Lue keskustelun säännöt.
Miksi en löydä miestä?
03.10.2020 |
Mielestäni en vaadi paljoa. Olen muutaman kerran ollut pitkässä parisuhteessa, mutta tie on sitten päättynyt aina jossakin vaiheessa.
Ovatko seuraavat vaatimukset teidän mielestänne liikaa? Haluaisin, että mies olisi ok-näköinen (ei tarvitse olla komea, kunham on minulle sopiva), kiltti, mukava, puhelias, huomioisi minua aina silloin tällöin, olisi hyvässä ammatissa/hänellä olisi mielenkiintoinen & suht arvostettu tehtävä, pituutta vähintään 170, mutta ei mielellään yli 185, koska näyttäisin lyhyeltä, saa polttaa, alkoholia kohtuudella.
Olen kokeillut Tinderit ja treffipalstat, mutta miestä ei löydy ja alan olemaan epätoivoinen. Auttakaa mammat!
Kommentit (95)
Noniin, tämä AP:n ilmiö tulee varmasti yleistymään tulevina vuosina. Aikaisemmin tätä ongelmaa ei ollut, kun miehen tehtävänä oli olla töissä ja tuoda perheeseen leipä pöytään. Nyt kun molemmat (miehet ja naiset) käyvät korkeakoulut ja hakevat työpaikkoja, niin tsadam! Akateemisia miehiä akateemisissa tehtävissä onkin vähemmän, koska nämä tehtävät kuuluvat yhtä lailla naisille. Kaikki eivät voi saada puolisokseen akateemista miesjohtajaa.
Kysymys kuuluukin: pitäisikö sitten palata vanhaan malliin? V: ei todellakaan pitäisi. Sen sijaan meidän pitäisi miettiä parisuhteen ideologiaa laajemmin. Eikö parisuhteessa olla lähtökohtaisesti siksi, että se tuo molemmille osapuolille hyvää oloa, iloa ja turvaa? Toiselle voi kertoa omat surut ja murheet. Yhdessä mennään eteenpäin. Vai ollaanko parisuhteessa vain toisen rahojen/statuksen vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vain internet ja tosielämä ovat niin erilaisia. Ethän sä mieti hetkeäkään pituutta jos tapaat 187 cm pitkän kiinnostavan miehen kahvilassa, mutta internetiin kirjoitetaan, että noin pitkä mies on roskakoritavaraa kriteereillesi
I like my women how I like my Covid:
19 and easily spread.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muotoilin tuon ammattivaatimuksen ehkä vähän huonosti. Haluaisin, että mies tulisi palkallaan toimeen (tienaisi siis noin keskimääräisen palkansaajan verran) ja olisi koulutusta vastaavissa tehtävässä. Oma kuukausipalkkani on tämän yli, joten kai saan vaatia tätä toiselta osapuolelta?
-AP
Palkallaan voi tulla toimeen vaikka ei tienaisi keskimääräisesti, jos osaa suhteuttaa ne menot tuloihin. Ja tämä on paljon arvostettavampi piirre kuin se paljonko tienaa.
Ap haluaa keskiluokkaiset menot. Ei mitään järkeä itse tehdä vaativaa työtä ja tienata ja kuitenkin köyhäillä.
Ap voi henkisesti varautua pitkään odotukseen. Toki aina jollakin käy tuuri ja vastakappale löytyy.
Omalla kohdallani on ollut hiljaista. Toki tässä elämänvaiheessa miehen tuloilla ei enää ole merkitystä, kunhan muuten sovittaisiin hyvin yhteen. Eri elintaso ja etenkin tyyli elää on helposti erottava tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Noniin, tämä AP:n ilmiö tulee varmasti yleistymään tulevina vuosina. Aikaisemmin tätä ongelmaa ei ollut, kun miehen tehtävänä oli olla töissä ja tuoda perheeseen leipä pöytään. Nyt kun molemmat (miehet ja naiset) käyvät korkeakoulut ja hakevat työpaikkoja, niin tsadam! Akateemisia miehiä akateemisissa tehtävissä onkin vähemmän, koska nämä tehtävät kuuluvat yhtä lailla naisille. Kaikki eivät voi saada puolisokseen akateemista miesjohtajaa.
Kysymys kuuluukin: pitäisikö sitten palata vanhaan malliin? V: ei todellakaan pitäisi. Sen sijaan meidän pitäisi miettiä parisuhteen ideologiaa laajemmin. Eikö parisuhteessa olla lähtökohtaisesti siksi, että se tuo molemmille osapuolille hyvää oloa, iloa ja turvaa? Toiselle voi kertoa omat surut ja murheet. Yhdessä mennään eteenpäin. Vai ollaanko parisuhteessa vain toisen rahojen/statuksen vuoksi?
Mietin itseäni, että nuorena yritin paria pitkää ja vakavaa seurustelua alemman kunnianhimon miesten kanssa. Etenkin toisen kanssa viihdyin tosi hyvin ja meillä oli yhteisiä harrastuksiakin.
Elämät jatkuneet niin, että molemmat ottivat lopulta itseään heikommin kouluttautuneen naisen ja asuvat neukkulähiöissä. Vaimot eivät juuri tuo rahaa kotiin. Itse kuvittelisin, että se olisi vaan plussaa, että olisi varaa elää korkeammalla elintasolla, kun nainenkin tienaa.
Toinen juttu on sitten se, että näille miehille nainen on "vaan" nainen. Kivoimmat jutut tehdään kavereiden kanssa eikä henkisen yhteyden tarvitse olla kummoinenkaan. Nainen taas monesti arvottaa henkistä yhteyttä korkealle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, tämä AP:n ilmiö tulee varmasti yleistymään tulevina vuosina. Aikaisemmin tätä ongelmaa ei ollut, kun miehen tehtävänä oli olla töissä ja tuoda perheeseen leipä pöytään. Nyt kun molemmat (miehet ja naiset) käyvät korkeakoulut ja hakevat työpaikkoja, niin tsadam! Akateemisia miehiä akateemisissa tehtävissä onkin vähemmän, koska nämä tehtävät kuuluvat yhtä lailla naisille. Kaikki eivät voi saada puolisokseen akateemista miesjohtajaa.
Kysymys kuuluukin: pitäisikö sitten palata vanhaan malliin? V: ei todellakaan pitäisi. Sen sijaan meidän pitäisi miettiä parisuhteen ideologiaa laajemmin. Eikö parisuhteessa olla lähtökohtaisesti siksi, että se tuo molemmille osapuolille hyvää oloa, iloa ja turvaa? Toiselle voi kertoa omat surut ja murheet. Yhdessä mennään eteenpäin. Vai ollaanko parisuhteessa vain toisen rahojen/statuksen vuoksi?
Mietin itseäni, että nuorena yritin paria pitkää ja vakavaa seurustelua alemman kunnianhimon miesten kanssa. Etenkin toisen kanssa viihdyin tosi hyvin ja meillä oli yhteisiä harrastuksiakin.
Elämät jatkuneet niin, että molemmat ottivat lopulta itseään heikommin kouluttautuneen naisen ja asuvat neukkulähiöissä. Vaimot eivät juuri tuo rahaa kotiin. Itse kuvittelisin, että se olisi vaan plussaa, että olisi varaa elää korkeammalla elintasolla, kun nainenkin tienaa.
Toinen juttu on sitten se, että näille miehille nainen on "vaan" nainen. Kivoimmat jutut tehdään kavereiden kanssa eikä henkisen yhteyden tarvitse olla kummoinenkaan. Nainen taas monesti arvottaa henkistä yhteyttä korkealle.
Hassua että puhut henkisistä arvoista ja samalla halveksut toisten elämäntapaa “neukkukuutioissa”. Oletko miettinyt että heillä ehkä nimenomaan synkkaa henkisesti, eivätkä kaipaa sitä neukkukuutiota kummallisempia puitteita ympärilleen...
1. Kun tapaat miehen, kuuntele. Älä puhu yhtään mitään omista jutuistasi. Älä missään tapauksessa ala valittamaan mistään. Kuuntele. Kuuntele.
2. Älä ole sarkastinen. Älä tartu kiinni toisen sanoihin. Älä jankuta. Puhu kevyen mukavaa ja mahdollisimman vähän.
3. Älä pomolta. Pomota töissä. Suhteessa anna miehelle 52%.Jos et tätä pysty tekemään, vaihda seuraavaan.
4. Älä nalkuta. Älä ole hankala. Älä oikuttele. Ole henkisesti kevyt niin että kanssasi on kevyen mukavaa.
Itse olen jäänyt leskeksi ja mennyt toisen kerran naimisiin sen jälkeen. Pomo töissä. Kumpikin mies tohtoreita ( LT ja HT). Ei tarvi uskoa, mutta totta on. Miehet tykkäävät rennoista ja oikuttelemattomista naisista.
Tsempillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Kun tapaat miehen, kuuntele. Älä puhu yhtään mitään omista jutuistasi. Älä missään tapauksessa ala valittamaan mistään. Kuuntele. Kuuntele.
2. Älä ole sarkastinen. Älä tartu kiinni toisen sanoihin. Älä jankuta. Puhu kevyen mukavaa ja mahdollisimman vähän.
3. Älä pomolta. Pomota töissä. Suhteessa anna miehelle 52%.Jos et tätä pysty tekemään, vaihda seuraavaan.
4. Älä nalkuta. Älä ole hankala. Älä oikuttele. Ole henkisesti kevyt niin että kanssasi on kevyen mukavaa.Itse olen jäänyt leskeksi ja mennyt toisen kerran naimisiin sen jälkeen. Pomo töissä. Kumpikin mies tohtoreita ( LT ja HT). Ei tarvi uskoa, mutta totta on. Miehet tykkäävät rennoista ja oikuttelemattomista naisista.
Tsempillä.
Höpöhöpö, jos noin tarkkaa on niin jätä se sika. M50v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, tämä AP:n ilmiö tulee varmasti yleistymään tulevina vuosina. Aikaisemmin tätä ongelmaa ei ollut, kun miehen tehtävänä oli olla töissä ja tuoda perheeseen leipä pöytään. Nyt kun molemmat (miehet ja naiset) käyvät korkeakoulut ja hakevat työpaikkoja, niin tsadam! Akateemisia miehiä akateemisissa tehtävissä onkin vähemmän, koska nämä tehtävät kuuluvat yhtä lailla naisille. Kaikki eivät voi saada puolisokseen akateemista miesjohtajaa.
Kysymys kuuluukin: pitäisikö sitten palata vanhaan malliin? V: ei todellakaan pitäisi. Sen sijaan meidän pitäisi miettiä parisuhteen ideologiaa laajemmin. Eikö parisuhteessa olla lähtökohtaisesti siksi, että se tuo molemmille osapuolille hyvää oloa, iloa ja turvaa? Toiselle voi kertoa omat surut ja murheet. Yhdessä mennään eteenpäin. Vai ollaanko parisuhteessa vain toisen rahojen/statuksen vuoksi?
Mietin itseäni, että nuorena yritin paria pitkää ja vakavaa seurustelua alemman kunnianhimon miesten kanssa. Etenkin toisen kanssa viihdyin tosi hyvin ja meillä oli yhteisiä harrastuksiakin.
Elämät jatkuneet niin, että molemmat ottivat lopulta itseään heikommin kouluttautuneen naisen ja asuvat neukkulähiöissä. Vaimot eivät juuri tuo rahaa kotiin. Itse kuvittelisin, että se olisi vaan plussaa, että olisi varaa elää korkeammalla elintasolla, kun nainenkin tienaa.
Toinen juttu on sitten se, että näille miehille nainen on "vaan" nainen. Kivoimmat jutut tehdään kavereiden kanssa eikä henkisen yhteyden tarvitse olla kummoinenkaan. Nainen taas monesti arvottaa henkistä yhteyttä korkealle.
Hassua että puhut henkisistä arvoista ja samalla halveksut toisten elämäntapaa “neukkukuutioissa”. Oletko miettinyt että heillä ehkä nimenomaan synkkaa henkisesti, eivätkä kaipaa sitä neukkukuutiota kummallisempia puitteita ympärilleen...
Kyllä, tiedostan asian. Miehet ovat nykyään keskimäärin naisia kunnianhimottomampia ja siitä syntyy railo ja tietynlaisista naisista ja miehistä on ylijäämää. Kumpikin elintapa on yleisesti katsottuna yhtä oikea, mutta ei yksilölle. Joku ei lähde telttailemaan kirveelläkään ja toinen rakastaa sitä.
Henkisillä arvoilla en tarkoita materialistisia arvoja vaan keskusteluyhteyttä ja läheisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kati-94 kirjoitti:
Miestä PITÄÄ pystyä katsomaan ylöspäin. Jos miestä ei pysty katsomaan ylöspäin niin hän joutaa roskiin.
Mutta kuitenkin pitää olla tasa-arvo, vai mitä?
Ei, älä ihmettele miksi Vihreät naiset ovat raahaamassa tänne Islamin uskontoa.
Laske yksi yhteen.
Eihän se muuten käy järkeen. Alitajuisesti he haluavat sitä mitä Islam edustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on niin paljon vaatimuksia, että kohdat täyttävälle miehelle riittää ottajia muutenkin. Jos tuollainen mies on vapaana, miksi hän valitsisi juuri sinut? Kuinka paljon ylipäätään on miehiä, joilla on hyvä työpaikka ja arvostettu tehtävä, saatikka sitten vapaina?
Olen fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa, olen mielestäni ihan ok-näköinen, tulen omillani toimeen, osaan ottaa muut huomioon (työskentelen vapaa-ajalla vapaaehtoistoiminnassa), luotettava, kiltti yms.
-AP
Vaatimuslistasi perusteella olet kylmä ja tunteeton statuksen perässä juoksija.
Hyvät ja kiltit miehet eivät useinkaan ole kunnianhimoisia. Ainakin elämänarvot ovat toiset varsinkin, jos ovat älykkäitä eivätkä välitä mitä muut ajattelevat heidän valinnoistaan.
Pitäisi ehkä levittää jalkoja vähän nopeammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noniin, tämä AP:n ilmiö tulee varmasti yleistymään tulevina vuosina. Aikaisemmin tätä ongelmaa ei ollut, kun miehen tehtävänä oli olla töissä ja tuoda perheeseen leipä pöytään. Nyt kun molemmat (miehet ja naiset) käyvät korkeakoulut ja hakevat työpaikkoja, niin tsadam! Akateemisia miehiä akateemisissa tehtävissä onkin vähemmän, koska nämä tehtävät kuuluvat yhtä lailla naisille. Kaikki eivät voi saada puolisokseen akateemista miesjohtajaa.
Kysymys kuuluukin: pitäisikö sitten palata vanhaan malliin? V: ei todellakaan pitäisi. Sen sijaan meidän pitäisi miettiä parisuhteen ideologiaa laajemmin. Eikö parisuhteessa olla lähtökohtaisesti siksi, että se tuo molemmille osapuolille hyvää oloa, iloa ja turvaa? Toiselle voi kertoa omat surut ja murheet. Yhdessä mennään eteenpäin. Vai ollaanko parisuhteessa vain toisen rahojen/statuksen vuoksi?
Ajatuksen tasolla ihan hyvää pohdintaa, mutta tämä tuskin toteutuu lähivuosina. Miehet ovat vain nuorien kauniiden naisten perässä ja naiset taas tavoittelevat litteävatsaisia NHL-tähtiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muotoilin tuon ammattivaatimuksen ehkä vähän huonosti. Haluaisin, että mies tulisi palkallaan toimeen (tienaisi siis noin keskimääräisen palkansaajan verran) ja olisi koulutusta vastaavissa tehtävässä. Oma kuukausipalkkani on tämän yli, joten kai saan vaatia tätä toiselta osapuolelta?
-AP
Minä en ole koulutustani vastaavassa työssä. Mutta tässä tienaa enemmän vähemmällä. Kuitenkaan en ole kelvollinen?
Tälle Maisalle varmaan riittää, että sulla on rahaa ja olet hyväksikäytettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on niin paljon vaatimuksia, että kohdat täyttävälle miehelle riittää ottajia muutenkin. Jos tuollainen mies on vapaana, miksi hän valitsisi juuri sinut? Kuinka paljon ylipäätään on miehiä, joilla on hyvä työpaikka ja arvostettu tehtävä, saatikka sitten vapaina?
Olen fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa, olen mielestäni ihan ok-näköinen, tulen omillani toimeen, osaan ottaa muut huomioon (työskentelen vapaa-ajalla vapaaehtoistoiminnassa), luotettava, kiltti yms.
-AP
Vaatimuslistasi perusteella olet kylmä ja tunteeton statuksen perässä juoksija.
Hyvät ja kiltit miehet eivät useinkaan ole kunnianhimoisia. Ainakin elämänarvot ovat toiset varsinkin, jos ovat älykkäitä eivätkä välitä mitä muut ajattelevat heidän valinnoistaan.
Kunnianhimoa on kahdenlaista. Statuksen perässä juoksevalle miehelle harva nainenkaan kelpaa ja arvot voi olla mitä sattuu - liian kovia/pinnallisia. Sitten on ihmisiä, joiden kunnianhimo nousee omista kyvyistä ja halusta kehittyä. Viihdyn jälkimmäisten seurassa ja kuulun heihin itsekin. Menestys, jos sitä tulee, on seurausta jostain mielenkiintoisesta.
Minulla on korkeasti koulutettu naisystävä ja rakastamme toisiamme. Meillä vain loksahti kaikki kohdalleen ja sen jälkeen on ollut menoa. Asumme omissa talouksissa pienen kävelymatkan päässä toisistamme ja tapaamme melkein päivittäin, jossakin vaiheessa muutamme yhteen kun lapset lähtevät kotoa eli 2-3 vuoden kuluttua.
M 50, kommentti 50.
On ollut kaksi hyvää miestä.
Ei ole sikaa, mitä jättäisi.
Kun niitä on kohdellut hyvin, he kohtelevat vielä paremmin.
En usein kerro, miten homma onnistuu, koska sitä yleensä ei uskota eikä ymmärretä. Eikä väliäkään. Helpompi oli itsen sitten löytää esim. uusi mies leskeksi jäätyäni.
Mutta noin se menee, jos laatumiehen haluaa.
Lopulta hän kuuntelee vaikka kuinka kauan, mutta oikuttelevaksi ei kannata itsensäkään vuoksi ryhtyä.
Kunnioita miestäsi, älä jankuta, älä ole hankala, anna vallasta 52%.
Saat laittaa laadukkaat miehet jonoon ja valita parhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on niin paljon vaatimuksia, että kohdat täyttävälle miehelle riittää ottajia muutenkin. Jos tuollainen mies on vapaana, miksi hän valitsisi juuri sinut? Kuinka paljon ylipäätään on miehiä, joilla on hyvä työpaikka ja arvostettu tehtävä, saatikka sitten vapaina?
Olen fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa, olen mielestäni ihan ok-näköinen, tulen omillani toimeen, osaan ottaa muut huomioon (työskentelen vapaa-ajalla vapaaehtoistoiminnassa), luotettava, kiltti yms.
-AP
Vaatimuslistasi perusteella olet kylmä ja tunteeton statuksen perässä juoksija.
Hyvät ja kiltit miehet eivät useinkaan ole kunnianhimoisia. Ainakin elämänarvot ovat toiset varsinkin, jos ovat älykkäitä eivätkä välitä mitä muut ajattelevat heidän valinnoistaan.
Kunnianhimoa on kahdenlaista. Statuksen perässä juoksevalle miehelle harva nainenkaan kelpaa ja arvot voi olla mitä sattuu - liian kovia/pinnallisia. Sitten on ihmisiä, joiden kunnianhimo nousee omista kyvyistä ja halusta kehittyä. Viihdyn jälkimmäisten seurassa ja kuulun heihin itsekin. Menestys, jos sitä tulee, on seurausta jostain mielenkiintoisesta.
Statuksen perässä juokseva mies kelpaa naiselle, jos tällä on Lamborghini
Etsi itseäsi pidempi mies.