Mua ahdistaa ihan kamalasti se 2v tapaus!
Ahdistaa ihan kuin olisi kyse omasta lapsesta. Voinko psyykkisesti huonosti jos reagoin liian voimakkaasti uutisiin?
Kommentit (25)
Sama täällä. Ainakin me voimme huolehtia omalta osaltamme paitsi perheestämme niin myös muista läheisistä vähän enemmän eli vaikka naapureista jne. Ihmisten pitäisi olla kiinnostuneempia toisistaan ja avuliaampia.
Olen herkkä ihminen, mutta tuo uutinen ei saanut minussa aikaan mitään reaktiota. Olin jo ehtinyt unohtaa koko jutun.
Kyllä muakin ahdistaa aina kun mietin asiaa. En voi ymmärtää ihmisten julmuutta lapsia kohtaan. Samoin Eerikan tapaus on ahdistanut mua kovasti.
Myös lasten vakavat sairaudet ahdistavat, kun luen kirjoja aiheesta, itken paljon lasten kohtaloita.
Ei mulla silti mitään mielenterveysongelmia ole.
Ahdistaa myös, mutta olen tosi onnellinen että tämä nuori mies löysi lapsen. Ja että hänellä ei ollut musiikit korvissa. Ja että osasi toimia oikein. Onneksi lapsi löytyi ja kunnollinen ihminen löysi hänet!
Enpä muista koskaan ahdistuneeni tuntemattomien lasten kohtaloista.
Minusta jopa hyvin luonnollista, että tällaiset jutut ahdistavat meitä äitejä. Pidän sitä itsessäni aika terveenä merkkinä. Mutta sillä tasolla, että ei kuitenkaan vaikuta arkeen tai uneen. On joitain juttuja, jotka menevät vain ohi ja joitain, jotka saattavat tulla mieleen vielä vuosien jälkeen.
Minua ei niinkään ahdista sellaiset asiat, joille on jokin luonnollinen selitys, kuten sairaus. Ymmärrän surun ja tuskan, mutta luettu ei pyöri ahdistavasti mielessä. Mutta lasten kaltoinkohtelut tai perheväkivaltatapaukset, missä on ollut tiedossa, että asiat huonosti, mutta ympäröivä yhteiskunta on ollut kyvytön auttamaan, ne ovat sellaisia, jotka jäävät vaivaamaan ja tuottavat vaikeasti kuvattavaa pahaaoloa. Minä myös suojelen itseäni enkä katso elokuvia tai muuta, missä tällaisilla jutuilla mässäillään.
Minusta jopa hyvin luonnollista, että tällaiset jutut ahdistavat meitä äitejä. Pidän sitä itsessäni aika terveenä merkkinä. Mutta sillä tasolla, että ei kuitenkaan vaikuta arkeen tai uneen. On joitain juttuja, jotka menevät vain ohi ja joitain, jotka saattavat tulla mieleen vielä vuosien jälkeen.
Minua ei niinkään ahdista sellaiset asiat, joille on jokin luonnollinen selitys, kuten sairaus. Ymmärrän surun ja tuskan, mutta luettu ei pyöri ahdistavasti mielessä. Mutta lasten kaltoinkohtelut tai perheväkivaltatapaukset, missä on ollut tiedossa, että asiat huonosti, mutta ympäröivä yhteiskunta on ollut kyvytön auttamaan, ne ovat sellaisia, jotka jäävät vaivaamaan ja tuottavat vaikeasti kuvattavaa pahaaoloa. Minä myös suojelen itseäni enkä katso elokuvia tai muuta, missä tällaisilla jutuilla mässäillään.
Minua ei ahdista. Pidän huolta omasta lähipiiristäni ja perheestäni - ja toivon tietysti muidenkin tekevän niin, mutta jos joku on siihen kykenemätön niin minä en voi asialle mitään.
Minua tämä ei ole jäänyt vaivaamaan niin paljon ja niin pitkään kuin Eerikan tapaus. Varmaan ihan vain siksi että oman lapsen ikä on lähempänä Eerikan ikää. Ja koska siinä tapauksessa oli niin monta asiaa yhteiskunnan tasollakin ja ihmisten asenteissa niin pahasti pielessä, että tapaus ei jätä rauhaan. Kun lapsi vieläpä kuoli.
Vaippataapero on sentään nyt kohtuuluotettavasti saatu pelastetuksi. Outoa kuitenkin, että ansio siitäkin kuuluu täysin ulkopuoliselle ohikulkijalle.
Naisten lähtöä väkivaltaisista parisuhteista pitäisi helpottaa, siten että 1) ei tippaakaan syyllistetä naista toisen ihmisen tekemisistä, vaikka olisi kuinka huutanut tai nalkuttanut tai vaikka pettänyt, 2) lastensuojelu ei kääntyisi äitiä vastaan siinä kohtaa kun hän päättää etsiä apua asiaan tai lähteä hirviösuhteesta (asenteella "et ole pystynyt suojelemaan lastasi väkivallan näkemiseltä" -> äitiytesi on huonoa). Ulkopuolelta tuleva syyllistäminen ja myös viranomaistoiminnan uhka on omiaan pitämään äidin suun kiinni siten, että hän jää täysin yksin yrittämään ja häpeämään, kun ei saa miestä lopettamaan väkivaltaa. Aika murjottu (henkisesti) on kyllä tuo äiti jo saanut olla, kun ei ole isäpuolesta eronnut. Väkivaltaiselle isäpuolelle kun ei tarvitse antaa lasta viikonlopuiksi eron jälkeen.
Siis jos tämä tekijä tässä nyt on isäpuoli, kuten näyttää.
Olen just samanlainen. Jotenkin tämä tapus nosti taas myös Eerika-ahdistuksen pintaan.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 20:43"]
Kyllä muakin ahdistaa aina kun mietin asiaa. En voi ymmärtää ihmisten julmuutta lapsia kohtaan. Samoin Eerikan tapaus on ahdistanut mua kovasti.
Myös lasten vakavat sairaudet ahdistavat, kun luen kirjoja aiheesta, itken paljon lasten kohtaloita.
Ei mulla silti mitään mielenterveysongelmia ole.
[/quote]
Kyllä jokaista tuntevaa ihmistä ahdistaa ja jos välittää toisista. Pienten lasten kaltoin kohtelu, pahoinpitelyt ja tappamiset on ihan kauheinta pahuutta. Ja kun tietää ettei tämä ole ainaoa tapaus laatuaan vaan näitä tapahtuu jatkuvasti, eivät vaan aina tule päivänvaloon.
Myös se ahdistaa kun ajattelee miten paljpn niitä pahoinpideltyjä palautetaan takaisin sinne huonosti voivaan kotiin.
Tässä tapauksessa ahdistaa sekin, kun ei tiedä missä oloissa tuokin lapsi on kasvanut ja tulee kasvamaan. Harvalla meistä voisi olla kaksivuotias jota pahoinpidellään ja kuskattaisi johonkin paikkaan..ilman että meillä olisi hajuakaan koko asiasta. Ei tätäkään pientä ollut kadonneeksi ilmoitettu. Jos äiti oli kotona lapsen kanssa, ihme juttu..jos olisi työssä niin lapsi olisi ehkä ollut päiväkodissa.
Ja jos pahoinpitely on ollut jatkuvaa niin siitä on kyllä varmaan useampi ihminen tiennyt luulisin. Tuttava, sukulainen, naapuri..Toivottavasti asia selvitetään loppuun asti.
Kyllä sitä pahuutta riittää ja aina koskettaa kun kohtaa pieniä avuttomia lapsia, yöunet ei mene mutta miettii kyllä miten ihmeessä joku voi tehdä niin pahaa, ei sitä tavallinen ymmärrä, surullista.
Hyvä tässä tapauksessa että paljastui edes nyt eikä vuoden kuluttua..kun ei tiedä mitä olisi ollut edessä. Kumma kyllä ettei tästä ole aiemmin mihinkään ilmoitettu, tai sitten on ja jäänyt mappiin ö, ehkä, en tiedä.
Mua ahdistaa myös todella paljon. Ja ärsyttää poliisin niukka tiedotus, tosin ymmärrän myös kun tutkinta kesken. Haluaisin vain kuulla, että lapsi päässyt kotiin toisen - turvallisen - vanhemman luo! :(
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 00:34"]
Mua ahdistaa myös todella paljon. Ja ärsyttää poliisin niukka tiedotus, tosin ymmärrän myös kun tutkinta kesken. Haluaisin vain kuulla, että lapsi päässyt kotiin toisen - turvallisen - vanhemman luo! :(
[/quote]Voi olla että sillä on turvallisempaa siellä missä nyt on, kuin kotona :(
Lapsi menee kotiinsa toiseen vanhemman luokse eli olisiko tekijä kuitenkin isä. Tämä on lehdessä kerrottu että palautetaan toiselle vanhemmalle eli sen on melkein pakko olla äiti ja tekijä on isä. Olisiko lapsi ollut etäisällä viikonlopun. Tämähän tapahtui perjantaina. Äidinhän on pakko päästää isän luokse, jos tapaamiset ei ole valvottuja. Voi olla joku muukin, kun niin paljon salataan.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 00:25"]
Pienten lasten kaltoin kohtelu, pahoinpitelyt ja tappamiset on ihan kauheinta pahuutta.[/quote]
Minkä takia se olisi suurempaa pahuutta kuin vaikkapa se, että liikuntakyvyttömän vanhuksen omaishoitaja jättäsi ruoatta, löisi ja lopulta surmaisi? Tai sotatoimialueella tapahtuvat puolustuskyvyttömien naisten raiskaukset ja tapot? Tai mielipidevankien kiduttaminen ja teloittaminen?
Mikä lapseen kohdistuvassa väkivallassa on niin erityistä?
Mitä tästä tapauksesta on nyt selvillä? Vai onko mitään...
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 00:25"]
Kyllä jokaista tuntevaa ihmistä ahdistaa ja jos välittää toisista.
[/quote]
Kyllä, ja toisista välittää enemmän kuin toisista. Omat läheiseni ovat minulle tärkeitä, ja menisin aivan suunniltani, jos heille tapahtuisi jotakin pahaa. Näyttävästi uutisoitu suomalainen minulle tuntematon lapsi aiheuttaa huomattavasti lievemmän reaktion, ja nälkään ja sairauksiin Itä-Afrikassa päivittäin kuolevat lapset jäävät hyvinkin etäisiksi.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 00:47"]
Lapsi menee kotiinsa toiseen vanhemman luokse eli olisiko tekijä kuitenkin isä. Tämä on lehdessä kerrottu että palautetaan toiselle vanhemmalle eli sen on melkein pakko olla äiti ja tekijä on isä.
[/quote]Niin, isähän on aina se paha.
Vai voisiko olla niin, että tekijä oli äidin uusi mies, ja lapsi palautetaan toiselle vanhemmalle eli isälle? Kun äiti on hankkiutunut oloihin, jotka eivät ole lapselle turvallisia.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 20:54"]
Minusta jopa hyvin luonnollista, että tällaiset jutut ahdistavat meitä äitejä.
[/quote]
Surettaa ne lapsettomiakin naisia, varmaan miehiä ja isiäkin...
Ei tuollaiset uutiset vaikuta itselläni uneen tai arkeen, mutta kun luin Eerikan tapauksesta minulta valui kyyneleet ja kun tästä pienestä pojasta, kyllä se tippa linssiin tuli silloinkin... Tosin kun luin siitä Rambo-kissastakin, kyllä silloinkin oli silmäkulmien kostuminen hyvin lähellä. Olen aika empaattinen ja herkkä, julmat kohtalot surettavat ja varsinkin viattomia ihmisiä/eläimiä kohtaan. On niin vaikeaa aina lukea siitä, miten pahoihin tekoihin ihmiset kykenevät, ympäri maailman...
Onneksi tuon pojan löysi se nuori mies ja pojan "vammat eivät olleet vakavia". Hänet saatiin sentään pelastettua, on varmasti ollut järkyttävä löytö myös sille joka pojan löysi ja soitti apua, kyllä tuollaisessa varmasti sydän särkyisi.
Sama täällä ja todella tunteellinen ja herkkä ihminen olen myös. En ole saanut nukuttua parina yönä kun aina nukkumaan mennessä nousee mieleen tämä pieni poika ja mitä joutunut kokemaan. :( Eihän siinä ole mitään väärää että kokee tuommoiset asiat voimakkaasti, koska todella kauheita juttuhan tuommoset on.