Kammottaviin joulusi?
Kommentit (16)
Olin 17 kun isäni kuoli. Isä teki aina jouluruuat, ja ensimmäisenä jouluna koko perhe vain itki joulupöydässä. Syötiin valmislaatikoita, ja vilkuiltiin tuolia jossa isä ei tulisi enää koskaan istumaan.
Kun olin 10 vuotta, menimme viettämään joulua tuoreen äitipuoleni äidin luokse isäni, siskoni, äitipuoleni ja tämän lapsen kanssa. Minä ja pari vuotta vanhempi siskoni istuttiin aatto siinä olohuoneen sohvalla, vanha nainen mulkoili meitä, isäni istui poissaolevana ja äitipuoleni seurusteli keittiössä siskonsa kanssa. Pieni sisarpuoleni sai raivarit, kun olisi halunnut minun lahjani itselleen. Puhelimessa kuulin, kun äitipuolen äiti selitti seuraavana aamuna jollekin tutulleen, että "täällä oli lapsi ja lapsenlapsi käymässä, kyllä oli kiva nähdä niitä. Niin ja sitten oli se uusi mies ja nuo kaksi."
Sen jälkeen osasin olla odottamatta joulua.
Kun tappouhkauksien takia istuin koko aaton yön keittiönpöydän ääressä vahtimassa, ettei kukaan yritä väkisin sisään...
meni joulumieli vuosiksi. Nyt yritän saada sitä takaisin kun on noita lapsiakin...
Kun tappouhkauksien takia istuin koko aaton yön keittiönpöydän ääressä vahtimassa, ettei kukaan yritä väkisin sisään...
meni joulumieli vuosiksi. Nyt yritän saada sitä takaisin kun on noita lapsiakin...
13-vuotiaanan kun ensimmäiset kuukautiseni alkoivat pari päivää ennen joulua. vihasin kuukautisia, jotka alkuunsa olivat niin runsaat, että yölläkin piti käyttää montaa sidettä samaan aikaan ja silti käydä useamman kerran vaihtamassa. koin, että elämäni oli aivan pilalla kuukautisten alkamisen myötä ja olin aivan maassa :D
jouluni ovat siis pääasiassa olleet melko hyvä.
Ei yhtään kammottavaa joulua, mutta surullinen oli se joulu kun äiti oli kuollut lokakuun lopussa. Kokoonnuttiin mieheni, isäni ja veljeni kanssa viettämään joulua isän ja äidin taloon. Joulun laittaminen jäi tietty minun hommakseni eikä joulufiilistä ollut oikein kellään. Isä puhui hautausmaalle lähtemisestä ajatuksissaan "lentokentälle lähtemisenä" ja tajusi sitten itsekin mitä oli puhunut. Ratkesin itkemään siinä vaiheessa kun isä sanoi että "mä taisin ajatella että äiti on jossain matkalla ja me mentäis nyt hakemaan se kotiin".
Mun mies ja veli veti aattoiltana karseat kännit ja itkeä pillitti humalaspäissään molemmat.
Onneksi seuraavana jouluna oli jo oma lapsi, ja se vietettiin anoppilassa jonne ei ikävä enää tunkenut samalla lailla kuin lapsuudenkodissa.
Jokainen joulu ku äiti on ollu kännissä. Ja sama juttu lähes joka joulu. Vituttaa ja ahdistaa. Talossa haisee viina ja jouluruuat on osittain kylmiä.
Sitte äiti kyttää silmä kovana reaktioita lahjoja avatessa ja loukkaantuu jos ei tykkää kaikesta ihan täysillä. En mä tietenkään ala valittaan ja morkkaan niitä lahjoja, vaan kiitän kohteliaasti ja yritän keksia jotain kehumista.
Tosin kolmena viime jouluna äiti ei oo ostanu mulle mitään ja sanooki aina ennen lahjojen avausta, ettei mulle oo mitään. Tosi mukava tunne.
Ei ne lahjat oo ees mulle niin tärkeintä mutta on toi silti tosi inhottavaa.
Illalla äiti on sitte niin humalassa, ettei se meinaa pysyä pystyssä ja puhekki on melkkää mongerrusta. Kaiken hyvän päälle se aina yrittää haastaa riitaa isän kanssa.
Mä en pysty puhumaan tästä äidille koska ei olla kovin läheisiä.
Joskus mä oon kaatanu salaa viinapulloista viinaa pois ja korvannu puuttuvan määrän vedellä.. :(
Kun erosimme syksyllä ja päätimme viettää vielä yhden joulun yhdessä. Painajainen.
Hiisi toi onkin vaikene sana näemmä.... KAMMOTTAVIN
Isäni joutui sydänleikkaukseen aatonaattona. 6 ohitusta tehtiin.
Huoh, iPad ja mä ei vaan taideta löytää yhteistä säveltä tähän kirjoittamiseen... Ap
Mikään joulu ei ole ainakaan vielä ollut täysin kammottava, mutta aika ankea oli se joulu, jolloin olin sairaana ja yksin sekä kaiken huipuksi kaukana Suomesta, lomaakaan ei ollut kuin 25. päivä ja sitten heti töihin. Ei enää toista kertaa, vaikka äkkiähän se joulu on aina ohi ja ainahan siitä jotenkin luovii.
Tuoreehko miesystävä jätti selittämättä juuri ennen ensimmäistä yhteistä joulua.
Hyvänä kakkosena sittemmin kaatunut suhde, jonka lopettamista mietin jo ennen joulua. En lähtenyt, mutta olin hyvällä tuulella vain siksi, että join salaa useamman kuin sen yhden oluen. Lähdin suhteesta kuukauden päästä ja sentään niin, että selitin syyn (vrt. eksäni).
Tänä jouluna olen yksin.
Kaksi kertaa on ollut jouluviikolla rakkaan poismeno, ne on olleet kauheita jouluja.
Ehkä se, kun itseäni reilusti vanhemmat velipuolet (äidin ja isän puolelta) tappelivat niin että huonekalut kaatuilivat. Olin alle kouluikäinen. Tai sitten teininä kun mulle unohdettiin hankkia ensimmäistäkään joululahjaa, muut olivat pysyneet mielissä.. Tai sitten se, kun sain vatsaflunssan aatonaattona enkä oikein pystynyt syömään pariin päivään oikein mittän, ja äiti pahoitti mielensä mun ruokahaluttomuudesta.