Lue keskustelun säännöt.
Suomalainen hetero mies: miksi et lähesty naista?
02.10.2020 |
Miksi et tule vaikka kaupassa/kirjastossa/puistossa/you name it kysymään treffeille mielenkiintoista naista?
.
Kommentit (1082)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähesty naisia, koska he eivät halua sitä.
Jos he haluaisivat, niin varmaan he ilmaisisivat sen jollakin tavalla?
Täällä on jo monet kerrat ihmetelty asiaa, eli ILMAISTU että olkaa hyvä vaan ja pyytäkää!
Ei netissä nimettömänä voi mitään yleistä kiinnostusta osoittaa. Se pitää tehdä henkilökohtaisesti ja mielellään livenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että suomalaiselle miehelle nuo metoot yms on niin kova kalahdus ja älähdys. Esimerkiksi Jenkeissä kuulutellaan metroasemilla ja julkisissa kulkineissakin puhelinnumeroa, johon soittaa jos tulee vähänkään seksuaalisesti häirityksi. Tästä huolimatta miehet uskaltavat tehdä aloitteita.
Joko suomalainen ei siis erota ahdistelun ja aloitteen välistä eroa tai sitten syyllisyys painaa jotenkin? Kun muualla tällaista ongelmaa ei oikeastaan ole.
Itse olen aloitteellinen nainen ja lähestyn mieluiten itse miestä, mutta kunhan vain aina mietin tätä. Että miksi meillä on kansallisen tason ulina kansainvälisestä liikkeestä.
Johtunee siitä että suomalaiset ihan oikeasti yrittävät noudattaa ohjeita eikä vain sano niin. Useammankin kerran on todettu että ei-toivottu aloite voidaan tulkita seksuaaliseksi häirinnäksi. Aloitteen tehdessäsi otat siis melkoisen riskin.
Pienet vehkeet syynä. Ei kehtaa häiritä naisia.
Vierailija kirjoitti:
Pienet vehkeet syynä. Ei kehtaa häiritä naisia.
Kai sinussa on muutakin kuin pienet vehkeet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että suomalaiselle miehelle nuo metoot yms on niin kova kalahdus ja älähdys. Esimerkiksi Jenkeissä kuulutellaan metroasemilla ja julkisissa kulkineissakin puhelinnumeroa, johon soittaa jos tulee vähänkään seksuaalisesti häirityksi. Tästä huolimatta miehet uskaltavat tehdä aloitteita.
Joko suomalainen ei siis erota ahdistelun ja aloitteen välistä eroa tai sitten syyllisyys painaa jotenkin? Kun muualla tällaista ongelmaa ei oikeastaan ole.
Itse olen aloitteellinen nainen ja lähestyn mieluiten itse miestä, mutta kunhan vain aina mietin tätä. Että miksi meillä on kansallisen tason ulina kansainvälisestä liikkeestä.
Johtunee siitä että suomalaiset ihan oikeasti yrittävät noudattaa ohjeita eikä vain sano niin. Useammankin kerran on todettu että ei-toivottu aloite voidaan tulkita seksuaaliseksi häirinnäksi. Aloitteen tehdessäsi otat siis melkoisen riskin.
Ei ole olemassa mitään aloitteen ja ahdistelun välistä eroa.
Epätoivottu aloite on aina ahdistelua ja tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten sen aloitteen tekee.
Toki on olemassa vähemmän ja enemmän törkeää ahdistelua, mutta se ei perusasiaa miksikään muuta.
Omituista, että ihmiset eivät tätä tunnu tajuavan millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuusjotakukaaneimyönnä kirjoitti:
Naiset jotka haluavat miehen tekevän aloitteen kykenemättä siihen itse ovat luultavasti hieman narsistisia. Kaksoismoralismi ei kuulu arvoihin jota odotan puolisoltani ja lähinnä kuvottaa.
Entä miehet jotka ei tee? Eli melkein kaikki ketjun kommentoijat.
Huono itsetunto, pelkää pakkeja, pelkää naisia, ei halua nolata itseään/toista, kuumottaa liikaa, jne...
Itse olisin todennäköisesti helposti vietävissä jos joku tulis kysymään yhteystietoja.
M
Nämä eri säännöt sukupuolille ei ole kaksinaismoralismia ja kuvottavaa?
Vaikea niitä on poistaakaan koska ne ovat kytköksissä miesten ja naisten seksuaalisuuteen. Naisia sytyttää miesten itsevarmuus ja se että se itsevarman henkilön huomio saa naisen itsensä tuntemaan olonsa kauniiksi, halutuksi ja seksikkääksi. Homma ei vain toimi jos mies ujostelee, sitä sytyttävää tilannetta ei tule.
Se olisi vähän sama kuin jos nainen pukeutuisi pahvilaatikoihin ja muistuttaisi lasten robottipukua eikä puhuisi pihaustakaan. Ei siinä ole mitään mistä mies kiinnostuisi.
Jos on naama kaunis niin ei oo merkitystä vaikka olis robotti puku.
Vierailija kirjoitti:
En lähesty naisia, koska he eivät halua sitä.
Jos he haluaisivat, niin varmaan he ilmaisisivat sen jollakin tavalla?
On muuten jännää, että kun käyn kaupungilla baareissa Tampereella tai Helsingissä naiset eivät ole minusta pätkääkään kiinnostuneita. Jos aloitan keskustelun he häipyvät jonkun tekosyyn vuoksi. Olen ihan normaalin näköinen ja akateemisesti koulutettu aika hyvätuloinen. Sen sijaan tutussa lähiöbaarissa minulla on runsaasti vientiä, kaikki tuntevat minut ja tietävät että olen mukava heppu. En nyt vain ole vielä oikein sitoutunut kehenkään ja olisi mukava kun tutustuisi näihin keskikaupunginkin naisiin. Missä vika ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että suomalaiselle miehelle nuo metoot yms on niin kova kalahdus ja älähdys. Esimerkiksi Jenkeissä kuulutellaan metroasemilla ja julkisissa kulkineissakin puhelinnumeroa, johon soittaa jos tulee vähänkään seksuaalisesti häirityksi. Tästä huolimatta miehet uskaltavat tehdä aloitteita.
Joko suomalainen ei siis erota ahdistelun ja aloitteen välistä eroa tai sitten syyllisyys painaa jotenkin? Kun muualla tällaista ongelmaa ei oikeastaan ole.
Itse olen aloitteellinen nainen ja lähestyn mieluiten itse miestä, mutta kunhan vain aina mietin tätä. Että miksi meillä on kansallisen tason ulina kansainvälisestä liikkeestä.
Väitätkö siis, että USA on Suomea edellä tasa-arvossa ja siellä naisen asema on jotenkin parempi. Siellä on syytäkin meuhkata meetoosta, onhan maa järjettömän sovinistinen. Tosin osavaltioiden välillä on tähtitieteellisiä eroja kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on tuttu nainen, pelkona on, että siimä menee vaan välit. Moni nainen on tälläkin palstalla kauhistellut ja yökötellyt tilanteita joissa kaveriksi luulemansa mies on lähestynyt romanttisessa mielessä.
On varottava äärimmäisyyksiin asti lähestymistä kaverinaista kohtaan. Jos tulee väärinkäsitys tai jotain muuta vastaavaa niin se on sitten kaverisuhde sillä selvä. Parempi olla lähestymättä niin ei sitten mitään negatiivista pääse tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähesty naisia, koska he eivät halua sitä.
Jos he haluaisivat, niin varmaan he ilmaisisivat sen jollakin tavalla?
Täällä on jo monet kerrat ihmetelty asiaa, eli ILMAISTU että olkaa hyvä vaan ja pyytäkää!
Ei netissä nimettömänä voi mitään yleistä kiinnostusta osoittaa. Se pitää tehdä henkilökohtaisesti ja mielellään livenä.
Kyllä ja tämä nimenomaan on ilmaistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähesty naisia, koska he eivät halua sitä.
Jos he haluaisivat, niin varmaan he ilmaisisivat sen jollakin tavalla?
On muuten jännää, että kun käyn kaupungilla baareissa Tampereella tai Helsingissä naiset eivät ole minusta pätkääkään kiinnostuneita. Jos aloitan keskustelun he häipyvät jonkun tekosyyn vuoksi. Olen ihan normaalin näköinen ja akateemisesti koulutettu aika hyvätuloinen. Sen sijaan tutussa lähiöbaarissa minulla on runsaasti vientiä, kaikki tuntevat minut ja tietävät että olen mukava heppu. En nyt vain ole vielä oikein sitoutunut kehenkään ja olisi mukava kun tutustuisi näihin keskikaupunginkin naisiin. Missä vika ?
Lähiöbaari on varmaankin vika, en deittailisi miestä joka istuu jossain lähiöbaarissa. alkkis in the making. Miksei itsellesi kelpaa samanmoiset naiset eli ne lähiöbaarin naiset??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienet vehkeet syynä. Ei kehtaa häiritä naisia.
Kieli toimii?
Kyllä minä lähestyn naisia aina ulkomailla. Suomessa en uskalla enkä oikein motivoidukaan, kun naiset ovat niin koppavia vaikka ovat usein vielä ylipainoisiakin. Ulkomailla motivoidun aivan eri tavalla, kun solakat ja minua paljon nuoremmatkin naiset näyttäväT vihreää valoa, hymyilevät kauniisti ja kehuat minua "handsome man".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähestykää naisia. Tämä on kehoitus. Naiset kaipaavat läheisyyttä.
Minulla oli aika tiukat vanhemmat, jotka patistivat vain opiskelemaan kavereiden hankkimisen sijaan. Lisäksi koulussa kiusattiin rankasti luokat 3-9 ja suljettiin sosiaalisten piirien ulkopuolelle. Tuntuu, että monet ihmissuhteiden luomisen kannalta tärkeät sosiaaliset taidot jäi oppimatta.
Lopputulos: olen 30-vuotias lääkäri, joka ei ole koskaan seurustellut eikä edes käynyt treffeillä. En oikeastaan edes tiedä miten löytäisin jonkun naisen treffeille tai mitä siellä pitäisi tehdä tai mistä siellä pitäisi puhua. Voisi kai olla elämä huonomminkin, mutta yksinäistä on välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarvetta enää iskeä, mutta vastaan menneisyyden perusteella.
Iskeminen ei ole pelottavaa. Se on aina ollut (minulle) hyvin helppoa. Pelottava osuus on nimenomaan seuraukset.
Ajatellaan vaikkapa urheiluseuraa, seurakuntaa, vakiokuntosalia tai muuta paikkaa, jossa käy itse usein, ja jossa näkee viikosta toiseen suunnilleen samat 10-15 kiinnostavaa naista. Minulle ei olisi ongelmaa kysyä vaikka kaikkia treffeille. Kuten jo sanoin: ongelmana ovat seuraukset. => Jos/kun isken yhtä sen urheiluseuran/seurakunnan naisista ja epäonnistun, kaikki muutkin kääntävät minulle selkänsä. Jos siis aloite epäonnistuu, ja seura edelleen kiinnostaisi, on edessä urheiluseuran/seurakunnan/kaveripiirin tai muun vastaavan vaihtaminen kokonaan.
Aloitin iskemään tyttöjä 13-vuotiaana, ja seurustelin ensimmäisen kerran vasta 18-vuotiaana. Ja se ensimmäinen tyttöystäväni oli naapurikaupungista, jossa kukaan ei minua ennakkoon tuntenut. Siitä eteenpäin KAIKKI parisuhteeni olen löytänyt ympäristöstä, jossa kukaan ei ole minua ennakolta tuntenut.
Juuri tuo naisten kollektiivinen torjunta yhden epäonnistuneen aloitteen jälkeen on se syy, miksi Tinder ja muu nettideittailu on miesten keskuudessa niin suosittua.
Tuo nyt ei kyllä pidä yhtään paikkansa että jos jossain harrastuksessa yhden kanssa ei natsannut niin ei natsaa sen jälkeen kenenkään muunkaan kanssa joka siellä harrastuksessa on myös paikalla. Iät ja ajat ihmiset ovat seurustelleet milloin ex-kumppanin serkkujen, kamujen, tutun tuttujen kanssa. Aika ennen nettiä on paljon pidempi kuin netin kanssa ja kyllä silloin niitä kumppaneita löytyi ihan samalla tavalla kuin nytkin. Voi niitä naisia pyytää treffeille muualtakin kuin sieltä samasta ja yhdestä harrastuksesta. Ja ihan tuntemattomiakin.
Jos se yksi ei levitä tietoa antamistaan pakeista eteenpäin, silloin voi varmaan natsatakin jonkun toisen samaan porukkaan kuuluvan kanssa. Mutta jos hän kertoo niistä, aika todennäköistä on että muut naiset alkavat välttelemään ja jos heitä yritetään, hekin antavat pakit. Niin antaisin minäkin.
Itse annoin aikanaan yhdelle opiskelukaverille pakit ja kerroin tästä kahdelle kaverilleni, jotka myös kuuluivat samaan opiskeluporukkaan. Tieto jäi vain meidän kolmen väliseksi, sillä emme olleet niin läheisiä muiden samaan ryhmään kuuluvien opiskelijoiden kanssa. Ei mennyt kauaa kun sain kuulla sen minua iskeneen miehen alkaneen seurustelemaan yhden ryhmäläisemme kanssa. Enpä tiedä olisiko tuo nainen lämmennyt, jos olisi saanut tietää miehen iskeneen minua vasta hetkeä aiemmin. Vähän jaksan epäillä... No nyt heillä on jo lapsikin joten se tarina päättyi hyvin, vaikka mies ei sitä saanutkaan kenet olisi ennemmin halunnut.
Siinä on vähän sekin, että kun ihminen ei voi etukäteen nähdä toisesta päältäpäin, että tuon kanssa homma loppuu heti alkuunsa, tuon kanssa kestää puoli vuotta ja tuon kolmannen kanssa tulee onnellinen loppuelämä. Jostakin se on aloitettava jos jotain meinaa saada aikaiseksi, ei kai ihmistä voi siitä syyttää ettei hän nähnyt tulevaisuuteen ja siksi ei aloittanut juuri sinusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin näkee niin rumaa naista, että kannattaa mennä juttusille. Nykyään pitää arvioida että nainen on ulkoisesti vähintään kaksi pykälää omaa tasoa alempi, mieluiten kolme. Sitten vasta juttusille.
Riittääkö 2,1 huonompi, vai pitääkö olla 3,49 tai enemmän? Vai riittäisikö kuitenkin 2,0001 huonompi?
Mihin vedetään raja?
Tasoteoria on pastaa, pizzaa ja pastaa.
Ei siinä, voihan rumienkin naisten kanssa olla hauskaa, mutta henkilökohtaisesti, jos itse valitsen, valitsen nätin naisen, ikäiseni, en parikymppistä.
Jos ei jo ole, niin tähänkin tullaan kehittämään äppi. Otat kuvan itsestä ja naisesta, ja äppi laskee kannattaako edes yrittää.
Laskeeko se myös naisen mielentilan ja parisuhdestatuksen jotka vaikuttavat enemmän siihen kannattako yrittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin näkee niin rumaa naista, että kannattaa mennä juttusille. Nykyään pitää arvioida että nainen on ulkoisesti vähintään kaksi pykälää omaa tasoa alempi, mieluiten kolme. Sitten vasta juttusille.
Riittääkö 2,1 huonompi, vai pitääkö olla 3,49 tai enemmän? Vai riittäisikö kuitenkin 2,0001 huonompi?
Mihin vedetään raja?
Tasoteoria on pastaa, pizzaa ja pastaa.
Ei siinä, voihan rumienkin naisten kanssa olla hauskaa, mutta henkilökohtaisesti, jos itse valitsen, valitsen nätin naisen, ikäiseni, en parikymppistä.
Jos on itse siellä tasoskaalan yläpäässä, eli naisia tuosta vain valitaan ja otetaan, niin se varmasti luokin sellaisen illuusion ettei mitään tasoja ole.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aika tiukat vanhemmat, jotka patistivat vain opiskelemaan kavereiden hankkimisen sijaan. Lisäksi koulussa kiusattiin rankasti luokat 3-9 ja suljettiin sosiaalisten piirien ulkopuolelle. Tuntuu, että monet ihmissuhteiden luomisen kannalta tärkeät sosiaaliset taidot jäi oppimatta.
Lopputulos: olen 30-vuotias lääkäri, joka ei ole koskaan seurustellut eikä edes käynyt treffeillä. En oikeastaan edes tiedä miten löytäisin jonkun naisen treffeille tai mitä siellä pitäisi tehdä tai mistä siellä pitäisi puhua. Voisi kai olla elämä huonomminkin, mutta yksinäistä on välillä.
Lääkäri joka on sinkku... kääk pöksyt märkänä ajatuksestakin!
Minä taas olen niin nykyaikainen, että mielestäni mies ei voi lähestyä naista ellei nainen ole ensin tehnyt selväksi, että se on toivottua.