HS: - Tuntuu siltä, ettei ole ehkä elänyt sitä fuksisyksyä, mistä paljon puhutaan. Illat ovat loppuneet lyhyeen eikä ole ollut niin paljoa bileitä

Onkohan meistä kukaan elänyt sellaista vuotta kuin kuvitteli?

Täällä Briteissä opiskelijat on protestoineet koska heidät huijattiin muuttamaan opiskelijayksiöihin ja soluihin ja maksamaan kalliit lukukausimaksut ja sittrn kiristettiin rajoituksia niin että periaatteessa olisi voinut vain mennä hqlpaan nettiyliopistoon.

Itse fiksuina kävin yksissä bileissäja totesin, että ääliöiden touhua. Keskityin opiskeluun. Noissa bileissä ei ole koskaan käyneet kaikki. Vain ne äänekkäimmät.

Höpsö, opiskelijat bilettää opintolainalla. Se maksetaan takaisin valmistumisen jälkeen. Jotkut saattavat käydä töissä tai saavat vanhemmilta rahaa, mutta sillä 250e/kk opintotuella tuskin kukaan bilettää.

Jokaisen täytyy tehdä nuorena riittävä määrä tyhmyyksiä, jotta voi oppia niistä.

Itselläni yksi iso, jatkuva tyhmyys oli juuri fuksivuoden aikana kova biletys. Sain kyllä kovasti opintoja kasaan, se ei ollut ongelma, mutta toisen vuoden syksyllä tuli äkkipysähdys, koska elin niin railakasta elämää. 

Sen jälkeen täytyi alkaa miettimään, mitä järkeä tässä oikeastaan onkaan. Vasta tuon jakso jälkeen oikeastaan kunnolla aloin aikuistua, ottaa vastuuta, miettiä omaa elämääni vähän pidemmälle kuin seuraavan perjantain tenttipäivä > viinakauppa > bileet -kuviota.

Itse olin koko fuksivuoden niin vapauden huumassa kuin olla ja voin, koska olin päässyt kesällä armeijasta, olin vihdoin voinut muuttaa kotoa pois ja olin päässyt opiskelemaan sitä mitä halusin, joten vapauden riemu oli kolminkertainen.

Välivuosi vaikkapa työelämässä olisi kyllä tuohon väliin tehnyt parempaa kuin hyvää, jotta olisin voinut sopeutua rauhassa itsenäiseen elämään. No, tehty mikä tehty.

Kyllä käy vähän sääliksi uusia opiskelijoita. Minulla ainakin parhaat muistot ja kaverit on niiltä ajoilta. Ja jos nyt ei puhuta pelkästään bailaamisesta niin puttuu myös ihan normaali tutustuminen opiskelukavereihin ja ryhmäytyminen, muistan että meillä oli suuri tuki toisistamme kun yritettiin luovia aluksi oudossa akateemisessa maailmassa. Yksin olisi ollut tosi orpoa.