Anoppi ja miniät
Minkälaisia kokemuksia teillä on, kohteleeko anoppi samalla tavalla miniöitään? Miksi joku toinen on suositumpi kuin toinen?
Ystäväni perheessä anoppi pitää toista miniää tyttärenään. Ystävästäni ei niinkään piittaa.
Olen anopin ainoa miniä. Meillä ok välit :)
Kommentit (12)
Mun anoppi haukkuu ja arvostelee meitä molempia miniöitä toisilleen. Kumpikin taitaa olla yhtä vastenmielinen, eri asioissa vain :D
Samanarvoisesti taitaa kohdella. Vaikkei ehkä syytäkään olisi olen ollut kurja miniä, mutta ei se anoppiaan ihan puhdas pulmunen.
Ei kiinnosta, miten hän kohtelee muita miniöitä. En ole kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Meidän välimme ovat ystävälliset, ja se riittää minulle.
Musta tuntuu, että oma anoppini kyllä kohtelee miniöitään (4 kappaletta) kaikkia eri tavalla. Mutta aivan samalla tavalla, myös nämä miniät kohtelevat anoppia kaikki tavallaan.
"Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan", sanoo sanontakin.
Vaikka tottakai odotan anopilta "tasapuolista" kohtelua ja tuntuu oudolta, että ostelee lahjoja/vie kukkia ja muita muistamisia yhdelle miniälleen.
Musta tuntuu, että oma anoppini kyllä kohtelee miniöitään (4 kappaletta) kaikkia eri tavalla. Mutta aivan samalla tavalla, myös nämä miniät kohtelevat anoppia kaikki tavallaan.
"Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan", sanoo sanontakin.
Vaikka tottakai odotan anopilta "tasapuolista" kohtelua ja tuntuu oudolta, että ostelee lahjoja/vie kukkia ja muita muistamisia yhdelle miniälleen.
Kaipa se kiikastaa henkilökemioista. Tunnen anopin, joka pitää miniää parhaana ystävänään, mutta ei tule oikein toimeen oman tyttärensä kanssa. Tai parikin anoppia, jotka ovat lähes katkaisseet välit omaan poikaansa, mutta viettävät paljon aikaa ex-miniän kanssa.
Meillä taas anoppi on aina kohdellut miniöitään täysin eri tavalla.
Toista (eli minua) anoppi kyräilee ja kadehtii, arvostellen kyttää valintojani ja keksimällä keksii selän takana valitettavaa. Vaatii kauheasti eikä siltikään mikään ole hyvää tai riittävää.
Tätä toista miniäänsä taas anoppi hyysää ja paapoo koska "se nyt vaan on niin reppana eikä osaa yhtään mitään". Tälle miniälle kudotaan ja leivotaan, tälle miniälle ja pojalle ostellaan kotiin kaikkea kivaa ja annetaan vähän käyttörahaa kuukausittain. Lieneekö turhaa sanoa, ettei minulle ole anoppi kutonut yhtä kaulaliinaa lukuunottamatta ikinä yhtään mitään. Ja tämä tapahtui v. 2002.
Olen ajatellut eron johtuvan myös poikien luonteista, eli anoppi odottaa toiselta ns. menestyneeltä ja pärjäävältä pojalta ja minulta aina täydellistä suoritusta kun taas se hulttiopoika voi vaimoineen mokailla ihan miten vain ja palkaksi saavat pään silitystä.
Mun siskolla on kans niin, että heitä ei pidetä oikein arvossaan tai ei juuri koskaan viedä mitään, ei olla yhtä ystävällisiä kun taas toiselle pojalle ja tämän avokilleen ollaan kyllä kaikkea hyysäämässä. Viedään ruokaa, kun ei niillä edes ole rahaa. Tai muuten pyydetään syömään, ettei niiden itse tarvitse laittaa. Ja siskon mukaan ovat itse asiansa muutenkin aika huonoon jamaan laittaneet.. Rahat kulutetaan muuhun ja sitten valitetaan kun ei oo rahaa. Töihin ei tietenkään haluta.
Anopilla on yksi oma tytär ja kaksi miniää. Nokkimisjärjestys on selkeä - oma tytär, toinen miniä ja toinen miniä. Miniöissä on se ero, että toinen halaa ja kehuu koko ajan ja toinen on pidättyvämpi, vaikka ystävällinen.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 21:14"]
Meillä taas anoppi on aina kohdellut miniöitään täysin eri tavalla.
Toista (eli minua) anoppi kyräilee ja kadehtii, arvostellen kyttää valintojani ja keksimällä keksii selän takana valitettavaa. Vaatii kauheasti eikä siltikään mikään ole hyvää tai riittävää.
Tätä toista miniäänsä taas anoppi hyysää ja paapoo koska "se nyt vaan on niin reppana eikä osaa yhtään mitään". Tälle miniälle kudotaan ja leivotaan, tälle miniälle ja pojalle ostellaan kotiin kaikkea kivaa ja annetaan vähän käyttörahaa kuukausittain. Lieneekö turhaa sanoa, ettei minulle ole anoppi kutonut yhtä kaulaliinaa lukuunottamatta ikinä yhtään mitään. Ja tämä tapahtui v. 2002.
Olen ajatellut eron johtuvan myös poikien luonteista, eli anoppi odottaa toiselta ns. menestyneeltä ja pärjäävältä pojalta ja minulta aina täydellistä suoritusta kun taas se hulttiopoika voi vaimoineen mokailla ihan miten vain ja palkaksi saavat pään silitystä.
[/quote]
Näin se on meilläkin... minä satuin naimaan sen kaikin puolin kunnollisen pojan. Anoppi on joskus itsekin naureskellut, että eihän se "Matti" mitään tarvitse, kun on aina hoitanut asiansa moitteettomasti.
Mun appivanhemmilla on yksi tytär ja kaksi poikaa.
Nokkimisjärjestys lapsien kesken on selvä ja kaikessa näkyvä: ensiksi tulee tytär, sitten se onneton ressukka poika ja viimeisenä esikoispoika. Lasten puolisoiden kohdalla nokkimisjärjestys on myös selvä: ensin tulee vävy (taitaa olla tärkeämpi kuin se oma esikoispoika?), sitten ressukka pojan saamaton puoliso ja viimeisenä esikoispojan puoliso.
Tyttärensä kautta anoppi elää menetettyä nuoruuttaan ja saavuttaa niitä asioita, joihin hänestä ei itsestään koskaan ollut. Ressukkapoika taas tuo anopille tunteen tarpeellisuudesta: poika ja vaimonsa ovat sotkeneet talous- ja kaikki muutkin asiansa perusteellisesti ja anoppi paikkailee pariskunnan virheitä jatkuvalla syötöllä ettei kukaan ulkopuolinen vain saisi todellista tilannetta selville. Eli anoppi rakentaa ja paikkailee kulissia. Esikoispojalle ja tämän perheelle anopilta ei sitten enää riitäkään aikaa tai energiaa...
Oiski lisää miniöitä, lähtis tuo riippakivi meidän harteilta