Miksi en löydä miestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin, tämä AP:n ilmiö tulee varmasti yleistymään tulevina vuosina. Aikaisemmin tätä ongelmaa ei ollut, kun miehen tehtävänä oli olla töissä ja tuoda perheeseen leipä pöytään. Nyt kun molemmat (miehet ja naiset) käyvät korkeakoulut ja hakevat työpaikkoja, niin tsadam! Akateemisia miehiä akateemisissa tehtävissä onkin vähemmän, koska nämä tehtävät kuuluvat yhtä lailla naisille. Kaikki eivät voi saada puolisokseen akateemista miesjohtajaa.

Kysymys kuuluukin: pitäisikö sitten palata vanhaan malliin? V: ei todellakaan pitäisi. Sen sijaan meidän pitäisi miettiä parisuhteen ideologiaa laajemmin. Eikö parisuhteessa olla lähtökohtaisesti siksi, että se tuo molemmille osapuolille hyvää oloa, iloa ja turvaa? Toiselle voi kertoa omat surut ja murheet. Yhdessä mennään eteenpäin. Vai ollaanko parisuhteessa vain toisen rahojen/statuksen vuoksi?

Mietin itseäni, että nuorena yritin paria pitkää ja vakavaa seurustelua alemman kunnianhimon miesten kanssa. Etenkin toisen kanssa viihdyin tosi hyvin ja meillä oli yhteisiä harrastuksiakin.

Elämät jatkuneet niin, että molemmat ottivat lopulta itseään heikommin kouluttautuneen naisen ja asuvat neukkulähiöissä. Vaimot eivät juuri tuo rahaa kotiin. Itse kuvittelisin, että se olisi vaan plussaa, että olisi varaa elää korkeammalla elintasolla, kun nainenkin tienaa.

Toinen juttu on sitten se, että näille miehille nainen on "vaan" nainen. Kivoimmat jutut tehdään kavereiden kanssa eikä henkisen yhteyden tarvitse olla kummoinenkaan. Nainen taas monesti arvottaa henkistä yhteyttä korkealle.

Hassua että puhut henkisistä arvoista ja samalla halveksut toisten elämäntapaa “neukkukuutioissa”. Oletko miettinyt että heillä ehkä nimenomaan synkkaa henkisesti, eivätkä kaipaa sitä neukkukuutiota kummallisempia puitteita ympärilleen...

Kyllä, tiedostan asian. Miehet ovat nykyään keskimäärin naisia kunnianhimottomampia ja siitä syntyy railo ja tietynlaisista naisista ja miehistä on ylijäämää. Kumpikin elintapa on yleisesti katsottuna yhtä oikea, mutta ei yksilölle. Joku ei lähde telttailemaan kirveelläkään ja toinen rakastaa sitä.

Henkisillä arvoilla en tarkoita materialistisia arvoja vaan keskusteluyhteyttä ja läheisyyttä.

Ja keskusteluyhteys ja läheisyys toteutuu ihan samalla tavalla neukkukuutiossa kuin Espoon paremmassa lähiössä.

Toisinsanoen, exäsi löysivät niiden uusien naisten kanssa sellaista henkistä yhteyttä, mitä sinun kanssa ei löytynyt. Ja siksi he olivat valmiita laskemaan elintasonsa jopa sinne neukkukuution tasolle, sen sijaan että hankkisi sinunlaisen kanssa kivan keskiluokkaisen kivitalon - ilman oikeanlaista henkistä tunneyhteyttä.

Juuri näin, en ole tyhmä. Ollaan kaikki kotoisin espoolaisista keskiluokkaisista perheistä ja jotenkin sitä oletti, että miehet jatkavat samaa jatkumoa kuin perheensä ja itsekin olin ajatellut tehdä.

He lähtivät etsimään muuta ja minä samoin. Nostin vaan esille sen, että eivät ottaneet uutta samanlaista tilalle vaan alkoivat toteuttaa itseään.

Sitä en kuitenkaan hyväksy, etteivät naiset hyväksyisi alemmin koulutettua tai vähemmän työkeskeistä miestä, olisi sopinut minulle oikein mutta miehet itse etsivät alemmin koulutettua naista.

Nyt minulla on miesystävä, joka lukee kirjoja ja ollaan työelämässä silleen samanhenkisesti, että puhutaan myös työasioista ja kumpikin osaa antaa näkökulmaa toisen bisneksiin. Ja on yhteisiä harrastuksia myös eli miehen ei tarvitse lähteä kaljalle ollakseen tyytyväinen elämäänsä.

Matrix

Zinc

Siksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin, tämä AP:n ilmiö tulee varmasti yleistymään tulevina vuosina. Aikaisemmin tätä ongelmaa ei ollut, kun miehen tehtävänä oli olla töissä ja tuoda perheeseen leipä pöytään. Nyt kun molemmat (miehet ja naiset) käyvät korkeakoulut ja hakevat työpaikkoja, niin tsadam! Akateemisia miehiä akateemisissa tehtävissä onkin vähemmän, koska nämä tehtävät kuuluvat yhtä lailla naisille. Kaikki eivät voi saada puolisokseen akateemista miesjohtajaa.

Kysymys kuuluukin: pitäisikö sitten palata vanhaan malliin? V: ei todellakaan pitäisi. Sen sijaan meidän pitäisi miettiä parisuhteen ideologiaa laajemmin. Eikö parisuhteessa olla lähtökohtaisesti siksi, että se tuo molemmille osapuolille hyvää oloa, iloa ja turvaa? Toiselle voi kertoa omat surut ja murheet. Yhdessä mennään eteenpäin. Vai ollaanko parisuhteessa vain toisen rahojen/statuksen vuoksi?

Mietin itseäni, että nuorena yritin paria pitkää ja vakavaa seurustelua alemman kunnianhimon miesten kanssa. Etenkin toisen kanssa viihdyin tosi hyvin ja meillä oli yhteisiä harrastuksiakin.

Elämät jatkuneet niin, että molemmat ottivat lopulta itseään heikommin kouluttautuneen naisen ja asuvat neukkulähiöissä. Vaimot eivät juuri tuo rahaa kotiin. Itse kuvittelisin, että se olisi vaan plussaa, että olisi varaa elää korkeammalla elintasolla, kun nainenkin tienaa.

Toinen juttu on sitten se, että näille miehille nainen on "vaan" nainen. Kivoimmat jutut tehdään kavereiden kanssa eikä henkisen yhteyden tarvitse olla kummoinenkaan. Nainen taas monesti arvottaa henkistä yhteyttä korkealle.

Hassua että puhut henkisistä arvoista ja samalla halveksut toisten elämäntapaa “neukkukuutioissa”. Oletko miettinyt että heillä ehkä nimenomaan synkkaa henkisesti, eivätkä kaipaa sitä neukkukuutiota kummallisempia puitteita ympärilleen...

Kyllä, tiedostan asian. Miehet ovat nykyään keskimäärin naisia kunnianhimottomampia ja siitä syntyy railo ja tietynlaisista naisista ja miehistä on ylijäämää. Kumpikin elintapa on yleisesti katsottuna yhtä oikea, mutta ei yksilölle. Joku ei lähde telttailemaan kirveelläkään ja toinen rakastaa sitä.

Henkisillä arvoilla en tarkoita materialistisia arvoja vaan keskusteluyhteyttä ja läheisyyttä.

Ja keskusteluyhteys ja läheisyys toteutuu ihan samalla tavalla neukkukuutiossa kuin Espoon paremmassa lähiössä.

Toisinsanoen, exäsi löysivät niiden uusien naisten kanssa sellaista henkistä yhteyttä, mitä sinun kanssa ei löytynyt. Ja siksi he olivat valmiita laskemaan elintasonsa jopa sinne neukkukuution tasolle, sen sijaan että hankkisi sinunlaisen kanssa kivan keskiluokkaisen kivitalon - ilman oikeanlaista henkistä tunneyhteyttä.

Juuri näin, en ole tyhmä. Ollaan kaikki kotoisin espoolaisista keskiluokkaisista perheistä ja jotenkin sitä oletti, että miehet jatkavat samaa jatkumoa kuin perheensä ja itsekin olin ajatellut tehdä.

He lähtivät etsimään muuta ja minä samoin. Nostin vaan esille sen, että eivät ottaneet uutta samanlaista tilalle vaan alkoivat toteuttaa itseään.

Sitä en kuitenkaan hyväksy, etteivät naiset hyväksyisi alemmin koulutettua tai vähemmän työkeskeistä miestä, olisi sopinut minulle oikein mutta miehet itse etsivät alemmin koulutettua naista.

Nyt minulla on miesystävä, joka lukee kirjoja ja ollaan työelämässä silleen samanhenkisesti, että puhutaan myös työasioista ja kumpikin osaa antaa näkökulmaa toisen bisneksiin. Ja on yhteisiä harrastuksia myös eli miehen ei tarvitse lähteä kaljalle ollakseen tyytyväinen elämäänsä.

Miksi ei vaan voi sanoa että ette olleet oikeita toisillenne ja se siitä? Mitä sitten jos mies haluaa joskus lähteä kaljalle ilman sinua ollakseen tyytyväinen? Mitä sitten jos uudelle naiselle se ei ole ongelma? Anna olla 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin, tämä AP:n ilmiö tulee varmasti yleistymään tulevina vuosina. Aikaisemmin tätä ongelmaa ei ollut, kun miehen tehtävänä oli olla töissä ja tuoda perheeseen leipä pöytään. Nyt kun molemmat (miehet ja naiset) käyvät korkeakoulut ja hakevat työpaikkoja, niin tsadam! Akateemisia miehiä akateemisissa tehtävissä onkin vähemmän, koska nämä tehtävät kuuluvat yhtä lailla naisille. Kaikki eivät voi saada puolisokseen akateemista miesjohtajaa.

Kysymys kuuluukin: pitäisikö sitten palata vanhaan malliin? V: ei todellakaan pitäisi. Sen sijaan meidän pitäisi miettiä parisuhteen ideologiaa laajemmin. Eikö parisuhteessa olla lähtökohtaisesti siksi, että se tuo molemmille osapuolille hyvää oloa, iloa ja turvaa? Toiselle voi kertoa omat surut ja murheet. Yhdessä mennään eteenpäin. Vai ollaanko parisuhteessa vain toisen rahojen/statuksen vuoksi?

Mietin itseäni, että nuorena yritin paria pitkää ja vakavaa seurustelua alemman kunnianhimon miesten kanssa. Etenkin toisen kanssa viihdyin tosi hyvin ja meillä oli yhteisiä harrastuksiakin.

Elämät jatkuneet niin, että molemmat ottivat lopulta itseään heikommin kouluttautuneen naisen ja asuvat neukkulähiöissä. Vaimot eivät juuri tuo rahaa kotiin. Itse kuvittelisin, että se olisi vaan plussaa, että olisi varaa elää korkeammalla elintasolla, kun nainenkin tienaa.

Toinen juttu on sitten se, että näille miehille nainen on "vaan" nainen. Kivoimmat jutut tehdään kavereiden kanssa eikä henkisen yhteyden tarvitse olla kummoinenkaan. Nainen taas monesti arvottaa henkistä yhteyttä korkealle.

Hassua että puhut henkisistä arvoista ja samalla halveksut toisten elämäntapaa “neukkukuutioissa”. Oletko miettinyt että heillä ehkä nimenomaan synkkaa henkisesti, eivätkä kaipaa sitä neukkukuutiota kummallisempia puitteita ympärilleen...

Huomasin saman.

Tuossa haiskahti vahvasti halveksunta toisten elämätapaa kohtaan ja samalla itsekorostus, kuinka ollaan "menty elämässä eteenpäin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et saa miestä koska vaatimustasosi ulkonäön suhteen on kovempi kuin mihin omat edellytyksesi riittävät.

Ongelma ei ole vaatimustaso, vaan että Suomessa ei ole tällaisia hyvännäköisiä miehiä. Hae mies ulkomailta niin tuo ulkonäkövaatimus täyttyy. Naiset ovat Suomessa vaan kovempitasoisempia. Suomessa moni kaunis nainen on pariutunut hollantilaisten ja brittien kanssa, joten suunna katseesi muualle.

Huutonaurua. Suomalaisnainen ei todellakaan ole tasokas. Kaukana siitä. 

Mainetta toki on ulkomailla, mutta vähemmän mairittelevaa 

Jep.

Ja sitä paitsi se suomalaisten naisten kauneuskäsitys perustuu nuoriin naisiin, ja heihinkin aikana ennen ylipainoepidemiaa. Nyt siis puhutaan naisista ikäluokkaa n. 17-19v.

Suomalaiset naiset näyttävät usein hyviltä nuorina, mutta eivät 25v jälkeen. Vartalotyyppi on sellainen että kun lapsenpyöreys katoaa, katoavat naiselliset muodotkin.

Olisiko joku perus tylsä kauluspaitainen Olli - Opettaja ap:lle tarpeeks laadukas?

Ei löydy mullekaan. Ollaan sitten loppuelämä sinkkuna.

N24

Vierailija kirjoitti:

Olisiko joku perus tylsä kauluspaitainen Olli - Opettaja ap:lle tarpeeks laadukas?

AP haluaa litteävatsaisen NHL-tähden, joka tekee hänelle kotona karjalanpiirakoita ja tarjoilee niitä suoraan hänen suuhunsa

Ja täällä submissive wife viisastelee bussia odottaessaan. Sitten loppuu.

Kannattaa oppia käyttämään kevyttä ei-vaativaa kieltä. Ei ilkeilyä. Täälläkin erottuvat rauhalliset ja ystävälliset tekstit.

On tärkeää, miltä näyttää, mutta vielä olennaisempaa on, miltä kuulostaa ja millainen ilme on.

Suosittelen satsaamaan laatuun

Itse löysin Eliittikumppanista puolison itselleni ja pian leskeksi jäätyäni. Unohda tyhmä EK nimi. Näissä kalliissa kontakteissa on vain tosissaan olevia.

Tsempillä taas.

1. Tulee toimeen omillaan.

2. Siisti

3. Osaa nauraa itselleen

4. Saa minut nauramaan.

Yllätävän vaikeaa löytää kriteerit täyttävää miestä, vaikka omasta mielestä nuo niin kummoisia ole.

Yleensä jäätäviä tosikkoja.

N

Tähän on tosi helppo vastaus.

Viisaana naisena varmaan tiedät itsekkin sen vastauksen.

Vastaus: Laske rimaa.

Kelpaako semmoinen ketä on vankilassa?

Oletko koittanut AS- sivua?      Sieltä löytää kunnon panomiehiä.

Entäs me Iskurityöläiset. Mistä löytää nainen kunnon iskurityöläiselle?

Vierailija kirjoitti:

Entäs me Iskurityöläiset. Mistä löytää nainen kunnon iskurityöläiselle?

Iskurityöläinen = Kommunismin ihanteiden mukainen työläinen, joka ylitti muut ahkeruudessaan. Palkkioksi hän saattoi saada esimerkiksi nimensä ja kuvansa tehtaan seinälle.