Emohekuma

On se hyvä kuulla tätä koska seulassa tulen joka tapauksessa hälyttämään nyt kun olen tuon 40. Itsellä myös monta tervettä lasta, ajattelin onkohan ollut jo aiemmin huomaamatta vajausta. Osittain samoja oireita ollut alkuraskaudessa, nyt tosin vieläkin pahempi väsy ja palelu heti iltapäivästä. Kilpirauhasen toimintaa tuskin katsotaan normisti jos ei epäilyjä tai ennakkoja häröstä.

Itsellä viisi lasta, joista kaikki ovat syntyneet "epävarmoina" aikoina. Jos olisin odottanut että kaikki on kunnossa, olisi tyhjä syli mikä kaduttaisi kaikkein eniten elämässä. Töitä tuppaa tekeville löytymään:)

Kunpa saisinkin vielä yhden lapsosen hoidettavaksi, täytän myös 43 piakkoin. Yritetty 1,5 vuotta ja kolme raskautta alkanut mutta kaikki ei täsmännyt. En usko että ikä varsinaisesti muuttaisi hoitotyyliäni mitenkään, ehkä panostaisin niihin mihin "ekallakin" kerralla jne. Ainut missä olisin säikympi on tuo raskaus kun riskit on isommat joka suhteessa. Vauvan kanssa ottaisin lunkisti, uusinta uutta en jaksaisi haalia esim. tavarassa. Nauti aarteesta mikä on -omalla tyylillä!

Ei saatu pääsisäisvauvaa, jokin meni kolmannen kerran pieleen. Tietenkin mukava kun ei edennyt tämän pidemmälle kun sitä vaikeampi kestää mitä pidemmälle "tilanne" kehittyy. Aika vaikeahan tässä on silti kypsästi suhtautua vaikka tajuaa että tilasto ei ole enää iän puolesta kovin hyvä. Kuitenkin niin säännöllinen kierto että on heti into päällä kun hoksaa että raskaus alkanut. Lapsia on ennestään monta, että onneksi en ole ensi kertaa liikkeellä, jos tämä on lopullinen tosiasia. Muutoin olisin vielä totisempi tyttö tällä hetkellä. Ehkä jatkamme stressitöntä parisuhdetta ja vauvoja siunaantuu tai sitten ei. Vähän miettii oliko joku mikä aiheutti keskeytymisen(mökillä höösääminen tai lempiminen) tuskinpa kuitenkaan järki sanoo. Koodaus ei vaan mennyt nappiin. Ihanaa odotusaikaa teille mamiset, kyllä on aarteet masussa:)!

Voih, miten jaksat. Aika pitkälle ehti murunen kehittyä kyllä on rankkaa taas ajatella miten elämä nyt menikään humpsistakeikkaa. Lääkäri sano mulle koita ajatella järjellä, no näinhän se on mutta surullekin annettava paljon tilaa nyt tovi. Alakulo on aikamoinen, osittain johtuu varmaan hormoneistakin eikä vaan mielipahasta. Jos yhtään lohduttaa, et tarvinnut miettiä sikiöseulaa kun elimistö totesi kaikki ei ole kohdallaan. Tämä auttoi itseä viime vuonna.