Jos itket juuri ennen kuin miehesi on tullut töistä
niin valehteletko miehellesi, että olet juuri pilkkonut sipulia ja sinulla on kyyneleet sen takia? Eli säästätkö työstä väsyneenä tulevan miehesi huolia huomaavaisesti?
Kommentit (14)
Enpä ole ikinä itkenyt 24 avioliittovuoden aikana miehen töistä tullessa. Ehkä pari kertaa hautajaisissa...
[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 21:22"]
No en, kyllä mun mies ainaki huomaa onko joku hätänä vai sipulihuuruissako vaa olen.. varsinkaan jos ruuassa ei ole sipulia.
[/quote]
Senpä takia laitankin kaikkiin ruokiin sipulia, ihan kaikkeen.
Tai sitten menen kylpyyn itkemään.
Sitten väännän hymyn paikoilleen, kun tulen takaisin huoneeseen.
Koetan salata itkuni, mutta siksi etten halua kuulla tyypillisiä "taasko sä vollotat" -kommentteja.
No en valehtele,viime kerralla itkin minua koko päivän vaivanneen asian takia vasta miehen sylissä,kun olin ensin kertonut asiani hänelle ja hän halasi/silitteli minua sen jälkeen.
En salaa itkujani. Jos itkettää niin mieheni on hyvä tietää se.
Toisen lapsen syntymän jälkeen iski masennus, nyt kaikki ok, mutta tämän jälkeen olen asian oppinut. Tunteet on parempi kertoa, ei salata.
En salaa itkujani. Jos itkettää niin mieheni on hyvä tietää se.
Toisen lapsen syntymän jälkeen iski masennus, nyt kaikki ok, mutta tämän jälkeen olen asian oppinut. Tunteet on parempi kertoa, ei salata.
No enpä kyllä muista koskaan itkeneeni kotona, kun mies tulee kotiin. En taida itkeä muutenkaan kovin paljon ja jos itkisin, niin en sitä kyllä salaisi, sillä siihen olisi taatusti hyvä syy.
Siinä olisi kaksi vaihtoehtoa.
Jos itku olisi jostain muusta kuin kuolemasta tms. vakavasta johtuvaa, niin säntäisin varmaan vessaan niin, ettei mies ehtisi huomata mitään.
Jos taas olisi todella läheisen kuolemasta johtuvaa, niin en valehtelisi mistään sipuleista.
Mä itken todella harvoin, enkä koskaan näytä sitä muille.
En todellakaan piilottelisi mitään. Mä itken jos itkettää, mä nauran jos naurattaa, mä raivoon, jos tuntuu siltä ja siitäkin huolimatta toi mies on mun kanssa.
En todellakaan piilottelisi mitään. Mä itken jos itkettää, mä nauran jos naurattaa, mä raivoon, jos tuntuu siltä ja siitäkin huolimatta toi mies on mun kanssa.
En tietenkään piilottele, vaan itken miehelle kaikki murheeni heti kun mahdollista :D Mies sitten tilanteen mukaan lohduttelee tai tsemppaa, tai turhien juttujen kohdalla nauraa hölmöilyilleni niin kauan että itseäkin alkaa huvittaa.
Koskakohan olisin tullut töistä kotiin ennen miestäni? En muista.
Ei olisi kovinkaan huomaavaista "säästellä" miestä huolilta jättämällä jotain tärkeää kertomatta. Jos asia olisi samantekevä niin tuskin itkisin.
No en, kyllä mun mies ainaki huomaa onko joku hätänä vai sipulihuuruissako vaa olen.. varsinkaan jos ruuassa ei ole sipulia.