Synnytyspelko..miten selätän pelon?

Oletkin jo saanut hyviä vastauksia, mutta laitanpa vielä omani...



Itse kärsin kakkosen kohdalla synnytyspelosta esikoisen hurjan synnytyskokemuksen vuoksi (hätäsektio). Pelkopolin ansiosta pelkoni ei kasvanut kohtuuttomiin määriin ja kuopuksen synnytys sujui hyvin.



Kuten muutkin ovat kirjoittaneet, koin keskustelun pelkopolilla hyväksi, kuten myös ylimääräiset ultrat ja lääkärintarkastukset, joissa katsottiin, että vauvalla on kaikki hyvin. Lisäksi TYKSissä ainakin oli mahdollisuus päästä myös synnytysvalmennusjoogaan, jossa jälleen keskusteltiin paljon ja päästiin jakamaan tuntemuksia myös samassa tilanteessa olevien naisten kanssa ja harjoittelemaan hengitystä ja rentoutumista, mitkä koin erittäin hyödyllisiksi synnytyksen koittaessa. Meillä tavallisesessa neuvolan synnytysvalmennuksessa ei ainakaan harjoiteltu lainkaan käytännössä rentoutumista eikä siihen liittyvää hengitystä. Lisäksi oli hyvä päästä etukäteen käymään synnytyssalissa kätilön kanssa.



Toivottavasti saat apua pelkoosi ja hyvä, että olet ottanut sen jo puheeksi!

Tietysti jos pelko vaivaa kovasti niin kannattaa mennä ammattilaisten kanssa juttelemaan asiasta. Mun mielestä etukäteispelkoa kannattaisi yrittää selättää sillä, että ottaa asiasta mahdollisimman paljon selvää. Ei mistään palstoilta ja synnytyskertomuksista(tai ainakaan ei mene mukaan niihin ikävimpiin)vaan ihan asiapitoisista sivustoista. Kun tietää faktat niin on helpompi ymmärtää mitä tapahtuu ja miksi. Ja että vaihtoehtoja on paljon, esim. asentojen suhteen ettei vaan jämähdä yhteen paikkaan paikalleen vaan kokeilee mikä asento on milloinkin paras .



Itselläni on molemmissa synnytyksissä pystyasento ja pieni liikuskelu helpottanut oloa kovasti ja uskoakseni myös nopeuttanut synnytystä. Ja jotenkin jos osaisi ajatella että se kipu ei ole kamalaa eikä pelättävää vaan se kipu tarkoittaa sitä että supistus supistukselta sinun ja vauvasi kohtaaminen on lähempänä. Että kivulla on tarkoitus, vauvasi syntyy. Kun kipua vastaan ei jännity vaan menee mukaan tilanteeseen, antaa kivun viedä ja huohottelet vaan siinä mukana, kuuntelet omaa viisasta kroppaasi missä asennossa sinun on parasta olla niin on paljon helpompi olla. Unohda "mitä muut ajattelevat"-ajatukset. Synnyttäjä saa keskittyä itseensä ja vauvaansa. Anna kropan tehdä työt. Synnytyslaulukursseja järjestetään ainakin pk-seudulla. Haikaranpesässä oli ainakin aiheesta jotain. Itse käytin vaan "aaaa":ta, se auttoi kummasti saamaan kipua ikäänkuin pois minusta.



Kannattaa lukea myös "vaihtoehtoisia" kirjoja, esim. Hanna Hirvosen, Leboyerin ja Odentin kirjoja, Janet Balaskasin Aktiivisynnytys on myös kiva, Aktiivinen synnytys ry:n sivuilla on myös paljon juttuja. Aktiivisynnytys ei tarkoita välttämättä luomusynnytystä, mutta aktiivinen kannattaa sikäli olla että saat vähän hallinnan tunnetta tilanteeseen ja pystyt kokeilemaan miten sinusta olisi parasta olla. En nyt osaa selittää mutta tarkoitan ettet mene sairaalaan ja sano "kaikki mömmöt tänne" ja mene sänkyyn pötköttämään. Tuskin kivutonta synnytystä on vaikka lääkkeitäkin ottaisi, mutta kun kivusta tietää ja sitä vähän itse pääsee helpottamaan omin konstein, suihkulla, liikkumisella yms. niin homma menee mukavammin kaikkien kannalta. Synnytys on ikimuistettavaa ja alkuvoimaista puuhaa. Niitä ei satu montaa ihmisen elämässä joten kannattaa nauttia täysin rinnoin ;) . Onnea matkaan!

Itselleni sektio oli erittäin onnistunut vaihtoehto; ei repeämiä, ei riskiä lapsen vammautumisesta ja paraneminen nopeaa. Tietysti sektiossakin voi käydä tuo "jääkaappi putoaa lentokoneesta päähäsi" ja jotain voi mennä pieleen esim. haava tulehtua, mutta siitä selviää lääkkeillä. Itse ehdin kokea 5 tuntia supistuksia ennen sektiota ilman mitään kipulääkitystä ja ihmettelen kyllä miten ihmiset selviävät niistä kivuista & ovat valmiita ne kivut kohtaamaan. Hieno juttu heille, mut mulle tosiaan sektio oli kivuton ja helppo vaihtoehto. Toivon, että tämä ketju ei muutu sektio vs. alatiesynnytys keskusteluksi... Tsemppiä sinulle valitsitpa sitten minkä tahansa tavan synnyttää - lopputulos on tärkein!!

Tosiaan ap on ehkä jo ehtinyt synnyttämään, mutta tämän ketjun otsikko sai minut kiinnostumaan, sillä minä myös pelkään synnytystä.



Esikoinen tuli jalkatarjonnan vuoksi sektiolla. Sektio oli kivuton, mutta sen jälkeinen vuorokausi sellainen tuskanhelvetti, että en enää tiedä mitä haluan: sektion vai alatiesynnytyksen.. Esikoisen kanssa jo kärsin synnytyspelosta, eikä sitä osattu mitenkään hoitaa. Synnytyksestä kerrottiin videopätkällä ja esitteillä, mitään hengitysharjoituksia kukaan ei tarjonnutkaan missään vaiheessa. Tätä olen nykyisessä neuvolassani kritisoinutkin, eli koen että synnytykseen ei valmenneta enää. Mutta aiemmista teksteistä kävikin rivien välistä ilmi, että muilla paikkakunnilla ehkä sitä harjoitusta ja tietoa saisikin enemmän?



En pelkää kipua, mutta pelkään sitä MISTÄ se kipu aiheutuu ja synnytyksen hallitsemattomuutta (sektio on hallittua!) Tiedän että pääasiassa kipu johtuu kohdun supistelusta, mutta mistä MUUSTA?? En ole mistään saanut tietoa, repeileekö sisuskaluni, kun lapsi alkaa laskeutua synnytyskanavaan, saanko sisäisiä vammoja?



Ja pahinta on ajatus ponnistusvaiheesta; kipu joka johtuu kehoni repeämisestä ja jolle en voi siinä tilanteessa enää mitään. Välilihan repeäminen sekä leikkauskin.



Jotenkin järjenvastaista, mutta sektion jälkeisen kivun syyn tiesin tarkalleen ja se syy oli todella oksettava, ajatella että niin monta kudoskerrosta minusta oli leikattu halki, kohtu nostettu vatsan päälle ja kaavittu puhtaaksi, kursittu kymmenin tikein kehon sisältä jne.. Niin oksettava että ensimmäisen kerran kuultuani mitä minulle sektiossa on tehty (kiitos ihanan osaston kätilöni), pyörryin.



En pelkää verta enkä paskaa. Pelkopolille olen menossa puolustelemaan kantaani, miksi kumminkin koen sen sektion tuskan minulle paremmaksi kuin synnytyksen. Muistan kuitenkin sairaalassa houreessani sanoneeni, etten koskaan suostuisi sektioon vapaa ehtoisesti.



Hajoamisen pelkoni osasyynä on varmaan vuosia jatkuneet limakalvo-ongelmat; raskauden aikaiset sietämättömät hiivatulehdukset, yhdyntäkivut sekä erityisesti kivut yhdynnän jälkeen. Lääkäri ei ole osannut minua auttaa millään lailla limakalvojen parantamisen suhteen. Pelkään siis että tilanne menee alatiesynnytyksen jälkeen vielä pahemmaksi; kivulias, haavainen ja tulehtunut alapää sekä pitkäaikaiset vauvat; virtsan karkailu, kadonneet lantionpohjan lihakset. Yllämainitun asian vuoksi suhteessa on nykyään jo todella vähän seksiä, vaikka tunnepuoli on kunnossa.



Nyt odotan kaksosia ja käytännössä olen siis ensisynnyttäjä. En tiedä millaista supistuskipu on mutta oletan voivani kuvitella sen.



Jos tunnevuodatukseni vielä herättää mieleen uusia vinkkejä tai jollain on vastaavanlaisia kokemuksia ja niistä on selvitty, lukisin todella mielelläni!!

Hei!



Meille neuvolassa kuvattiin synnytyskipua niin, että pitää kuvitella, että kohdunkaula on vähän kuin vekkihame ja jokaisella supistuksella se hame aukeaa vekin kerrallaan. Tästä kipu johtuu ja kivulla on tässä tapauksessa hyvä tarkoitus.

"En ole mistään saanut tietoa, repeileekö sisuskaluni, kun lapsi alkaa laskeutua synnytyskanavaan, saanko sisäisiä vammoja? "



Mutta mistä saisin oikeaa tietoa tuosta minua todella vaivaavasta asiasta, eli sisäisistä kudosvaurioista? Tuleeko niitä, johtuuko osa kivuista siitä ja tuleeko verta vaurioiden takia vai ainoastaan istukan irtoamisen takia?



Kuten mainitsin, en pelkää sitä kipua itsessään ja tiedän sen johtuvan naisen ruumiin työskentelystä jotta se saa lapsen työnnettyä maailmaan. Koen että tarvitsen todella yksityiskohtaisen selvityksen siitä mitä elimistöLLENI tapahtuu (ei mitä elimistöSSÄNI tapahtuu, vaan mitä vammoja elimistölleni mahdollisesti aiheutuu) kun lapsi kulkee synnytyskanavan läpi ja onko osa kivusta vaurioiden aiheuttamaa.



Ymmärtääkö kukaan tätä minun kysymystäni? :8}

Hei taas!



Pelkopolilla varmastikin osataan vastata kysymyksiisi yksityiskohtaisesti, kätilöthän sen tarkasti tietävät mitä synnytyksessä tarkalleenottaen tapahtuu. Elikäs älä mene sinne vain puolustamaan kantaasi vaan myös kyselemään ja saamaan tietoa!