Jo toinen perättäinen keskenmeno
Nyt toisen perättäisen keskenmenon jälkeen mieli on täynnä surua ja epätoivoa. Yritän ajatella eteenpäin, parempiin päiviin uskoen. Kohtalosisarten kokemukset voisivat helpottaa oloa ja auttaa pohtimaan mitä tästä eteenpäin.
Miten te jotka olette kokeneet kaksi tai useamman keskenmenon olette siitä selvinneet?
Löytyikö keskenmenoihin syytä? Saitteko hoitoa tmv apua esim yksityiseltä?
Tulitteko pian uudestaan raskaaksi, uskalsitteko yrittää?
Itselläni ensimmäinen raskaus meni kesken 7+5 ja toinen 9+6. Ensimmäinen huomattiin varhaisultrassa, johon hakeuduin kuin oireet olivat loppuneet.
Tulin pian uudestaan raskaaksi toisessa kierrossa ja nyt toinen keskenmeno havaittiin niskapoimu-ultrassa. Aiemmin varhaisultrassa kaikki oli kunnossa ja lääkäri sanoi, että nyt keskenmenonriski on enää äärimmäisen pieni. Ja tässä sitä taas ollaan...
Ikääkin on jo 38 vuotta, lapsia ei ennestään ole ja lapsi olisi todella tervetullut.
Kommentit (3)
Osanotto ja voimia Pomplemousse. Harkitse vielä kuitenkin josko kuitenkin jonkun testin teettäisit, saattaisi helpottaa oloa ja selventää tilannetta.
Olen itse jo päässyt huonoista fiiliksistä yli. Toinen keskenmeno oli todella raskas sillä lääkkellinen tyhjennys ei auttanut ja se toistettiin. Ei auttanut sekään ja kuukausi ekasta tyhjennyksestä tehtiin kaavinta ja elämässä alkoi taas olla valoa.
Kävin kahdella yksityisellä lääkärillä juttelemassa. Ensimmäinen suositteli noin kymmentä eri koetta, joista pääosin tutkitaan äärimmäisen harvinaisia tapauksia. Menin toiselle ja hän suositteli että ehkä kromosomit voisi katsoa. Päädyin sitten omaksi lääkärikseni verkon artikkeleiden perusteella ja teetimme molemmille kromosomit ja minulle vielä vasta-aineet. Hyytymistekijät jäivät myöhempään koska raskaana olosta oli liian vähän aikaa.
Sovimme mieheni kanssa tokan keskenmenon jälkeen, että katsotaan vielä komas kerta ja jos ei onnistu niin on niitä muitakin vaihtoehtoja. Olemme olleet ihan onnellisia kaksinkin ja miksi se siitä muuttuisi.
Keskenmenon jälkeen koin yhdet kuukautiset ja nyt olen taas raskaana. Menin heti lääkäriin ja sain klexanea varmuuden vuoksi jos hyytymistekijöissä olisikin vikaa. Tesi otettiin nyt varmuuden vuoksi. Lisäksi vasta-aine testissä oli epänormaaliutta joten sain predisonia.
Mielenrauhan vuoksi kannattaa varmaan jotain testejä ottaa, mutta pysyä kriittisenä mitä haluaa.
Yllättäen en ole vielä hermoillut tämän raskauden kanssa. Lääkärissä käydessäni kaikki oli kunnossa ja nyt odotan seuraavaa lääkärikäyntiä kahden viikon päähän. Laskettuaika ei ole minulle mikään etappi vaan katson raskautta parin viikon pätkissä eteenpäin. Uusi raskaus näin pian huonojen uutisten jälkeen oli iloinen yllätys. Vaikea uskoa, että tällä iällä voi olla raskaana kolme kertaa vajaan vuoden sisään. Nyt uskon ja toivon että sananlaskut pitävät kutinsa ja kolmas kerta toden sanoo.
Sain kaksi keskenmenoa viime vuonna ja lääkäri totesi että mahkuja tulla raskaaksi monesti on vielä hyvin iäkkäämpänäkin. Keskenmenojen määrä tosin kasvaa hurjasti mitä vanhemmaksi tulee. Totesi tämän tilastona suurperheistä, että lastensaanti hiipuu noin 46 ikävuoteen mennessä. Tietenkin asiaa kannattaa melko pian tutkia jos vuosikin kulunut. Tai viimeistään kolmannen keskenmenon jälkeen. Minulla jo useampi lapsi, ei aiempia keskenmenoja.
Just tänään sain tietää ettei kohdussa olekaan elämää. Suurinpiirtein viikolla 8 olisin nyt. Mulla ei ole mitään syytä löytynyt, kehitys on vaan lakannut. Eka raskaus meni kesken spontaanisti viikolla 7 (kehitys lakannut n vko 5), toka ei ole mennyt vielä kesken ja keskeytys tehdään ensi viikolla jos ei ala spontaanisti sitä ennen. Lääkäriltä en saanut selkeää vastausta missä mennään jostain litteästä pussista vaan puhui.
Ekan kerran tulin raskaaksi 37 vuotiaana, noin 7kk yrityksen jälkeen. Suurin osa yritysajasta meni vielä niin, etten asunut töiden takia kotona kuin viikonloppuisin eikä mitään ovulaatioita seurattu. Viimeisimmässä raskaudessa tikutin oviksia mutta raskaus alkoi kun homma rupesi kyllästyttämään, enkä tutkaillut ovulaation ajankohtaa. Tälläkin kerralla yritystä n. 7kk ja apuna Terolutit joita ehdin syödä 3x10 pvä:n kuuria.
Jotain geeni tms tutkimuksia lääkäri ehdotti, joissa voitaisiin tutkia mikä on vialla. Raskautumisessa kun ei ole ongelmaa vaan ilmeisesti alkion kehityksessä. Enpä usko että noihin lähden.
Olen jo aiemmin päättänyt etten lähde raskaisiin hedelmöitys yms hoitoihin. En jaksa jatkuvaa lääkärissä juoksemista, odotusta ja pettymyksiä. Vielä pitäisi valita lapsettomuuden ja adoption välillä. Adoptio pelottaa koska lähipiirissäni on eräs aika huono esimerkki (tosin enemmän vanhemmista kuin lapsesta johtuva)ja muutenkin pelkään etten selviä adoptiolapsen kanssa. Toisaalta lapsettomuuskin tuntuu vieraalta: en ole uraihminen, en kaipaa matkustelua maailman ympäri, kaikki harrastuksenikin ovat sellaisia joita voisi tehdä lapsenkin kanssa ja ennenkaikkea pidän lapsista.