Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa miestä joka haluaa puhua ongelmat halki?
30.09.2020 |
Tuntuu toivottomalta, miehet lakaisee joko ongelmat maton alle tai sanoo ettei mitään ongelmaa ole. Suuttuu vaikka kuinka minä -puheella yrittää rauhallisesti tunteistaan kertoa. Tai sitten kiivastuu pikkuasioista koska ei osaa sanoittaa mikä oikeasti vaivaa. Miten on niin vaikeaa vastavuoroisesti kuunnella toista ja kertoa omista ajatuksistaan? Niin monesti itse annan periksi ja teen tunteidenkäsittelyn miehenkin puolesta. Tai sitten miehen ratkaisu on se että asia tehdään hänen mielipiteensä mukaan eikä puhuta enempää tai sitten erotaan. Täytyykö harkita parisuhdetta naisen kanssa vai onko toivoa löytää puhuva mies?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihmiseltä, joka jaksaa jauhaa vanhoja juttua ja tunteitaan niistä. Ihme että miehesi on vielä sun kanssasi.
Jos jokin asia on puhuttu läpi eikä kummallekaan ole jäänyt mitään hampaankoloon, niin en asioita tuo enää esille.
Mutta..
Yritin monesti exäni kanssa puhua asioista ja vastaanotto oli 90% ajasta juuri sitä, että ei haluta puhua tai ei puhuta nyt. Annoin aikaa ja toivoin, että joskus puhutaan, mutta se ei tapahtunut ja jos uudelleen mainitsin asiasta, niin miehelle se oli jankkaamista. Selvittämättömät asiat vaivasivat minua ja halusin pystyä jatkamaan niistä eteenpäin, mutta koskaan ei voinut puhua. Mies vaan aina sanoi, ettei muka asioita enää mieti eikä niitä kannata puhua läpi (ettei hänen tarvitsisi käydä esim. Omia virheitään läpi). Erottuamme sainkin sitten kuulla, että kaikki ne asiat, joista olin vuosia yrittänyt puhua painoivat miehen mieltä koko ajan. Asiat, jotka halusin selvittää vuosien ajan olivat vuosia kasvaneet miehen sisällä katkeruudeksi. Mies on minulle niin katkera tänä päivänä (asioista, jotka siis saaneet alkunsa hänen omasta huonosta käytöksestään, johon olen vastannut), että ei suostu edes sopimaan lapsemme asioita. Minulle riitti!
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa ja joo, enpä tiedä...
Miehet eivät ole mikään yhteinäinen joukko pelkää massaa.
Aivan niinkuin naisiakin, miehiäkin on erilaisia.
Useimmat meistä ovat kotikasvatuksen tulosta, sillä ihminen omaksuu ja oppii sen ensimmäisenä sen, mitä lähipiirinsä ihmisten näkee tekevän.
Jos kotona jo on tottunut siihen, ettei isä juuri puhu vaan äänessä on äiti, joka sanelee perheen käytännöt, ruuat, vaatteet, sisustuksen ja kaiken mitä perheessä voi ja saa tehdä.
Niin tällöinhän poikalapsi on isänstä mukaan tottunut olemaan hiljaa ja "alistunut" siihen, että elämässä nainen määrää asiat.
Mutta olen melko varma siitä, että aikuisena omassa elämässään jokainen mies osaa avata suunsa ja avaakin sen, asioissa jotka ovat heille huipputärkeitä.
Jos esim. parisuhde, avo/avioliitto on vaakalaudalla ja kumppani pyytää / vaatii keskustelua ja miehellä on vahvat tunteet tuota kumppania kohtaan, niin yksikään mies ei pidä turpaansa kiinni, vaan puhuu ja estittää mielipiteensä asiasta.
Jos näin ei käy, välittämistä ja rakkautta ei suhteessa ole tarpeeksi ja se on silloin tuhoon tuomittu.
Rakkaus on yksi voimakkaimmista tunteista mitä ihmisellä on.
Turhaa valittaa kun itse on miesvalintansa tehnyt
Vierailija kirjoitti:
Jaa ja joo, enpä tiedä...
Miehet eivät ole mikään yhteinäinen joukko pelkää massaa.
Aivan niinkuin naisiakin, miehiäkin on erilaisia.
Useimmat meistä ovat kotikasvatuksen tulosta, sillä ihminen omaksuu ja oppii sen ensimmäisenä sen, mitä lähipiirinsä ihmisten näkee tekevän.
Jos kotona jo on tottunut siihen, ettei isä juuri puhu vaan äänessä on äiti, joka sanelee perheen käytännöt, ruuat, vaatteet, sisustuksen ja kaiken mitä perheessä voi ja saa tehdä.
Niin tällöinhän poikalapsi on isänstä mukaan tottunut olemaan hiljaa ja "alistunut" siihen, että elämässä nainen määrää asiat.
Mutta olen melko varma siitä, että aikuisena omassa elämässään jokainen mies osaa avata suunsa ja avaakin sen, asioissa jotka ovat heille huipputärkeitä.
Jos esim. parisuhde, avo/avioliitto on vaakalaudalla ja kumppani pyytää / vaatii keskustelua ja miehellä on vahvat tunteet tuota kumppania kohtaan, niin yksikään mies ei pidä turpaansa kiinni, vaan puhuu ja estittää mielipiteensä asiasta.
Jos näin ei käy, välittämistä ja rakkautta ei suhteessa ole tarpeeksi ja se on silloin tuhoon tuomittu.
Rakkaus on yksi voimakkaimmista tunteista mitä ihmisellä on.
Hyvin kiteytetty! Minäkin sanoin miehelle aina, että selvästi sinulla ei ole tarpeeksi tunteita, kun et halua keskustella asiasta, mutta mies sanoi, ettei kyse ole siitä. Minusta tuli suhteen aikana läheisriippuvainen (miehelle ollut huumeongelma ja vaikea elämä, jota yritin auttaa) ja jäin, vaikka järki sanoi muuta. Nyt viimeistään ymmärrän, ettei miehellä ollut kunnollisia tunteita mukana ikinä. Tästä opitaan ja noustaan!
T. 22
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihmiseltä, joka jaksaa jauhaa vanhoja juttua ja tunteitaan niistä. Ihme että miehesi on vielä sun kanssasi.
Jos jokin asia on puhuttu läpi eikä kummallekaan ole jäänyt mitään hampaankoloon, niin en asioita tuo enää esille.
Mutta..
Yritin monesti exäni kanssa puhua asioista ja vastaanotto oli 90% ajasta juuri sitä, että ei haluta puhua tai ei puhuta nyt. Annoin aikaa ja toivoin, että joskus puhutaan, mutta se ei tapahtunut ja jos uudelleen mainitsin asiasta, niin miehelle se oli jankkaamista. Selvittämättömät asiat vaivasivat minua ja halusin pystyä jatkamaan niistä eteenpäin, mutta koskaan ei voinut puhua. Mies vaan aina sanoi, ettei muka asioita enää mieti eikä niitä kannata puhua läpi (ettei hänen tarvitsisi käydä esim. Omia virheitään läpi). Erottuamme sainkin sitten kuulla, että kaikki ne asiat, joista olin vuosia yrittänyt puhua painoivat miehen mieltä koko ajan. Asiat, jotka halusin selvittää vuosien ajan olivat vuosia kasvaneet miehen sisällä katkeruudeksi. Mies on minulle niin katkera tänä päivänä (asioista, jotka siis saaneet alkunsa hänen omasta huonosta käytöksestään, johon olen vastannut), että ei suostu edes sopimaan lapsemme asioita. Minulle riitti!
Eri
Niinpä, olisikin niin että nostan vanhat asiat esille ja märehdin niitä. Ymmärrän että se olisi kuluttavaa. Mutta kun niitä asioita ei kunnolla puhuta ja sovita. Yritän vielä painottaa että en halua alkaa riidellä vaan kertoa ajatuksistani. Kun mielestäni kerron lyhyesti ja asiallisesti oman näkemykseni vastaus on monesti ”okei” eikä minkäänlaista mielipidettä asiaa kohtaan. Olen tullut vastaan siinä että jos mies sanoo ettei tahdo puhua niin sitten lopetan puhumisen. Tuntuu se pahalta kun on kuin muuri välissä. Haluan myös kuunnella häntä mutta tuntuu ettei ole mitään sanottavaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai asiat pitää puhua, mites muutenkaan?
M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä vähän näyttää siltä taas tämänkin keskustelun perusteella että miehet ja naiset ovat ihan eri planeetoilta ja jokin läheisempi kanssakäyminen joka edellyttää useimpien naisten mielestä sanallista vuorovaikutusta, jokseenkin harvinainen asia.
Vaikka en ole itse olleenkaan hyvä vuorovaikutuksessa, niin olen kärsinyt tästä kommunikaation vaikeudesta ja ajattelen että pitäisi rajata vain joihin sellaisiin jotka työnsä puolesta ovat tottuneet jäsentelemään tunteitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihmiseltä, joka jaksaa jauhaa vanhoja juttua ja tunteitaan niistä. Ihme että miehesi on vielä sun kanssasi.
Jos jokin asia on puhuttu läpi eikä kummallekaan ole jäänyt mitään hampaankoloon, niin en asioita tuo enää esille.
Mutta..
Yritin monesti exäni kanssa puhua asioista ja vastaanotto oli 90% ajasta juuri sitä, että ei haluta puhua tai ei puhuta nyt. Annoin aikaa ja toivoin, että joskus puhutaan, mutta se ei tapahtunut ja jos uudelleen mainitsin asiasta, niin miehelle se oli jankkaamista. Selvittämättömät asiat vaivasivat minua ja halusin pystyä jatkamaan niistä eteenpäin, mutta koskaan ei voinut puhua. Mies vaan aina sanoi, ettei muka asioita enää mieti eikä niitä kannata puhua läpi (ettei hänen tarvitsisi käydä esim. Omia virheitään läpi). Erottuamme sainkin sitten kuulla, että kaikki ne asiat, joista olin vuosia yrittänyt puhua painoivat miehen mieltä koko ajan. Asiat, jotka halusin selvittää vuosien ajan olivat vuosia kasvaneet miehen sisällä katkeruudeksi. Mies on minulle niin katkera tänä päivänä (asioista, jotka siis saaneet alkunsa hänen omasta huonosta käytöksestään, johon olen vastannut), että ei suostu edes sopimaan lapsemme asioita. Minulle riitti!
Eri
Tiedän tunteen. Mun eksä oli juuri tuollainen. Ei onneksi ollut yhteisiä lapsia. Tunsin siinä suhteessa olevani vankina, kun kaikki tehtiin aina miehen mielen mukaan tai ei tehty ollenkaan. Tai sitten riideltiin eikä tehty ollenkaan. Kolme vuotta yritin puhua suhteemme ongelmista ja siitä miten minusta tuntui ettei minua kuunneltu, sitten en jaksanut enää puhua mitään ja lähdin. Eksä ihmettelee kun emme ole enää puheväleissä. Miksi puhuisin kun ei koskaan kuunnellut kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihmiseltä, joka jaksaa jauhaa vanhoja juttua ja tunteitaan niistä. Ihme että miehesi on vielä sun kanssasi.
Jos jokin asia on puhuttu läpi eikä kummallekaan ole jäänyt mitään hampaankoloon, niin en asioita tuo enää esille.
Mutta..
Yritin monesti exäni kanssa puhua asioista ja vastaanotto oli 90% ajasta juuri sitä, että ei haluta puhua tai ei puhuta nyt. Annoin aikaa ja toivoin, että joskus puhutaan, mutta se ei tapahtunut ja jos uudelleen mainitsin asiasta, niin miehelle se oli jankkaamista. Selvittämättömät asiat vaivasivat minua ja halusin pystyä jatkamaan niistä eteenpäin, mutta koskaan ei voinut puhua. Mies vaan aina sanoi, ettei muka asioita enää mieti eikä niitä kannata puhua läpi (ettei hänen tarvitsisi käydä esim. Omia virheitään läpi). Erottuamme sainkin sitten kuulla, että kaikki ne asiat, joista olin vuosia yrittänyt puhua painoivat miehen mieltä koko ajan. Asiat, jotka halusin selvittää vuosien ajan olivat vuosia kasvaneet miehen sisällä katkeruudeksi. Mies on minulle niin katkera tänä päivänä (asioista, jotka siis saaneet alkunsa hänen omasta huonosta käytöksestään, johon olen vastannut), että ei suostu edes sopimaan lapsemme asioita. Minulle riitti!
EriNiinpä, olisikin niin että nostan vanhat asiat esille ja märehdin niitä. Ymmärrän että se olisi kuluttavaa. Mutta kun niitä asioita ei kunnolla puhuta ja sovita. Yritän vielä painottaa että en halua alkaa riidellä vaan kertoa ajatuksistani. Kun mielestäni kerron lyhyesti ja asiallisesti oman näkemykseni vastaus on monesti ”okei” eikä minkäänlaista mielipidettä asiaa kohtaan. Olen tullut vastaan siinä että jos mies sanoo ettei tahdo puhua niin sitten lopetan puhumisen. Tuntuu se pahalta kun on kuin muuri välissä. Haluan myös kuunnella häntä mutta tuntuu ettei ole mitään sanottavaa.
Ap
Meillä mies tuntui ottavan sen aina jotenkin niin, että syytän häntä jostakin, vaikka ei ollut kyse siitä. Mutta hänen äitinsä on samanlainen. Ikuisesti katkera omalle äidilleen, lapseni isoisoäidille, vaikka hänen äitinsä on monesti pyytänyt anteeksi ja pyytänyt puhumaan asioita halki. En omalle lapselleni haluaisi moista taakkaa ja siksi hänen kanssaan pyrin aina puhumaan asiat halki, tunteet ja tilanteet. Toivon vaan, ettei hänen isänsä puhumattomuus siirry omasta panostuksestani huolimatta..
T. 22
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihmiseltä, joka jaksaa jauhaa vanhoja juttua ja tunteitaan niistä. Ihme että miehesi on vielä sun kanssasi.
Jos jokin asia on puhuttu läpi eikä kummallekaan ole jäänyt mitään hampaankoloon, niin en asioita tuo enää esille.
Mutta..
Yritin monesti exäni kanssa puhua asioista ja vastaanotto oli 90% ajasta juuri sitä, että ei haluta puhua tai ei puhuta nyt. Annoin aikaa ja toivoin, että joskus puhutaan, mutta se ei tapahtunut ja jos uudelleen mainitsin asiasta, niin miehelle se oli jankkaamista. Selvittämättömät asiat vaivasivat minua ja halusin pystyä jatkamaan niistä eteenpäin, mutta koskaan ei voinut puhua. Mies vaan aina sanoi, ettei muka asioita enää mieti eikä niitä kannata puhua läpi (ettei hänen tarvitsisi käydä esim. Omia virheitään läpi). Erottuamme sainkin sitten kuulla, että kaikki ne asiat, joista olin vuosia yrittänyt puhua painoivat miehen mieltä koko ajan. Asiat, jotka halusin selvittää vuosien ajan olivat vuosia kasvaneet miehen sisällä katkeruudeksi. Mies on minulle niin katkera tänä päivänä (asioista, jotka siis saaneet alkunsa hänen omasta huonosta käytöksestään, johon olen vastannut), että ei suostu edes sopimaan lapsemme asioita. Minulle riitti!
EriTiedän tunteen. Mun eksä oli juuri tuollainen. Ei onneksi ollut yhteisiä lapsia. Tunsin siinä suhteessa olevani vankina, kun kaikki tehtiin aina miehen mielen mukaan tai ei tehty ollenkaan. Tai sitten riideltiin eikä tehty ollenkaan. Kolme vuotta yritin puhua suhteemme ongelmista ja siitä miten minusta tuntui ettei minua kuunneltu, sitten en jaksanut enää puhua mitään ja lähdin. Eksä ihmettelee kun emme ole enää puheväleissä. Miksi puhuisin kun ei koskaan kuunnellut kuitenkaan.
Tutulta kuulostaa. Ja nyt, kun olemme eronneet ja itse en halua olla miehen kanssa tekemisissä (hän levittelee minusta valheita), niin mies ihmettelee miksi emme voisi viettää aikaa perheenä.. Mutta jos yritän mainita miehelle, että meillä liikaa selvittämättömiä asioita ja jos haluaa meidän viettävän kolmisin aikaa, niin olisi hyvä puhua mm. Valheista, joita minusta levittelee, mutta mies taas vaikenee. Oli miten oli, hänellä uusi naisystävä (jota pettää), olkoon hänen ongelmansa. Toivottavasti on hänen kanssaan oppinut avautumaan.
T.22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko olemassa naista joka maksaisi talouden kuluista puolet?
On meitä, mutta harvassa.
Jos naisen kanssa ei ole samaa mieltä, on parempi olla hiljaa kuin sanoa se.
Muuten siitä tulee loputon suo.
Nainen ei pysty kompromisseihin vaan haluaa olla pomo. Ja se ei onnistu koska
päätökset ovat järjettömiä.
Joten mies on hiljaa koska haluaa ettei pienistä asioista tule monta tuntia kestää
luentoa.
Ja lopulta nainen tajuaa olla itse hiljaa mutta syy on se että mies on etääntynyt.
Ja lopun alku häämöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunteet ja niistä puhuminen eivät ole minulla yleensä ajatuksissa päällimmäisenä.
Niiden märehtiminen pitkän kaavan mukaan tuntuu monasti ajanhukalta tai siltä että raskas ihminen haluaa vetää mukanaan omaan pahaan oloonsa.
Minulla ei ole kiertoa, joka aiheuttaisi tunteiden vuoristorataa. Tunnen samoin kuin 7 vuotta sitten - ilmoitan jos tilanne muuttuu.
Voisitko ystävällisesti ilmoittaa näkemyksesi deittiprofiilissasi?
Vierailija kirjoitti:
On olemassa. On myös naisia, jotka eivät puhu tunteista.
Tämä. Hassua että tätä asiaa ylipäätään sukupuolitetaan. On todella raskasta seurustella naisen kanssa joka ei osaa kertoa mikä mättää ja mihin liittyen. Jokin vaan ahdistaa muttei kerrota mikä. Ollaan huonolla tuulella kertomatta miksi, eikä haluta seksiä kertomatta syytä.
Ihan naurettavaa, että tästä edes yritetään tehdä joku sukupuoleen liittyvä asia. Sosiaaliuus ja itsevarmuus on tärkeintä parisuhteessa. Jos ei ole noita kahta asiaa, tekee palveluksen kaikille pysyttelemällä vaan jatkossakin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Jos naisen kanssa ei ole samaa mieltä, on parempi olla hiljaa kuin sanoa se.
Muuten siitä tulee loputon suo.
Nainen ei pysty kompromisseihin vaan haluaa olla pomo. Ja se ei onnistu koska
päätökset ovat järjettömiä.
Joten mies on hiljaa koska haluaa ettei pienistä asioista tule monta tuntia kestää
luentoa.
Ja lopulta nainen tajuaa olla itse hiljaa mutta syy on se että mies on etääntynyt.
Ja lopun alku häämöttää.
Miksi änkeät parisuhteeseen? Olisit yksin.
Ex mies oli sellainen joka halusi puhua enemmän kuin kukaan tuntemani nainen, olin uuvuksissa siitä puhumisesta. Minulla ei ollut tarvetta puhua ja koin usein hänen keskustelualoitteensa häiritseviksi. Miksi aina pitää puhua ongelmista, miksei voitaisi nauttia kivasta lomasta esim. Tuntui painostavalta kun joka päivä melkein meidän piti keskustella tunteista ja varsinkin mun huonoista tavoista.
Nykyisen miehen kanssa on niin, että sanomme molemmat jos joku asia vaivaa ja keskustelemme sen heti pois alta. Se tuntuu hyvältä, eikä jää muuria väliin tai hampaankoloon väärinymmärryksiä. Osataan olla tyytyväisiä ilman keskustelua mutta osataan myös jakaa kun tulee jotain sydämelle.
Eli lyhyesti: on sellaisia miehiä olemassa :)
Vierailija kirjoitti:
Jaa ja joo, enpä tiedä...
Miehet eivät ole mikään yhteinäinen joukko pelkää massaa.
Aivan niinkuin naisiakin, miehiäkin on erilaisia.
Useimmat meistä ovat kotikasvatuksen tulosta, sillä ihminen omaksuu ja oppii sen ensimmäisenä sen, mitä lähipiirinsä ihmisten näkee tekevän.
Jos kotona jo on tottunut siihen, ettei isä juuri puhu vaan äänessä on äiti, joka sanelee perheen käytännöt, ruuat, vaatteet, sisustuksen ja kaiken mitä perheessä voi ja saa tehdä.
Niin tällöinhän poikalapsi on isänstä mukaan tottunut olemaan hiljaa ja "alistunut" siihen, että elämässä nainen määrää asiat.
Mutta olen melko varma siitä, että aikuisena omassa elämässään jokainen mies osaa avata suunsa ja avaakin sen, asioissa jotka ovat heille huipputärkeitä.
Jos esim. parisuhde, avo/avioliitto on vaakalaudalla ja kumppani pyytää / vaatii keskustelua ja miehellä on vahvat tunteet tuota kumppania kohtaan, niin yksikään mies ei pidä turpaansa kiinni, vaan puhuu ja estittää mielipiteensä asiasta.
Jos näin ei käy, välittämistä ja rakkautta ei suhteessa ole tarpeeksi ja se on silloin tuhoon tuomittu.
Rakkaus on yksi voimakkaimmista tunteista mitä ihmisellä on.
Kuule, kyllä se suu pitää saada auki paljon, paljon ennen kuin suhde on vaakalaudalla. Ihan hirveää tuollainen, että vasta kun huudetaan ja itketään ja laukkuja pakataan niin sitten herra suvaitsee avata sanaisen arkkunsa.
Tuolla käytöksellä opetat kumppanin siihen että jos hän haluaa saada sinut puhumaan, hänen täytyy itkeä, raivota ja uhata erolla. Joka kerta. Kivaa, vai? Joo, tosirakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko olemassa naista joka maksaisi talouden kuluista puolet?
On meitä, mutta harvassa.
On meitä varmaan aika useita loppujen lopuksi
Ovatko kyseessä oikeat ongelmat ja jos niin minkälaiset?