Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten saamisen jälkeen parisuhde on kuollut , miten se korjataan?
30.09.2020 |
Miten muut olette saaneet pystyynkuolleen parisuhteen pelastettua lasten saamisen jälkeen? Lähestulkoon jo vihaan miestäni, enkä osaa laskea häntä osaksi minun ja lasten perhettä. Teen mitä vain muuta mieluummin kuin vietän aikaani hänen kanssaan.
Kommentit (23)
En tiedä koska meillä ihan tietoisesti ei päästetty suhdetta kuolemaan pystyyn. Se käy salakavalan helposti jos ei päätetä että ollaan aina myös pariskunta eikä vain äiti ja isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori, en osaa sanoa. Juuri katselin kämppiä netistä minulle ja lapsille.
Niin kävi meilläkin ja on olo, että paluuta ei enää ole. Meiltä on kadonnut kaikki hellyys, läheisyys, keskustelu, luottamus ja toisen arvostaminen. Lisäksi kuvioon liittyy alkoholi miehen puolelta.
Tsempit sinne😘
Kämppiä olen katsellut minäkin, mutta tiedän että lapset eivät tule isäänsä näkemään jos muutamme pois, enkä tiedä voinko sitä lapsille tehdä 😔 kieltämättä olo on minullakin sellainen, että ei tämä tästä enää parane.
Ap
En osaa auttaa, mutta jään seuraamaan keskustelua, koska meillä on ihan sama tilanne kuin teillä ap.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä koska meillä ihan tietoisesti ei päästetty suhdetta kuolemaan pystyyn. Se käy salakavalan helposti jos ei päätetä että ollaan aina myös pariskunta eikä vain äiti ja isä.
Paljasta nyt meille muillekin miten sen olette tehneet?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä koska meillä ihan tietoisesti ei päästetty suhdetta kuolemaan pystyyn. Se käy salakavalan helposti jos ei päätetä että ollaan aina myös pariskunta eikä vain äiti ja isä.
Paljasta nyt meille muillekin miten sen olette tehneet?
Ap
No ensinnäkin heti alusta meillä oli se ajatus että me emme saa kadota pariskuntana. Meillä siis pitää olla aikaa siihen, otettiin se sitten vaikka yöunista. Otimme säännölliseksi tavaksi että ainakin kerran viikossa istutaan yhdessä hetkeksi alas ja puhutaan mieluiten jostain muusta kuin lapsista. Siis kuin tavalliset aikuiset joilla ei lapsia. Se saattoi olla illalla klo 11 tai sitten joskus lasten päiväunien aikaan. Kunhan sitä oli. Mennään toisen kainaloon sohvalle ja jutellaan.
Samoin pitää olla aikaa myös seksille, vaikka kuinka oltaisiin väsyneitä. Se ei lopulta usein ota kuin sen vartin mutta pitää sitä yhteyttä yllä todella paljon kun se toisen ihokosketus ja läheisyys tulee siinä aina.
Ja sitä on säännöllisesti eikä se unohdu muun alle. Vaikka olisi ollut kuinka väsynyt tahansa niin lähes aina kuitenkin ajattelin että kannatti ja siitä jäi parempi olo.
Ja sitten vain se asenne että emme ole koskaan suhteessa arkeen ja lastenhoitoon toisiamme vastaan vaan se tekee joka silloin jaksaa ja jos toinen on ihan poikki niin toinen ottaa sitten silloin sen vastuun. Saa väsyä mutta pitää myös hyväksyä toisen väsymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kerron teille mitä meillä tapahtui. Jossain vaiheessa mies alkoi viihtyä töissä ja kaikkialla muualla paremmin kuin kotona. Ei ollut yhteyttä, ei hellyyttä eikä edes enää puhuttu toisillemme. Olin enimmäkseen yksin lasten kanssa ja epäilin että ehkä miehellä on toinen. Koin että asian ottaminen esille on tosi vaikeaa, joten kirjoitin miehelle kirjeen, oikein pitkän. Ja myös ihan loppuun että haluaisin jatkaa avioliittoa mutta en pysty jos se jatkuu nykyisellä tavalla. Tuo kirje jotenkin muutti meidän välejä paremmiksi. Alettiin sopia perheen yhteisiä päivällisiä ainakin 2-3 kertaa viikossa, minä ja mies treffeille/ ulos syömään ja juttelemaan ilman lapsia ainakin kerran kuussa. Sovittiin että mies ei tee ylitöitä viikonloppuisin. Lähennyimme tosi paljon ja myös alettiin taas harrastamaan säännöllistä seksiä. Meillä menee nyt ihan hyvin, eikä olla eroamassa.
kun nämä 6 ja 7 viestin luki, niin oon entistä varmempi ettei tämä ole enää pelastettavissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kun nämä 6 ja 7 viestin luki, niin oon entistä varmempi ettei tämä ole enää pelastettavissa.
Ap
Jos mies ei suostu puhaltamaan yhteen hiileen, et voi yksin pelastaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kun nämä 6 ja 7 viestin luki, niin oon entistä varmempi ettei tämä ole enää pelastettavissa.
ApJos mies ei suostu puhaltamaan yhteen hiileen, et voi yksin pelastaa tilannetta.
Sen mielestä kaikki on varmaan ihan hyvin, mitä nyt pil*** saanti on liian vähäistä 🤷♀️ on perusluonteeltaan tosi itsekästä tyyppiä, eikä todellakaan suostu muiden mieliksi tekemään asioita joista ei itse pidä (esim. minun kanssa ulos tms)
Ihan ok isä se sillon on kun sattuu olemaan kotona, sitä vain sattuu tosi harvoin työn ja harrastusten takia. Lapset ja koti on ollut aivan täysin 100% minun hoidettavissa viimeiset 3v. Ja tänä 3v aikana ollaan muistaakseni käyty yhdessä perheenä vain yksissä hautajaisissa, lasten isyydentunnustuksissa ja lasten ristiäisissä/synttäreillä. Kaikki sukuloinnit ja muut reissut teen yksin lasten kanssa, alkaa nolottamaan ainainen selittely miehen poissaololle.
Olen käytännössä yh, välillä vain joku puoliksi vieras käy meillä kylässä.
Nyt saan sata viestiä miksi tein tuollaisen kanssa lapsia, ja vastaus näihin viesteihin on se, että en tajunnut tätä ennen lasten saamista. Silloin olin monesti mukana miehen harrastuksissa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä parisuhde kuollut lasten saannin jälkeen. Miksi olisi?
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä parisuhde kuollut lasten saannin jälkeen. Miksi olisi?
No Sepäs hienoa kuulla! Saitko nyt hyvän mielen kun sait tämän kerrottua niille jotka eivät ole yhtä menestyneitä parisuhde/perheasioissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kun nämä 6 ja 7 viestin luki, niin oon entistä varmempi ettei tämä ole enää pelastettavissa.
ApJos mies ei suostu puhaltamaan yhteen hiileen, et voi yksin pelastaa tilannetta.
Sen mielestä kaikki on varmaan ihan hyvin, mitä nyt pil*** saanti on liian vähäistä 🤷♀️ on perusluonteeltaan tosi itsekästä tyyppiä, eikä todellakaan suostu muiden mieliksi tekemään asioita joista ei itse pidä (esim. minun kanssa ulos tms)
Ihan ok isä se sillon on kun sattuu olemaan kotona, sitä vain sattuu tosi harvoin työn ja harrastusten takia. Lapset ja koti on ollut aivan täysin 100% minun hoidettavissa viimeiset 3v. Ja tänä 3v aikana ollaan muistaakseni käyty yhdessä perheenä vain yksissä hautajaisissa, lasten isyydentunnustuksissa ja lasten ristiäisissä/synttäreillä. Kaikki sukuloinnit ja muut reissut teen yksin lasten kanssa, alkaa nolottamaan ainainen selittely miehen poissaololle.
Olen käytännössä yh, välillä vain joku puoliksi vieras käy meillä kylässä.
Nyt saan sata viestiä miksi tein tuollaisen kanssa lapsia, ja vastaus näihin viesteihin on se, että en tajunnut tätä ennen lasten saamista. Silloin olin monesti mukana miehen harrastuksissa yms.
Miksi pitäisi muka jatkuvasti käydä kaiken maailman kissanristiäisissä ja kyläilemässä? Toiset ei vaan välitä moisesta, ja jokaisella on oikeus pysyä omalla mukavuusalueellaan. Sinua sapettaa kun miehesi ei alistu SINUN agendaasi. Sinulla on joku huomionkipeys ja läheisriippuvuus, ja kun maailma ei pyörikään sinun ympärilläsi sinun pillisi mukaan, niin yrität maalata miehen roistoksi jonka syytä kaikki on.
Aika myöhään lähdit liikkeelle. Miten pystyynkuollut puu pelastetaan. Tarvitaan ihme.
Tai sitten suhde ei ole pystyynkuollut.
Oletko kysynyt neuvoa toiselta osapuolelta. Hänellä voi olla ideoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Meillä ei ole enää mitään. Mutta erota en aio. Lapsille olemme hyvät vanhemmat ja se on tärkeintä. Uusperhekuvioon en ala ja yksin liian rankkaa. Riitelyä ei ole, elämme vaan omaa elämää, ja tietty lasten kanssa perheenä teemme asioita, mutta emme kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kun nämä 6 ja 7 viestin luki, niin oon entistä varmempi ettei tämä ole enää pelastettavissa.
ApJos mies ei suostu puhaltamaan yhteen hiileen, et voi yksin pelastaa tilannetta.
Sen mielestä kaikki on varmaan ihan hyvin, mitä nyt pil*** saanti on liian vähäistä 🤷♀️ on perusluonteeltaan tosi itsekästä tyyppiä, eikä todellakaan suostu muiden mieliksi tekemään asioita joista ei itse pidä (esim. minun kanssa ulos tms)
Ihan ok isä se sillon on kun sattuu olemaan kotona, sitä vain sattuu tosi harvoin työn ja harrastusten takia. Lapset ja koti on ollut aivan täysin 100% minun hoidettavissa viimeiset 3v. Ja tänä 3v aikana ollaan muistaakseni käyty yhdessä perheenä vain yksissä hautajaisissa, lasten isyydentunnustuksissa ja lasten ristiäisissä/synttäreillä. Kaikki sukuloinnit ja muut reissut teen yksin lasten kanssa, alkaa nolottamaan ainainen selittely miehen poissaololle.
Olen käytännössä yh, välillä vain joku puoliksi vieras käy meillä kylässä.
Nyt saan sata viestiä miksi tein tuollaisen kanssa lapsia, ja vastaus näihin viesteihin on se, että en tajunnut tätä ennen lasten saamista. Silloin olin monesti mukana miehen harrastuksissa yms.Miksi pitäisi muka jatkuvasti käydä kaiken maailman kissanristiäisissä ja kyläilemässä? Toiset ei vaan välitä moisesta, ja jokaisella on oikeus pysyä omalla mukavuusalueellaan. Sinua sapettaa kun miehesi ei alistu SINUN agendaasi. Sinulla on joku huomionkipeys ja läheisriippuvuus, ja kun maailma ei pyörikään sinun ympärilläsi sinun pillisi mukaan, niin yrität maalata miehen roistoksi jonka syytä kaikki on.
Lasten vuoksi niitä sukulaisuussuhteita yritetään pitää pystyssä. Jos se oma napa menee kaikessa edelle, niin silloin pitää pysyä sinkkuna ja lapsettomana.
1. No mitä Mieltä miehesi on teidän parisuhteesta? Siis mitä vastaa jos kysyt?
2 miksi annat miehen harrastusten mennä aina perheen edelle? Jos leikitään että mies käy salilla/kalastamassa joka ilta niin ilmoita että haluat jatkossa käydä omassa harrastuksessa kerran viikossa ilman lapsia. Eli miehen tulee olla viikonpäivänä x aina lasten kanssa klo y ja kolme tuntia siitä eteenpäin. Jos mies valittaa ettei ole reilua niin kerro vaan että lapset on yhteisiä ja on ihan kohtuullista ja oikeudenmukaista että mies hoitaa välillä lapsia yksinkin. Tässä ajatuksena sekä tukea miehen ja lasten suhdetta että antaa sinulle aikaa olla ihan miten haluat ilman että olet koko ajan ”äiti”. Käy juoksemassa, kirjastossa, kavereilla, kansalaisopiston piirissä tai mitä vaan kunhan se ei ole lasten kanssa olemista.
Lisäksi jos miehellä on hyvä toimiva suhde lapsiin kotona arkena niin ehkä helpompi lähteä koko perheelläkin käymään jossain.
3. Ilmoita miehellesi että sinä et ole tyytyväinen parisuhteen tilaan. Kerro että haluaisit teidän olevan taas muutakin kuin äiti ja isä. Etsi valmiiksi jotain pariduheleirejä tai parisuhdeterapiaa ym mitä voit ehdottaa miehelle. Kun ei suostu niin ilmoita että no jos ei lähde noihin niin sitten haluat että mies vie sinut syömään/keilaamaan tai mikä sinua nyt kiinnostaakin.
Jos mies ei suostu osallistumaan mihinkään tai edes keskustelemaan mistään niin sitten lienee aika turhaa miettiä parisuhteen jatkoa. Eihän teillä silloin ole edes mitään oikeaa suhdetta vaan elämä kuulostaa kämppisten yhteiseltä elämältä. Jos se on sinullle ok niin jatka niin. Jos haluat elämältä enemmän eikä mies suostu tekemään asialle mitään niin ei kait ole montakaan vaihtoehtoa mitä tehdä.
Tarvitsette aikaa aivan kahdestaan, nyt palkkaat lastenhoitajan, ootte vaikka hotellissa yhden yön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kun nämä 6 ja 7 viestin luki, niin oon entistä varmempi ettei tämä ole enää pelastettavissa.
ApJos mies ei suostu puhaltamaan yhteen hiileen, et voi yksin pelastaa tilannetta.
Sen mielestä kaikki on varmaan ihan hyvin, mitä nyt pil*** saanti on liian vähäistä 🤷♀️ on perusluonteeltaan tosi itsekästä tyyppiä, eikä todellakaan suostu muiden mieliksi tekemään asioita joista ei itse pidä (esim. minun kanssa ulos tms)
Ihan ok isä se sillon on kun sattuu olemaan kotona, sitä vain sattuu tosi harvoin työn ja harrastusten takia. Lapset ja koti on ollut aivan täysin 100% minun hoidettavissa viimeiset 3v. Ja tänä 3v aikana ollaan muistaakseni käyty yhdessä perheenä vain yksissä hautajaisissa, lasten isyydentunnustuksissa ja lasten ristiäisissä/synttäreillä. Kaikki sukuloinnit ja muut reissut teen yksin lasten kanssa, alkaa nolottamaan ainainen selittely miehen poissaololle.
Olen käytännössä yh, välillä vain joku puoliksi vieras käy meillä kylässä.
Nyt saan sata viestiä miksi tein tuollaisen kanssa lapsia, ja vastaus näihin viesteihin on se, että en tajunnut tätä ennen lasten saamista. Silloin olin monesti mukana miehen harrastuksissa yms.Miksi pitäisi muka jatkuvasti käydä kaiken maailman kissanristiäisissä ja kyläilemässä? Toiset ei vaan välitä moisesta, ja jokaisella on oikeus pysyä omalla mukavuusalueellaan. Sinua sapettaa kun miehesi ei alistu SINUN agendaasi. Sinulla on joku huomionkipeys ja läheisriippuvuus, ja kun maailma ei pyörikään sinun ympärilläsi sinun pillisi mukaan, niin yrität maalata miehen roistoksi jonka syytä kaikki on.
Mun mielestä esim makkaranpaistoretki lasten kanssa, kaupassa käynti, YHTEISTEN kummilasten synttärit, miehen äidin 70v juhlat ei ole jatkuvasti kylässä juoksemista.
Ja läheisriippuvuus? Luitko edes mitä kirjoitin? Mies on kuukaudessa keskimäärin 8 yötä kotona, ja hereilläoloajastaan ihan vain muutamia tunteja. Mun ainoa ihmiskontakti on lapset ja kaupan kassa 2x viikossa niin miten hemmetissä mä oon läheisriippuvuus??
424
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä parisuhde kuollut lasten saannin jälkeen. Miksi olisi?
No Sepäs hienoa kuulla! Saitko nyt hyvän mielen kun sait tämän kerrottua niille jotka eivät ole yhtä menestyneitä parisuhde/perheasioissa?
No miksi ihmeessä lapset pilaisi parisuhteen?
Alue: Aihe vapaa
Sori, en osaa sanoa. Juuri katselin kämppiä netistä minulle ja lapsille.
Niin kävi meilläkin ja on olo, että paluuta ei enää ole. Meiltä on kadonnut kaikki hellyys, läheisyys, keskustelu, luottamus ja toisen arvostaminen. Lisäksi kuvioon liittyy alkoholi miehen puolelta.