Ärsyttää lapsiperheet...

AP:lle vaan tervetuloa aikuisten maailmaan! Mitähän jos sulle joskus tulis joku oikee ongelma? Taitaa olla paras että pidät kinttusi ristissä ettei kenenkään lapsiraukan elämä mene pilalle sillä että saa sinut vanhemmaksesi! Juuh, ja tottakai vika on vanhemmassa jos lapsi ei tottele!!

En ole AP, mutta muakin ärsyttää jotkut lapsiperheet. Lapset eivät niinkään, mutta niiden vanhemmat. Eniten ärsyttää kurittomuus, annetaan lasten juosta lentokoneen tai junan käytäviä edestakaisin, annetaan huutaa ravintolassa, kaupassa tms. tekemättä/sanomatta mitään. Kun menee vierailemaan jonkun lapsiperheen kotiin, nämä lapset saavat terrorisoida ruokapöydässä mielin määrin, kukaan ei kiellä. Heidän annetaan nousta ruokapöydästä ilman lupaa, ilman, että ovat syöneet ja sitten myöhemmin palkitaan tätä käytöstä kekseillä "ettei vaan verensokeri laske". Ihme toimintaa. ... Ja sitten nämä curling-vanhemmat, jotka kuskaavat vielä kolmevuotiasta rattaissa ympäriinsä ja tekevät kaiken sen puolesta. Karhunpalvelus lapselle. Nämä lapset ovat usein hysteerisiä ja pelkäävät kaikkea, mikä ei heti mene niin kuin ovat ajatelleet.

Itsekin olen vielä lapseton, mutta hoitanut lapsia paljon. Tiedän, miten en ainakaan halua lapsiani kasvattaa. Itse aion olla paljon johdonmukaisempi ja tiukempi. En ikinä palkitsisi huonoa käytöstä, mutta en liiemmin hyvääkään, koska hyvä käytöshän on se oletusarvo. Kehuisin lasta silloin, kun hän se todella ansaitsisi.

Voi herttinen sentään, kaikkia ärsyttävät jotkut asiat ja henkilöt, sellaista se elämä on. 

Meillä ei lasten tarvi pyytää lupaa pöydästä nousemiseen, ei myöskään aikuisten...

Itseäni ärsyttää ääripäät, mutta enemmin seuraan ääripäätä, joka on kiinnostunut lapsistaan kuin näitä, "no, pärjäähän ne itekin, pärjäsi ne talvisodan aikaankin ja ei ne nyt mitään tartte, se veisi aikaa vanhempien tärkeiltä asioilta" (kuten FB-päivitykset tekokynsistä).

Näin kärjistäen...

Se ärsyttää, kun jotkut naiset kuvittelevat saavansa lisää oikeuksia, kun heistä tulee äitejä. Kaikkialla pitää päästä kulkemaan ensin, hankalia työuoroja ei voi ottaa, tapaamiset voi peruuttaa viime tipassa...

Ihminen on kasvattajana parhaimmillaan ennen omia lapsia. Näin se vaan on. ;)

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 13:25"]

Se ärsyttää, kun jotkut naiset kuvittelevat saavansa lisää oikeuksia, kun heistä tulee äitejä. Kaikkialla pitää päästä kulkemaan ensin, hankalia työuoroja ei voi ottaa, tapaamiset voi peruuttaa viime tipassa...

[/quote]

Hmm... Onko sulla lapsia?

Jos joku äiti pienen lapsen/ pienten lapsien kanssa yrittää päästä "kulkemaan ensin", niin ehkä hän tietää vaikkapa sen, että jos kovin kauan odottaa, että ne paremmat lapsettomat ihmiset menee ensin, niin kaikki joutuvat kuuntelemaan lasten kitinää, huutoa tms. Busseissakin usein kyllä on kyltit, että päästä lapset vanhempineen sekä vanhukset ensin poistumaan ja se on turvallisuussyistä. En siis tarkaan ymmärrä, mitä tarkoitat tuolla "kulkemaan ensin", mutta siihen voi olla miljoona muutakin syytä, kuin joku yli-ihmiseksi itsensä kokeminen. Myös useilla lentokentillä lapset vanhempineen päästetään jonojen ohi esim. turvatarkastuksessa ja koneeseen nousemisessa. Lapset eivät jaksa odottaa samalla tavalla kuin aikuiset, ei kukaan lapsi, etkä sinäkään ole jaksanut lapsena.

Hankalia työvuoroja ei voi ottaa. Niin. Jos sinulla on alle kouluikäisiä lapsia, joiden hoitopaikassa esim rajoitetut hoitoajat TAI sinne ei saa hoitoon yht'äkkiä siksi, koska työkaveri nyt sattui tarvitsemaan vapaan yllättäin tai sairastui, niin pitäisikö ne lapset jättää kotiin keskenään? Siksi vain, että pääsee tekemään hankalia työvuoroja, ettei sitä työkaveria vituttaisi?

Tapaamiset voi peruuttaa viime tipassa. Kukaan tuskin haluaa tehdä niin, mutta jos ne lapset sairastuvat vaikkapa, niin mitä muutakaan voi tehdä? Olisitko kiitollinen, että lapset äitineen tulisivat mukaan tapaamiseen sairastuttamaan kaikkia muitakin? Vai minkälaista tapaamista nyt tarkoititkaan. Lapsia ei voi viedä hoitoon sairaina eikä lasten isä aina pysty jäädä hoitamaan, koska hänelläkin on työ tai sitten isää ei ole.

Kun on lapsia, niin aika hiton moni asia pyörii niiden lasten ympärillä. Ja tiedätkö, se on niiden lasten vanhemmille ihan ok, vaikka ei aina kivaa olisikaan perua tapaamisia jne. Lapset on vanhemmilleen maailman rakkaimpia ja tärkeimpiä, he menevät kaiken muun edelle.

Minua toisinaan ärsyttää lapsettomien "kaikkitietävyys". Sieltä satelee kritiikkiä ties mistä joskus, mutta toimivia ratkaisuja ei kuitenkaan löydy, löytyy kyllä "hyviä neuvoja". Ja niinhän sitä sanotaan, että lapsettomilta saa parhaat kasvatusneuvot...

Minäkin vähän ihmettelen tätä, että miten niin äidit saavat erioikeuksia? Esimerkiksi lapsen sairastelu  nyt vaan on asia, jolle ei voi mitään. Minne lapsettomat oikein kuvittelee, että sairaan lapsen voi lykätä että äiti/isä pääsisi menemään kuten ennenkin?

Pääasiassa kyse on vanhempien välinpitämättömyydestä. Ettei kunnioiteta muita kanssaihmisiä. Itse kokevat olevansa kaiken hyvän käytöksen yläpuolella, joten luonnollisesti mitkään säännöt eivät koske heidän lapsiaankaan.

Lisäksi, olen huomannut usean ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen, että suomessa oikeasti hyysätään lapsiperheitä niin paljon yhteiskunnan taholta, että tuntuu, että lapsiperheet luulevat olevansa etuoikeutettuja kaikessa. Ei osata kunnioittaa muiden ihmisten valintoja eikä empatiakyky riitä näkemään erilaisia lähtökohtia omistaan. Yhteisöllisyys rajoittuu ainoastaan siihen omaan pieneen perheen piiriin. 

Tiedät vastauksen noihin kysymyksiin, sitten kun olet itse äiti.

Nimim. minuakin ennen ärsytti

Minua ärsyttää lapsettomien kuvitelmat, että elämä ja kasvatus sujuvat juuri niin kuin on suunniteltu. Ei suju. Meillä lapset eivät syö ruokaa loppuun, jos eivät jaksa. Isompi ottaa ruokaa itse, joten hän syökin annoksensa yleensä loppuun, kun on itse saanut annksen koon määrätä. Pienemmältä en tätä vaadi.

Miksi en? Koska olen ahmimishäiriöinen ja palkitsen itseäni ruoalla. Kotona piti aina lautanen syödä tyhjäksi. Teen tietoisesti toisin. Lapsi syö, mitä jaksaa, en tuputa, maanittele enkä kiristä ja herkkuja saa täysin riippumatta siitä, onko ruokaa syöty paljon vain vähän. Tosin herkkuja ei saa rajattomasti.

Minulla on erilaiset kasvatusperiaatteet kuin sinulla. Se ei tee lapsistani kasvattamattomia eikä sinun kasvatuksesi lopputulos ole välttämättä se haluttu ja toivottu, vaikka kuina luulet. Sivutuotteena voi syntyä syömishäiriöinen lapsi.

Toivoisinkin, että lähestyisit asiaa ensin siten, että ymmärtäisit, että lapset eivät ole robotteja etkä voi käsitellä heitä massana tai samalla tavoin jokaista. Kyse on yksilöistä ja kasvatuksessakin on otettava huomioon yksilöllisyys tai sivutuotteena syntyy masentuneita, ahdistuneita tms. aikuisia.

Vähän armeliaisuutta voi sallia myös itselleen, koska silloin sitä sallii myös lapsilleen. Lapsia kasvatetaan koko ajan. He eivät ole valmiita tietyssä iässä. Joku omaksuu tietyt asiat nopeammin kuin toinen ja jonkun kanssa voi joutua toistamaan asioita kymmeniä kertoja. Jonkun kanssa on pakko pysyä vain muutamassa säännössä, kun lapsi ei kykene enempää omaksumaan.

Mitä jos paheksunnan sijaan olisitte niitä hyvä esimerkkejä lapsille? Kun   matkustin vuosia sitten 7 kk:n ikäisen kanssa lentokoneella isovanhempia tapaamaan, alkoi lapsi itkeä enkä saanut häntä minuutissa rauhoittumaan. Vieressäni istunut nainen mulkoili ja huokaili jo ekan 10 sekunnin aikana. Käytävän toisella puolella istunut aasialaistaustainen mies sen sijaan alkoi ilmeilä lapselleni. Lapsi hämmentyi, kiinnostui ja alkoi nauraa. Hetken päästä lapsi istui tämän miehen sylissä ja matka sujui loistavasti tuttavuutta tehden. Vieressäni istunut nainen ei lopettanut mulkoiluaan, koska nyt häntä häiritsi lapsen kikatus ja kaipa hän yritti osoittaa, että minä olin kyvytön äiti, kun en ollut onnistunut itse saamaan lastani hiljaiseksi. Aika tyypillistä suomalaista asennetta. Tee sinä ja minä kerron, mitä teet väärin. Aasialaisenmmielestä taas lapsen viihdyttäminen oli kaikkien yhteinen projekti.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 13:40"]

Kun on lapsia, niin aika hiton moni asia pyörii niiden lasten ympärillä.

[/quote]

Jokainen saa pyöriä lastensa ympärillä miten haluaa. Ongelma asasta tulee silloin, kun muidenkin pitäisi. -14

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 12:55"]

Kannattaa ap tosiaan harkita sitä lastentekoa. Koska omien lapsien myötä ne kaikki ärsyttävät lapset tulevat myös osaksi omaa elämääsi. He ovat lapsien kavereita (kiusaajia) etkä voi vain ummistaa silmiäsi ja tuhahdella paheksuvasti, koska he ovat myös siellä sinun kotonasi, viimeistä puoli kymmeneltä viikonloppuisin, ja arkisin koulun ja hoidon jälkeen. Omien lapsien myötä sinun on opittava tulemaan näidenkin lasten kanssa toimeen, ohjaamaan heitä, huolehtimaan että myös heillä on turvallinen piha, turvallista olla teillä, sinä olet se joka puhaltaa näidenkin lasten pipit ja pistää laastaria, jos sattuvat kaatumaan sinun ovesi edessä. Ja yhtäkkiä sitä ei näekään kamalia kakaroita, vaan näillä kakakroilla on nimi, persoona, oman elämänsä ilot ja murheet.

[/quote]

Miksi ihmeessä kukaan haluaisi tällaista?

Tottakai lapsellisten elämä pyörii lasten ympärillä ja lapset ovat iso osa elämää. On luonnollista puhua myös lapsista ja tietyissä asioissa tarvitaan vertaistukea toisilta vanhemmilta jne. Silti minuakin ärsyttää esim. työelämässä ne äidit, jotka puhuu työpaikallakin vaan ja ainoastaan lapsista. Eivät oikeasti mistään muusta, se on aivan käsittämätöntä. Se äidilleen rakas lapsi ei ole koko työpaikan kaikkien ihmisten elämän keskipiste ja sitä ei kaikki tajua.

Toinen ärsyttävä piirre on ne kotiäidit, jotka ajattelee, että kotiäitiys pätevöittää mihin tahansa ja erityisesti johtajaksi, koska suurperheen äitinä osaa organisoida ja jakaa vastuuta ja pyörittää iso palettia. LOL.

t. Äiti

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 12:55"]Kannattaa ap tosiaan harkita sitä lastentekoa. Koska omien lapsien myötä ne kaikki ärsyttävät lapset tulevat myös osaksi omaa elämääsi. He ovat lapsien kavereita (kiusaajia) etkä voi vain ummistaa silmiäsi ja tuhahdella paheksuvasti, koska he ovat myös siellä sinun kotonasi, viimeistä puoli kymmeneltä viikonloppuisin, ja arkisin koulun ja hoidon jälkeen. Omien lapsien myötä sinun on opittava tulemaan näidenkin lasten kanssa toimeen, ohjaamaan heitä, huolehtimaan että myös heillä on turvallinen piha, turvallista olla teillä, sinä olet se joka puhaltaa näidenkin lasten pipit ja pistää laastaria, jos sattuvat kaatumaan sinun ovesi edessä. Ja yhtäkkiä sitä ei näekään kamalia kakaroita, vaan näillä kakakroilla on nimi, persoona, oman elämänsä ilot ja murheet. Ja yhtäkkiä ne murheet on omiakin, ja sitä miettii miksi Elias on niin vaisu ja eikö Tommille olla vieläkään ostettu kunnon talvikenkiä vaikka on jo kovat pakkaset jne. 

Ja vielä bonuksena, että näiden lasten myötä myös näiden lasten perheet tulevat osaksi omaa perhettä. Kyläillään, vahditaan lapsia yhdessä jne. Äitinä vaan ei voi olla omassa kuplassaan ja voivotella kun toiset elää väärin.

Minä kammoksuin ennen lapsia kovaäänisiä pikkupoikia. Nyt itselläni on poikia, usein tupa täynnä pikkupoikia, ja nämä vesselit ovat parasta mitä tiedän. Toki olen välissä menossa järjiltäni näiden kanssa, mutta noin yleensä ottaen ovat tosi kivoja. Ja niinäkin hetkinä kun eivät ole kivoja (kivana olohan ei ole lapsen tärkein tehtävä, vaan kasvaminen) niin he ovat minulle tärkeitä. 

[/quote]

Puhut ihanasti pojistasi, minun sydäntäni lämmitti <3

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 14:28"]Minua ärsyttää lapsettomien kuvitelmat, että elämä ja kasvatus sujuvat juuri niin kuin on suunniteltu. Ei suju. Meillä lapset eivät syö ruokaa loppuun, jos eivät jaksa. Isompi ottaa ruokaa itse, joten hän syökin annoksensa yleensä loppuun, kun on itse saanut annksen koon määrätä. Pienemmältä en tätä vaadi.

Miksi en? Koska olen ahmimishäiriöinen ja palkitsen itseäni ruoalla. Kotona piti aina lautanen syödä tyhjäksi. Teen tietoisesti toisin. Lapsi syö, mitä jaksaa, en tuputa, maanittele enkä kiristä ja herkkuja saa täysin riippumatta siitä, onko ruokaa syöty paljon vain vähän. Tosin herkkuja ei saa rajattomasti.

Minulla on erilaiset kasvatusperiaatteet kuin sinulla. Se ei tee lapsistani kasvattamattomia eikä sinun kasvatuksesi lopputulos ole välttämättä se haluttu ja toivottu, vaikka kuina luulet. Sivutuotteena voi syntyä syömishäiriöinen lapsi.

Toivoisinkin, että lähestyisit asiaa ensin siten, että ymmärtäisit, että lapset eivät ole robotteja etkä voi käsitellä heitä massana tai samalla tavoin jokaista. Kyse on yksilöistä ja kasvatuksessakin on otettava huomioon yksilöllisyys tai sivutuotteena syntyy masentuneita, ahdistuneita tms. aikuisia.

Vähän armeliaisuutta voi sallia myös itselleen, koska silloin sitä sallii myös lapsilleen. Lapsia kasvatetaan koko ajan. He eivät ole valmiita tietyssä iässä. Joku omaksuu tietyt asiat nopeammin kuin toinen ja jonkun kanssa voi joutua toistamaan asioita kymmeniä kertoja. Jonkun kanssa on pakko pysyä vain muutamassa säännössä, kun lapsi ei kykene enempää omaksumaan.

Mitä jos paheksunnan sijaan olisitte niitä hyvä esimerkkejä lapsille? Kun   matkustin vuosia sitten 7 kk:n ikäisen kanssa lentokoneella isovanhempia tapaamaan, alkoi lapsi itkeä enkä saanut häntä minuutissa rauhoittumaan. Vieressäni istunut nainen mulkoili ja huokaili jo ekan 10 sekunnin aikana. Käytävän toisella puolella istunut aasialaistaustainen mies sen sijaan alkoi ilmeilä lapselleni. Lapsi hämmentyi, kiinnostui ja alkoi nauraa. Hetken päästä lapsi istui tämän miehen sylissä ja matka sujui loistavasti tuttavuutta tehden. Vieressäni istunut nainen ei lopettanut mulkoiluaan, koska nyt häntä häiritsi lapsen kikatus ja kaipa hän yritti osoittaa, että minä olin kyvytön äiti, kun en ollut onnistunut itse saamaan lastani hiljaiseksi. Aika tyypillistä suomalaista asennetta. Tee sinä ja minä kerron, mitä teet väärin. Aasialaisenmmielestä taas lapsen viihdyttäminen oli kaikkien yhteinen projekti.

[/quote]

Tämäkin kirjoitus saa minulta ison peukun <3

t. Se jonka mielestä se yksoi kirjoitti ihanasti lapsistaan :)

Olen kahden lapsen äiti. Lapseni ovat jo kouluiässä, joten en oikeastaan edes muista vauva- tai taaperoikää.

Mua ärsyttää eniten ne yhden pienen vauvan tai taaperon vanhemmat, jotka tekevät hirveän numeron lapsestaan. Käyttäytyvät, niin kuin tämän vauvan yöitku, vatsakipu tmv olisi ainutlaatuista koko maailmassa. Niin kuin ketään ei voisi väsyttää niin kuin juuri heitä.

Ja julkisella paikalla pitää kailottaa, niin että kaikki varmasti kuulevat että täällä nyt ollaan ja voi ei soffi-leena oi kun sä osaat.

Kulahtaneet mammat ei sinänsä ärsytä. Ei kaikista ole selvästi pitämään huolta itsestään ja moni ei välitä ulkonäöstään tai kropastaan, mikä on sinänsä aika outoa, sillä kroppahan on meidän jokaisen koti koko elämän..

Mietin vaan aina, että sama vaikka laittautuisin vaan puolet normaalista, olen silti parhaimmasta päästä. Esim huomenna koulun joulujuhlissa.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 14:28"]

Mitä jos paheksunnan sijaan olisitte niitä hyvä esimerkkejä lapsille?

[/quote]

No vaikka siksi, että lapsesi eivät kiinnosta meitä millään tavalla, emmekä halua olla hänen kanssaan tekemisessä sen enempää kuin muidenkaan bussissa huutavien matkustajien kanssa. Usko nyt, että muut ihmiset eivät ole olemassa sinua ja lapsiasi varten.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 15:10"]

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 14:28"]

Mitä jos paheksunnan sijaan olisitte niitä hyvä esimerkkejä lapsille?

[/quote]

No vaikka siksi, että lapsesi eivät kiinnosta meitä millään tavalla, emmekä halua olla hänen kanssaan tekemisessä sen enempää kuin muidenkaan bussissa huutavien matkustajien kanssa. Usko nyt, että muut ihmiset eivät ole olemassa sinua ja lapsiasi varten.

[/quote]

On toki olemassa erakkoja, jotka eivät muista ihmisistä välitä, mutta väittäisin, että suurin osa ihmisistä tykkää ollla ainakin välillä ihmisten ilmoilla. Lapset lukeutuvat noihin ihmisiin, vaikka he monessa suhteessa ovatkin hyvin erilaisia kuin aikuiset. Tuntuu, että monet olisivat valmiita jättämään lapset kokonaan ihmiskunnan ulkopuolelle, koska aikuiset ovat ainoita oikeita ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 14:28"]

Minua ärsyttää lapsettomien kuvitelmat, että elämä ja kasvatus sujuvat juuri niin kuin on suunniteltu. Ei suju. Meillä lapset eivät syö ruokaa loppuun, jos eivät jaksa. Isompi ottaa ruokaa itse, joten hän syökin annoksensa yleensä loppuun, kun on itse saanut annksen koon määrätä. Pienemmältä en tätä vaadi.

Miksi en? Koska olen ahmimishäiriöinen ja palkitsen itseäni ruoalla. Kotona piti aina lautanen syödä tyhjäksi. Teen tietoisesti toisin. Lapsi syö, mitä jaksaa, en tuputa, maanittele enkä kiristä ja herkkuja saa täysin riippumatta siitä, onko ruokaa syöty paljon vain vähän. Tosin herkkuja ei saa rajattomasti.

Minulla on erilaiset kasvatusperiaatteet kuin sinulla. Se ei tee lapsistani kasvattamattomia eikä sinun kasvatuksesi lopputulos ole välttämättä se haluttu ja toivottu, vaikka kuina luulet. Sivutuotteena voi syntyä syömishäiriöinen lapsi.

Toivoisinkin, että lähestyisit asiaa ensin siten, että ymmärtäisit, että lapset eivät ole robotteja etkä voi käsitellä heitä massana tai samalla tavoin jokaista. Kyse on yksilöistä ja kasvatuksessakin on otettava huomioon yksilöllisyys tai sivutuotteena syntyy masentuneita, ahdistuneita tms. aikuisia.

Vähän armeliaisuutta voi sallia myös itselleen, koska silloin sitä sallii myös lapsilleen. Lapsia kasvatetaan koko ajan. He eivät ole valmiita tietyssä iässä. Joku omaksuu tietyt asiat nopeammin kuin toinen ja jonkun kanssa voi joutua toistamaan asioita kymmeniä kertoja. Jonkun kanssa on pakko pysyä vain muutamassa säännössä, kun lapsi ei kykene enempää omaksumaan.

Mitä jos paheksunnan sijaan olisitte niitä hyvä esimerkkejä lapsille? Kun   matkustin vuosia sitten 7 kk:n ikäisen kanssa lentokoneella isovanhempia tapaamaan, alkoi lapsi itkeä enkä saanut häntä minuutissa rauhoittumaan. Vieressäni istunut nainen mulkoili ja huokaili jo ekan 10 sekunnin aikana. Käytävän toisella puolella istunut aasialaistaustainen mies sen sijaan alkoi ilmeilä lapselleni. Lapsi hämmentyi, kiinnostui ja alkoi nauraa. Hetken päästä lapsi istui tämän miehen sylissä ja matka sujui loistavasti tuttavuutta tehden. Vieressäni istunut nainen ei lopettanut mulkoiluaan, koska nyt häntä häiritsi lapsen kikatus ja kaipa hän yritti osoittaa, että minä olin kyvytön äiti, kun en ollut onnistunut itse saamaan lastani hiljaiseksi. Aika tyypillistä suomalaista asennetta. Tee sinä ja minä kerron, mitä teet väärin. Aasialaisenmmielestä taas lapsen viihdyttäminen oli kaikkien yhteinen projekti.

[/quote]

Mua ei haittaa itkevä lapsi. Mutta mua haittaa jos siitä turhanpäiväisestä itkusta palkitaan lasta, ts. annetaan periksi. Jos lapsi alkaa itkeä lentokoneessa, koska ei saa juosta käytävällä, niin jotkut äidit mieluummin päästävät lapsen juoksemaan, kuin antavat sen itkeä n. 10min, jonka jälkeen suurin osa lapsista rauhottuisi ja hyväksyisi tilanteen.

Ja ruokailun suhteen. Lasten ei pitäisi saada määrätä mitä perheessä syödään. Jos ruoka ei maistu, niin ei maistu, mutta sitten ei pitäisi karkkiakaan antaa. Tuttu kuvio toistuu niin monessa perheessä. Lapsia ei kiinnosta syöminen, mieluummin pelleilevät ruualla, haukkuvat sitä ja lopulta poistuvat pöydästä. Vanhemmat koittavat maanitella jäämään, mutta lapsi hallitsee tilannetta. Kuluu puoli tuntia ja lapsi valittaa nälkää, sen sijaan, että tarjottaisiin ruokaa minkä jätti syömättä, tarjotaan pullaa tmv. ...En tietenkään tarkoita, että lapsen pitäisi itkua kärvistellen syödä lautanen joka kerta tyhjäksi, mutta ovatko vanhemmat sokeita miten huonosti lapsi käyttäytyy pöydässä kaiken kaikkiaan? Ei lapsi kuole siihen, vaikka joutuisi nälkäisenä odottamaan seuraavaa ateriaa, ainakin oppii arvostamaan ruokaa ja ruokailutilannetta uudella tavalla.

Itse uskon kasvatuksessa johdonmukaisuuteen. Täsmälliseen aikatauluun ja rutiineihin. Niillä lapsi saadaan luottamaan sekä vanhempiinsa että itseensä.