Koira ollut hoidossa 2 viikkoa,enkä halua sitä enää takaisin!
Nyt kun se koira on poissa,tajuaa kuinka helppoa ja mukavaa elämä on ilman koiraa.Tuo koira nyt ei muutenkaan ole mikään helppo pikku kotikoira ja sitä suuremmalla syyllä en enää jaksakaan sitä!
Alunperin koira meni äidilleni koska olin sektiossa enkä voinut oikein käyttää sitä lenkillä ym päivisin,toivottavasti äitini ottaa koiran sinne kokonaan.
Kommentit (61)
toivottavasti miehesi huomaa kun olet poissa kotoa kuinka helppoa on. Eiköhän ne oli väli-aikaisia, täytyy osata käyttää aikansa. Et kai sä sektiopotilaana ole montaa kuukautta? Ei vaan, parempi ettei tuukaan takas, sitä kukaan jaksa hoitaa kuitenkaan
Jep,meilläkin koira eroahdistunut,ei siedä yhtään vieraita ihmisiä(haukkuu ja murisee),kuseksii vaikka leikattu,epäluuloinen lapsia kohtaan jne kaikki on niin hankalaa :( Ja ON käyty koulutukset ym mutta apua ei ole saatu.Tämä koirattomuus tuntuu lähes lepolomalta nyt! Äitini taas asuu yksin maalla ja siellä nuo koiran oikkuilut eivät haittaa tai ovat jopa hyväksi(vahtivietti).ap
Samaistuin. Pieni lapsi ja hektinen elämä, ei riitä aika ja surettaa koiran puolesta kun pitkät metsälenkit muuttuneet pääosin nopeiksi pissatuksiksi lähipuistossa. Nyt sitten turha sanoa kommentteja "mitäs otit", elämä muuttuu ja aina ei mene niinkuin suunnitteli. Meilläkin oli hetken hoidossa ja pelästyin kun yhtenä päivänä huomasin, etten ollut pariin päivään ajatellut koiraa kertaakaan. Älyttömän huono omatunto.
Alat vaivihkaa vihjailemaan äidillesi miten onnelliselta koira hänen luonaan vaikuttaa ja miten koira taitaa tykätä äidistäsi enemmän kuin sinusta. Eipä aikaakaan kun äitisi alkaa ihan itse toivoa koiraa omakseen.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 21:05"]
Samaistuin. Pieni lapsi ja hektinen elämä, ei riitä aika ja surettaa koiran puolesta kun pitkät metsälenkit muuttuneet pääosin nopeiksi pissatuksiksi lähipuistossa. Nyt sitten turha sanoa kommentteja "mitäs otit", elämä muuttuu ja aina ei mene niinkuin suunnitteli. Meilläkin oli hetken hoidossa ja pelästyin kun yhtenä päivänä huomasin, etten ollut pariin päivään ajatellut koiraa kertaakaan. Älyttömän huono omatunto.
[/quote]
Koirille tärkeintä on, että ne saavat olla oman perheen eli lauman lähellä siinä arjessa. Useimmat rodut, ehkä erityisen aktiivisiksi jalostettuja työkoiria lukuun ottamatta, pärjäävät oikein hyvin elämänjaksoista, jolloin lenkit on pieniä pissatuksia vaan. Ne saavat kyllä riittävästi aktivaatiota ja iloa siitä kun seurailevat perheen ja lapsen touhuja.
Ymmärrän ap, vaikka itse ajattelen että lemmikkiin pitäisi sitoutua koko elämäksi. Jouduin samantapaisessa tilanteessa luopumaan kaneistani, tuli vauva ja synnytyksen jälkeinen masennus, lisäksi vielä muutto sellaiseen asuntoon jonne iso häkki ei mahtunut. Tunsin todella pitkään huonoa omaatuntoa, mutta lemmikkien kannalta päätös oli oikea.
Anna se meille! Koiramme kaipaa kaveria! :)
En anna koiraa ulkopuolisille,on vanhakin jo.ap
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 21:05"]
Samaistuin. Pieni lapsi ja hektinen elämä, ei riitä aika ja surettaa koiran puolesta kun pitkät metsälenkit muuttuneet pääosin nopeiksi pissatuksiksi lähipuistossa. Nyt sitten turha sanoa kommentteja "mitäs otit", elämä muuttuu ja aina ei mene niinkuin suunnitteli. Meilläkin oli hetken hoidossa ja pelästyin kun yhtenä päivänä huomasin, etten ollut pariin päivään ajatellut koiraa kertaakaan. Älyttömän huono omatunto.
[/quote]
Miten niin on turhaa sanoa? Kai sitä nyt pässimpikin ihminen tajuaa, että elämä muuttuu kun koira tulee taloon, mutta selkeästi teidän kypsyytenne ajatella näitä elämän realiteetteja koiran omistamisen suhteen on jäänyt ihan puolitiehen kun ootte sen vuffenne alunperin menneet hankkimaan. Mua ei säälitä teidän -raskaat- elämäntilanteet lainkaan, vaan ne koirat, jotka joutuu tollasten urpojen holhottavaksi.
Harkitsetko antavasi lapsenkin pois, kun se on ollut pari päivää hoidossa ja tajuat miten helppoa elämä on ilman lasta?
Kuulostaa tutulta!
Mulla on kaveri/ystävä, jonka kanssa käymme usein lenkillä, konserteissa, näyttelyissä, ostoksilla, syömässä ulkona, ym, ym.
Tämän ystäväni tytär (asuu toisella puolen suomea), tuo usen koiransa hoitoon (jotta saisi itse levätä) "mummolaan". Hoitojaksot kestää pitkiä aikoja, 1-3kk.
Näiden hoitojaksojen aikana ystäväni sosiaalinen elämä lähes tyrehtyy.
Vieras koira = ei siis oma, vastuu tuntuu painavan kovasti.
Tytärhän ei tietenkään osaa ajatella asiaa äidin näkökulmasta :)
Eipä kuulosta hyvältä, että vanhan koiran pitäisi jättää laumansa ja muuttaa muualle. Ennemmin lopetus kuin tuollainen valinta.
Kuka idari vertaa lasta ja koiraa?
Lapsi ja koira ON eri asia,vaikkei kaikki sitä tietty hurmoksissaan ymmärräkään :) ap
Tyhmä äiti jos ei kersalleen uskalla sanoa, että hoida koiras, en tahdo sitä vaivoikseni. Jos et pysty pitämään, nukutat tai myyt/annat pois. Typerää suunnitella jättämistä toisen riesaksi.
Tyhmä äiti jos ei kersalleen uskalla sanoa, että hoida koiras, en tahdo sitä vaivoikseni. Jos et pysty pitämään, nukutat tai myyt/annat pois. Typerää suunnitella jättämistä toisen riesaksi.
Kuka idari ottaa koiran jos ei kiinnosta huolehtia siitä?
Ymmärrän tunteesi. Tulet luultavasti ammutuksi kyllä tällä palstalla kirjoituksesi takia. Itsellä sama ongelma, lisäksi koira täysin eroahdisteinen miehestäni, mutta täysin mun hoidettavana, kotona kun olen lapsen kanssa. Joskus en vain jaksaisi...