisäksi hankkiutunut raskaaksi on syytä opetella muutakin kuin ulkoistamaan vastuuta hyvinvoinnistaan ulkopuolisille!

 

Vauvan tarpeiden tulkitseminen ja niihin vastaaminen ei taatusti onnistu ellei ole mitään kosketusta itseensä ja sitä taas ei opi ellei suostu opettelemaan.Toiv. neuvola on tehnyt ennakollisen LS-ilmoituksen, tulet todella tarvitsemaan apua!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme yksi seitsemän