Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa miestä joka haluaa puhua ongelmat halki?
30.09.2020 |
Tuntuu toivottomalta, miehet lakaisee joko ongelmat maton alle tai sanoo ettei mitään ongelmaa ole. Suuttuu vaikka kuinka minä -puheella yrittää rauhallisesti tunteistaan kertoa. Tai sitten kiivastuu pikkuasioista koska ei osaa sanoittaa mikä oikeasti vaivaa. Miten on niin vaikeaa vastavuoroisesti kuunnella toista ja kertoa omista ajatuksistaan? Niin monesti itse annan periksi ja teen tunteidenkäsittelyn miehenkin puolesta. Tai sitten miehen ratkaisu on se että asia tehdään hänen mielipiteensä mukaan eikä puhuta enempää tai sitten erotaan. Täytyykö harkita parisuhdetta naisen kanssa vai onko toivoa löytää puhuva mies?
Kommentit (59)
On meitä.
Aina hieman ihmetyttävät nämä avaukset. Onko *lisää joku ryhmä* jotain vai ei. Yleistäen hyvä tulee vai miten se nyt menikään..
"En ole vielä tavannut yhtään miestä jonka kanssa olisi pystynyt keskustelemaan asiallisesti." No tämä sen taitaakin jo paljastaa. Mielestäsi on ilmeisesti olemassa yksi tapa keskustella ja se on sinun asiallinen tapasi. Saatan olla väärässä, mutta olisiko sinussa ja tuossa asiallisessa tavassasi jokin, joka saa miehen kun miehen hiljenemään? Voin nimittäin faktana kertoa, että en ole ainut puhuva mies. Tunnen henkilökohtaisesti muitakin ja minun on mahdotonta uskoa, että he eivät puhuisi naisilleen mitään. Senverran puheliaita ja naisistaan välittäviä kun ovat.
Tai sitten olet junnu. Monet nuoret eivät nykyään taida oikein puhua mitään, koska digi. Vai oletko tavannut hyvin rajallisen määrän miehiä? Parempaa jatkoa jokatapauksessa, itse en jaksaisi kuvaamaasi skenaariota. Juttelu ja ongelmakohtien käsittely on parisuhteen parhaita puolia. Joku jonka kanssa jakaa ja joku, jonka kokemuksista voi itse oppia. Mukavaa sitäpaitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa. Minulla on sellainen, itse taas olen enemmän eimulmikäänoo tyyppi ja riitojen jälkeen maton alle lakaisija. Onneksi mies ei kuitenkaan ole ap:n kaltainen painostaja. En ikinä olisi ihmisen kanssa, joka kokee asiakseen vatvoa ja sanoittaa toisen aikuisen tunteita. Jos haluaa toisen vatvojan niin on hyvä ja etsii sellaisen, jos taas ottaa jöröjukan niin opettelee elämään sen valintansa kanssa eikä yritä änkeä sitä toista ihmistä johonkin muottiin johon hän ei mahdu.
JhS kirjoitti:
On meitä.
Aina hieman ihmetyttävät nämä avaukset. Onko *lisää joku ryhmä* jotain vai ei. Yleistäen hyvä tulee vai miten se nyt menikään..
"En ole vielä tavannut yhtään miestä jonka kanssa olisi pystynyt keskustelemaan asiallisesti." No tämä sen taitaakin jo paljastaa. Mielestäsi on ilmeisesti olemassa yksi tapa keskustella ja se on sinun asiallinen tapasi. Saatan olla väärässä, mutta olisiko sinussa ja tuossa asiallisessa tavassasi jokin, joka saa miehen kun miehen hiljenemään? Voin nimittäin faktana kertoa, että en ole ainut puhuva mies. Tunnen henkilökohtaisesti muitakin ja minun on mahdotonta uskoa, että he eivät puhuisi naisilleen mitään. Senverran puheliaita ja naisistaan välittäviä kun ovat.
Tai sitten olet junnu. Monet nuoret eivät nykyään taida oikein puhua mitään, koska digi. Vai oletko tavannut hyvin rajallisen määrän miehiä? Parempaa jatkoa jokatapauksessa, itse en jaksaisi kuvaamaasi skenaariota. Juttelu ja ongelmakohtien käsittely on parisuhteen parhaita puolia. Joku jonka kanssa jakaa ja joku, jonka kokemuksista voi itse oppia. Mukavaa sitäpaitsi.
En tiedä onko kyse yleistyksestä vai vaan siitä, että apn kohdalla ollut vaan niitä puhumattomia miehiä ja oikeasti haluaa vain, että joku kertoo, että niitä hyviäkin tyyppejä on olemassa, tyyppejä, jotka puhuu asioista, ettei kannata antaa periksi, vaikka sattunut kohdalle niitä puhumattomia yksilöitä.
Kuulostat aivan huikean ihanalta tyypiltä! Toivottavasti itsekin joskus törmään kaltaiseesi mieheen, jonka mielestä puhuminen ja ongelmakohtien selvittely on osa parisuhdetta eikä välttämättä vain välttämätön paha. Ihanaa kun voi puhua muustakin kuin telkkariohjelmista, kertoa vitsejä ja lähetellä "hauskoja" meemejä. Toivota minulle onnea! Ehkä kohtaan itselleni sopivamman miehen jonakin päivänä :)
Eri
Vierailija kirjoitti:
On olemassa. Minulla on sellainen, itse taas olen enemmän eimulmikäänoo tyyppi ja riitojen jälkeen maton alle lakaisija. Onneksi mies ei kuitenkaan ole ap:n kaltainen painostaja. En ikinä olisi ihmisen kanssa, joka kokee asiakseen vatvoa ja sanoittaa toisen aikuisen tunteita. Jos haluaa toisen vatvojan niin on hyvä ja etsii sellaisen, jos taas ottaa jöröjukan niin opettelee elämään sen valintansa kanssa eikä yritä änkeä sitä toista ihmistä johonkin muottiin johon hän ei mahdu.
Miksi se menee niin, että vaan se "painostaja" on väärässä? Sinä lakaiset maton alle ja se pitäisi hyväksyä, mutta kun toinen haluaa puhua, niin sitäkö ei? Kyllä sen kaikki ymmärtää, että toiset eivät tykkää puhua ja toiset tykkäävät, mutta parisuhteissa pitäisi toimia sellainen kuin kompromissi. Ap sanoi antaneensa aikaa mutta kun sitä keskustelua ei koskaan käydä, niin paljon sitä aikaa pitäisi antaa? Kauan siinä omassa pahassa olossaan pitäisi velloa, kun vain toinen osapuoli saa tahtonsa läpi?
Ehkä pitäisi yrittää molempien tehdä töitä, ettei tarvitsisi edes päätyä siihen tilanteeseen, että toisen pitäisi "painostaa" puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
JhS kirjoitti:
On meitä.
Aina hieman ihmetyttävät nämä avaukset. Onko *lisää joku ryhmä* jotain vai ei. Yleistäen hyvä tulee vai miten se nyt menikään..
"En ole vielä tavannut yhtään miestä jonka kanssa olisi pystynyt keskustelemaan asiallisesti." No tämä sen taitaakin jo paljastaa. Mielestäsi on ilmeisesti olemassa yksi tapa keskustella ja se on sinun asiallinen tapasi. Saatan olla väärässä, mutta olisiko sinussa ja tuossa asiallisessa tavassasi jokin, joka saa miehen kun miehen hiljenemään? Voin nimittäin faktana kertoa, että en ole ainut puhuva mies. Tunnen henkilökohtaisesti muitakin ja minun on mahdotonta uskoa, että he eivät puhuisi naisilleen mitään. Senverran puheliaita ja naisistaan välittäviä kun ovat.
Tai sitten olet junnu. Monet nuoret eivät nykyään taida oikein puhua mitään, koska digi. Vai oletko tavannut hyvin rajallisen määrän miehiä? Parempaa jatkoa jokatapauksessa, itse en jaksaisi kuvaamaasi skenaariota. Juttelu ja ongelmakohtien käsittely on parisuhteen parhaita puolia. Joku jonka kanssa jakaa ja joku, jonka kokemuksista voi itse oppia. Mukavaa sitäpaitsi.
En tiedä onko kyse yleistyksestä vai vaan siitä, että apn kohdalla ollut vaan niitä puhumattomia miehiä ja oikeasti haluaa vain, että joku kertoo, että niitä hyviäkin tyyppejä on olemassa, tyyppejä, jotka puhuu asioista, ettei kannata antaa periksi, vaikka sattunut kohdalle niitä puhumattomia yksilöitä.
Kuulostat aivan huikean ihanalta tyypiltä! Toivottavasti itsekin joskus törmään kaltaiseesi mieheen, jonka mielestä puhuminen ja ongelmakohtien selvittely on osa parisuhdetta eikä välttämättä vain välttämätön paha. Ihanaa kun voi puhua muustakin kuin telkkariohjelmista, kertoa vitsejä ja lähetellä "hauskoja" meemejä. Toivota minulle onnea! Ehkä kohtaan itselleni sopivamman miehen jonakin päivänä :)
Eri
Kiitos ja onnea! Toivon kyllä ennemmin, että miehesi muuttuu, jotta sinun ei tarvitse vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se, jolla on se suurempi tarve jauhaa tunteistaan ja ajatuksistaan on se jonka pillin mukaan pitäisi molempien tanssia? Miksei voida etsiä ratkaisua jostain välimaastosta? Tai sitten niin, että se joka haluaa purkaa tuntojaan puhumalla saa puhua ja tulla kuulluksi, mutta jos toinen ei koe samanlaista tarvetta niin sitäkin kunnioitettaisiin?
Ärsyttää aina tuollainen mustavalkoisuus, jossa kahdesta ääripäästä toinen on muka hyvä ja toinen on huono. Miksei voida hyväksyä ihmisten erilaisuutta ja sitä ettei kaikki vaan sovi yhteen?
JhS kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JhS kirjoitti:
On meitä.
Aina hieman ihmetyttävät nämä avaukset. Onko *lisää joku ryhmä* jotain vai ei. Yleistäen hyvä tulee vai miten se nyt menikään..
"En ole vielä tavannut yhtään miestä jonka kanssa olisi pystynyt keskustelemaan asiallisesti." No tämä sen taitaakin jo paljastaa. Mielestäsi on ilmeisesti olemassa yksi tapa keskustella ja se on sinun asiallinen tapasi. Saatan olla väärässä, mutta olisiko sinussa ja tuossa asiallisessa tavassasi jokin, joka saa miehen kun miehen hiljenemään? Voin nimittäin faktana kertoa, että en ole ainut puhuva mies. Tunnen henkilökohtaisesti muitakin ja minun on mahdotonta uskoa, että he eivät puhuisi naisilleen mitään. Senverran puheliaita ja naisistaan välittäviä kun ovat.
Tai sitten olet junnu. Monet nuoret eivät nykyään taida oikein puhua mitään, koska digi. Vai oletko tavannut hyvin rajallisen määrän miehiä? Parempaa jatkoa jokatapauksessa, itse en jaksaisi kuvaamaasi skenaariota. Juttelu ja ongelmakohtien käsittely on parisuhteen parhaita puolia. Joku jonka kanssa jakaa ja joku, jonka kokemuksista voi itse oppia. Mukavaa sitäpaitsi.
En tiedä onko kyse yleistyksestä vai vaan siitä, että apn kohdalla ollut vaan niitä puhumattomia miehiä ja oikeasti haluaa vain, että joku kertoo, että niitä hyviäkin tyyppejä on olemassa, tyyppejä, jotka puhuu asioista, ettei kannata antaa periksi, vaikka sattunut kohdalle niitä puhumattomia yksilöitä.
Kuulostat aivan huikean ihanalta tyypiltä! Toivottavasti itsekin joskus törmään kaltaiseesi mieheen, jonka mielestä puhuminen ja ongelmakohtien selvittely on osa parisuhdetta eikä välttämättä vain välttämätön paha. Ihanaa kun voi puhua muustakin kuin telkkariohjelmista, kertoa vitsejä ja lähetellä "hauskoja" meemejä. Toivota minulle onnea! Ehkä kohtaan itselleni sopivamman miehen jonakin päivänä :)
Eri
Kiitos ja onnea! Toivon kyllä ennemmin, että miehesi muuttuu, jotta sinun ei tarvitse vaihtaa.
Vaihdettu jo valitettavasti. Sitoutumiskammoinen mies jätti minut ja lapsemme ja otti uuden kumppanin, jonka kanssa sitoutumiskammo katosi. Nyt vaan toivon, että uuden kumppaninsa kanssa saisi opittua sitä puhumista sen verran, että saataisiin lapsemme asiat sovittua hyvässä hengessä eikä vaan niin, että hän tulee ja menee miten haluaa. Tällä hetkellä ei pidä yhteyttä ellen minä tee aloitetta, mutta ehkä sitten joskus. En tosin pidättele hengitystä :)
-sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen tietää kun alussa keskustelu sujuu mukavasti arkisista asioista ja kiinnostuksenkohteista sitten suhteen edetessä tällainen vaikeista asioista puhumattomuus tulee esiin. En ole vielä tavannut yhtään miestä jonka kanssa olisi pystynyt keskustelemaan asiallisesti. Annan aikaa miehen sanoessa ettei tahdo puhua, olettaen kuitenkin että myöhemmin asiaan voitaisi palata. Mutta ei kun sitten kyse on vanhojen asioiden muistelusta. Tässä ihan totta meinaa luovuttaa koko seurustelun suhteen kun kerta toisensa jälkeen käy näin.
Ap
Jätä se sika, vaihtamalla paranee. Mistä haluaisit keskustella asiat halki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa. Minulla on sellainen, itse taas olen enemmän eimulmikäänoo tyyppi ja riitojen jälkeen maton alle lakaisija. Onneksi mies ei kuitenkaan ole ap:n kaltainen painostaja. En ikinä olisi ihmisen kanssa, joka kokee asiakseen vatvoa ja sanoittaa toisen aikuisen tunteita. Jos haluaa toisen vatvojan niin on hyvä ja etsii sellaisen, jos taas ottaa jöröjukan niin opettelee elämään sen valintansa kanssa eikä yritä änkeä sitä toista ihmistä johonkin muottiin johon hän ei mahdu.
Miksi se menee niin, että vaan se "painostaja" on väärässä? Sinä lakaiset maton alle ja se pitäisi hyväksyä, mutta kun toinen haluaa puhua, niin sitäkö ei? Kyllä sen kaikki ymmärtää, että toiset eivät tykkää puhua ja toiset tykkäävät, mutta parisuhteissa pitäisi toimia sellainen kuin kompromissi. Ap sanoi antaneensa aikaa mutta kun sitä keskustelua ei koskaan käydä, niin paljon sitä aikaa pitäisi antaa? Kauan siinä omassa pahassa olossaan pitäisi velloa, kun vain toinen osapuoli saa tahtonsa läpi?
Ehkä pitäisi yrittää molempien tehdä töitä, ettei tarvitsisi edes päätyä siihen tilanteeseen, että toisen pitäisi "painostaa" puhumaan.
Turhaan sinä minulta kysyt, minun puolisoni ei painosta eikä ilmeisesti kärsi vatvomishalujeni puutteesta isommin. Joka kärsii ei toivottavasti mene minun kaltaiseni kanssa naimisiin. Ei tässä ole kyse siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä, vaan että jos toista ahdistaa painostaminen ja toista puhumattomuus, niin silloin nämä ihmiset eivät sovi yhteen. Mitä järkeä tehdä sellaista kompromissia, jonka seurauksena molemmat elävät suhteessa jossa on paha olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kyseessä oikeat ongelmat ja jos niin minkälaiset?
Kukas sen saa määritellä mikä on oikea ongelma?
Kokija, kantaja, uhri, kuka tahansa josta tuntuu sellaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kyseessä oikeat ongelmat ja jos niin minkälaiset?
Kukas sen saa määritellä mikä on oikea ongelma?
Juuri näi. Tällainen kysymyksen ongelmatisoiminen ei johda mihinkään. Taidat muutenkin keksiä "ongelmia" sieltä täältä turhasta. Useat ei jaksa sellaisia vatkata.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen tietää kun alussa keskustelu sujuu mukavasti arkisista asioista ja kiinnostuksenkohteista sitten suhteen edetessä tällainen vaikeista asioista puhumattomuus tulee esiin. En ole vielä tavannut yhtään miestä jonka kanssa olisi pystynyt keskustelemaan asiallisesti. Annan aikaa miehen sanoessa ettei tahdo puhua, olettaen kuitenkin että myöhemmin asiaan voitaisi palata. Mutta ei kun sitten kyse on vanhojen asioiden muistelusta. Tässä ihan totta meinaa luovuttaa koko seurustelun suhteen kun kerta toisensa jälkeen käy näin.
Ap
Se puhuminen on loppujen lopuksi tosi raskasta. Itse aina ennen ihmettelin kuten ap että miksi miehet”ei halua puhua” eli ruotia ja analysoida asioita perin pohjin ja miettiä tarkotusta ja merkitystä joka asialle, niille merkityksettömillekin. Kunnes itse seurustelin todella epävarman ihmisen kanssa joka oli samanlainen kuin minä. JA HERRANJESTAS miten raskasta se oli!
Siis minun mielestä ei ollut tapahtunut mitään, oli joku muu asia mielessä ja en vaikka vastannut epähuomiossa että miten päivä meni - hirmunen analyyttinen psykoterapia seurasi siitä. Tajusin silloin että tämä oma ”keskustelutarpeeni” kumpusi minulla aivan samasta lähteestä eli epävarmuudesta.. ja mitä epävarmempi itsestäni tai suhteesta olin, rakastaako ja välittääkö toinen varmasti, sitä suuremmalla syyllä keksin koko ajan”asioita joista pitää nyt keskustella ”.
Siis ihan oikeesti. Jäitä hattuun ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko olemassa naista joka maksaisi talouden kuluista puolet?
Kyllä. Olen koko suhteemme ajan, eli yli 20 vuotta, maksanut puolet kaikista yhteisistä menoista ja kaikki henkilökohtaiset kuluni, samoin tekee mieheni. Tienaamme miehen kanssa suunnilleen saman verran, vuosien varrella on vaihdellut kummalla on ollut se pari sataa parempi palkka, viime vuosina minä olen ollut se paremmin tienaava osapuoli.
Olen maksanut mm. puolet talostamme ja oman autoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen tietää kun alussa keskustelu sujuu mukavasti arkisista asioista ja kiinnostuksenkohteista sitten suhteen edetessä tällainen vaikeista asioista puhumattomuus tulee esiin. En ole vielä tavannut yhtään miestä jonka kanssa olisi pystynyt keskustelemaan asiallisesti. Annan aikaa miehen sanoessa ettei tahdo puhua, olettaen kuitenkin että myöhemmin asiaan voitaisi palata. Mutta ei kun sitten kyse on vanhojen asioiden muistelusta. Tässä ihan totta meinaa luovuttaa koko seurustelun suhteen kun kerta toisensa jälkeen käy näin.
ApSe puhuminen on loppujen lopuksi tosi raskasta. Itse aina ennen ihmettelin kuten ap että miksi miehet”ei halua puhua” eli ruotia ja analysoida asioita perin pohjin ja miettiä tarkotusta ja merkitystä joka asialle, niille merkityksettömillekin. Kunnes itse seurustelin todella epävarman ihmisen kanssa joka oli samanlainen kuin minä. JA HERRANJESTAS miten raskasta se oli!
Siis minun mielestä ei ollut tapahtunut mitään, oli joku muu asia mielessä ja en vaikka vastannut epähuomiossa että miten päivä meni - hirmunen analyyttinen psykoterapia seurasi siitä. Tajusin silloin että tämä oma ”keskustelutarpeeni” kumpusi minulla aivan samasta lähteestä eli epävarmuudesta.. ja mitä epävarmempi itsestäni tai suhteesta olin, rakastaako ja välittääkö toinen varmasti, sitä suuremmalla syyllä keksin koko ajan”asioita joista pitää nyt keskustella ”.
Siis ihan oikeesti. Jäitä hattuun ap.
Tämä on niin totta.
JhS kirjoitti:
On meitä.
Aina hieman ihmetyttävät nämä avaukset. Onko *lisää joku ryhmä* jotain vai ei. Yleistäen hyvä tulee vai miten se nyt menikään..
"En ole vielä tavannut yhtään miestä jonka kanssa olisi pystynyt keskustelemaan asiallisesti." No tämä sen taitaakin jo paljastaa. Mielestäsi on ilmeisesti olemassa yksi tapa keskustella ja se on sinun asiallinen tapasi. Saatan olla väärässä, mutta olisiko sinussa ja tuossa asiallisessa tavassasi jokin, joka saa miehen kun miehen hiljenemään? Voin nimittäin faktana kertoa, että en ole ainut puhuva mies. Tunnen henkilökohtaisesti muitakin ja minun on mahdotonta uskoa, että he eivät puhuisi naisilleen mitään. Senverran puheliaita ja naisistaan välittäviä kun ovat.
Tai sitten olet junnu. Monet nuoret eivät nykyään taida oikein puhua mitään, koska digi. Vai oletko tavannut hyvin rajallisen määrän miehiä? Parempaa jatkoa jokatapauksessa, itse en jaksaisi kuvaamaasi skenaariota. Juttelu ja ongelmakohtien käsittely on parisuhteen parhaita puolia. Joku jonka kanssa jakaa ja joku, jonka kokemuksista voi itse oppia. Mukavaa sitäpaitsi.
Voihan se olla, että omassa keskustelutavassani on jotain ärsyttävää. Olen muuttanut tyylini asiallisemmiksi sen vuoksi kun sain palautetta että ääneni ärsyttää kun ”valitan” eli jos loukkaannun ja sanon että tuntuu epäreilulta niin se tunne näkyi liikaa puheessa mikä ärsytti miestä. No nyt lähestyn asioita analyyttisemmin ja pyydän josko voitaisiin miettiä molempien kannalta eikä olla niin mustavalkoisia. Aloitan keskustelun ”en halua riidellä, mutta yksi asia on jäänyt vaivaamaan...” tai sanon ”ehkä mietin tätä liikaa...” silti mies suuttuu että puhun liikaa asioista. Yksi ongelmista on esim miehen mustasukkaisuus ja siihen liittyvät asiat, jolloin yritän lähestyä hienotunteisesti mutta olen kai liian analyyttinen... Millaista lähestymistapaa keskustelulle te muut suosittelisitte? Olen 25 ja mies 28.
Ap
Vierailija kirjoitti:
JhS kirjoitti:
On meitä.
Aina hieman ihmetyttävät nämä avaukset. Onko *lisää joku ryhmä* jotain vai ei. Yleistäen hyvä tulee vai miten se nyt menikään..
"En ole vielä tavannut yhtään miestä jonka kanssa olisi pystynyt keskustelemaan asiallisesti." No tämä sen taitaakin jo paljastaa. Mielestäsi on ilmeisesti olemassa yksi tapa keskustella ja se on sinun asiallinen tapasi. Saatan olla väärässä, mutta olisiko sinussa ja tuossa asiallisessa tavassasi jokin, joka saa miehen kun miehen hiljenemään? Voin nimittäin faktana kertoa, että en ole ainut puhuva mies. Tunnen henkilökohtaisesti muitakin ja minun on mahdotonta uskoa, että he eivät puhuisi naisilleen mitään. Senverran puheliaita ja naisistaan välittäviä kun ovat.
Tai sitten olet junnu. Monet nuoret eivät nykyään taida oikein puhua mitään, koska digi. Vai oletko tavannut hyvin rajallisen määrän miehiä? Parempaa jatkoa jokatapauksessa, itse en jaksaisi kuvaamaasi skenaariota. Juttelu ja ongelmakohtien käsittely on parisuhteen parhaita puolia. Joku jonka kanssa jakaa ja joku, jonka kokemuksista voi itse oppia. Mukavaa sitäpaitsi.
Voihan se olla, että omassa keskustelutavassani on jotain ärsyttävää. Olen muuttanut tyylini asiallisemmiksi sen vuoksi kun sain palautetta että ääneni ärsyttää kun ”valitan” eli jos loukkaannun ja sanon että tuntuu epäreilulta niin se tunne näkyi liikaa puheessa mikä ärsytti miestä. No nyt lähestyn asioita analyyttisemmin ja pyydän josko voitaisiin miettiä molempien kannalta eikä olla niin mustavalkoisia. Aloitan keskustelun ”en halua riidellä, mutta yksi asia on jäänyt vaivaamaan...” tai sanon ”ehkä mietin tätä liikaa...” silti mies suuttuu että puhun liikaa asioista. Yksi ongelmista on esim miehen mustasukkaisuus ja siihen liittyvät asiat, jolloin yritän lähestyä hienotunteisesti mutta olen kai liian analyyttinen... Millaista lähestymistapaa keskustelulle te muut suosittelisitte? Olen 25 ja mies 28.
Ap
Miehesi hallitsee tilannetta suuttumalla kaikesta ja pakottaa sinut sovittelemaan. Kokeile ensi kerralla suuttua itse, oikein kunnolla.
Asiallinen keskustelu toimii vain jos toinenkin haluaa sitä. Olet tainnut opettaa miehellesi että suuttumalla hän saa kaiken mitä haluaa.
EI OLE. Ei todellakaan ole. Kun miehen kanssa alkaa keskustella aiheesta joka liittyy miehen tekemisiin,
sellaisiin tekemisiin joista pitää puhua. Varsinkin "ei niin rehellisiin" tekemisiin. Ei tuu mittään !
Kaikki kielletään, loppuun asti kielletään. Huudoksi menee miehen puolelta. Joka kerta.
Parempi olisi puhua rehellisesti ja sitten sopia ja unohtaa. Mutta näin ei totisesti tapahdu. Ehkä jossain unissa ehkä...
Kukas sen saa määritellä mikä on oikea ongelma?