Entiset läskit

Laihdutin muutama vuosi sitten lähes 50 kiloa ja nyt olen normaalipainon ylärajalla. En suhtaudu lihaviin enkä laihoihin mitenkään erityisellä tavalla. Toisten kilot eivät kuulu minulle. En myöskään mielelläni keskustele laihduttamisesta, en omastani enkä toisten.

Ainoat hetket, jolloin kiinnitän huomiota toisten painoon, sattuvat silloin kun joku näyttää selvästi kärsivän omasta painostaan. Esim. tuskaisen näköisenä läähättävä ihminen, jonka talvitakki on selvästi edellistalvesta kutistunut eivätkä napit mene kiinni. Tai kireän ja onnettoman näköisenä pururadalla pinkova luurangonlaiha ihminen. Näiden kohdalla tunnen pienen hetken sääliä, mutta en sano mitään ääneen.

Lähinnä huvittaa tässä vaiheessa enää kun on vuositolkulla seurannut tuttavapiirin ylipainoisten tasaisin väliajoin tulevia "nyt riitti, otan itteäni niskasta kiinni!"-tempauksia, jotka päättyvät yleensä alle viikossa noutoruoan, rasvaisten ruokien ja herkkujen mättämiseen. Yleensä mietin vaan, että montakohan päivää tämä elämänmuutos tällä kertaa kestää... 

Minä en tajunnut olevani normaalipainoinen ja vaatteiden ostaminenkin oli vaikeaa. Pidin itseäni läskitiimiin kuuluvana laihtumisesta huolimatta.

Laihdutin muutama vuotta sitten 23 kg. En kuitenkaan mitenkään kuvittele että olisi ollut tahdonvoimasta kiinni, itsekään en onnistunut laihdutuksessa ennen kuin tuli rakastuminen ja uusi hyvä työpaikka ja sitä myötä uudenlaista energiaa. Olin yrittänyt 10 vuotta, jojoillut painoa ylös alas, eli tiedän ettei se todellakaan ole helppoa, ja jos elämäntilanteessa on vaikeita stressitekijöitä, voi olla jopa mahdoton kehittää tarvittavaa "tahdonvoimaa".

Läskien kitinä vituttaa. Itse laihdutin 15 kiloa kun sain lääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan, aika jonka olin lihava oli todella ahdistavaa sillä en voi sietää lihavia ja oli kamalaa katsoa kun itse vain turposin vaikka söin ja liikuin normaalisti. Noh onneksi pääsin läskeistäni :D

Mutta terveiden ihmisten joilla on oikeasti kunnolla ylipainoa (ei mitään paria kiloa vaan ihan rehellisesti +10 kiloa ylimääräistä) ulina siitä miten pitäisi aloittaa laihis ja miten ei mahduta vaatteisiin ja uimaankaan ei kehtaa mennä kun ei voi olla bikineissä on NIIN rasittavaa!! Itse en valittanut läskiaikoinani, koska häpesin ihrojani joten olin vaan ihan hiljaa niistä. Moinen valitus kun huutaa huomiota ja läskit aina kerjäävät "no ethän sä nyt mikään lihava oo"-kommentteja vaikka painasivat 100 kiloa..

MUTTA ihmiset joilla on jokin sairaus esim. juuri kilpirauhasen vajaatoiminta, heitä ymmärrän! Ei ole kivaa kun läski ei lähde vaikka mitä tekisi.

Ikävä kyllä varsinkin kaupassa tulee katsottua pahalla, jos joku selkästi ylipainoinen nuori mättää ostoskoriinsa sipsiä, karkkeja yms.

Usein myös katson ja ajattelen, että "hyi, olen itsekin ollut tuollainen".

komppaan kolmosta. tiedän että on vaikeaa olla mättämättä namia naamaan mutta ei MAHDOTONTA.

hyi, olin itsekin sellainen

Nyt sen huomaa, kuinka jälkeenpäin vasta tajuaa, että miltä on näyttänyt silloin, kun sitä ylipainoa alkoi kertymään. Silloin tuli vain ajateltua, että "näytän normaalilta". 

Vaaka sitten kertoikin karun totuuden, ja siitä se sitten lähti.