MItä olet "saanut aikaan" tänä vuonna?
Minua näin ennen vuoden loppua piinaa tunne, että en ole saavuttanut tänä vuonna mitään. Olen vain käynyt töissä, mikä on samaa päivästä toiseen, ei tule seuraavaa tasoa.
Kuntoilussa saavutin juoksumatkan pitenemistä ja omia pieniä tavoitteita, mutta nekin menetin sairastamisen takia ja aloitan siis pohjalta uudestaan.
Olen opiskellut paria kurssia harrastuksekseni.
Haaveilemani toiminimi-bisnes ei ole lähtenyt alulle kun ei ole ollut energiaa ja suunnitelmallisuutta.
Olen matkustanut muutamiin paikkoihin, mutta sitä ei mielestäni lasketa koska se on 'huvia'.
Ensi vuodelle olisi vaikka mitä toiveita, mutta ne muuttuvat mielessäni suorituspaineiksi. Mikä on ihmisen elämässä realistista?
Kommentit (79)
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 12:02"]
Perustin yrityksen, sain lapsen, lopetin yrityksen.
[/quote]
Tehokasta :)
- Alkuvuonna irtisanouduin työstä jota inhosin
- Loin koululaisten pelin (koodi, grafiikat yms.) muutaman yliopistoproffan tiimissä
- Kokoajan kävin luennoilla ja suoritin runsaasti kursseja, sain kaikista parhaan mahdollisen arvosanan
- Sain apurahan n. 6000 e
- Loin muita pieniä ohjelmia joihin olen henk.koht hyvin tyytyväinen vaikkei ne levitykseen menekään
Tavoitteet ensi vuodelle
- valmistua (kandi)
- löytää työpaikka
- toivottavasti pääsen aloittamaan maisterin opinnot - omalla paikkakunnalla on huonosti mahdollisuuksia tähän enkä voi perheellisenä vain ottaa ja muuttaa, mutta jotain kyllä keksin
Vauvan ja gradun. Juoksumatkan pidensin puolimaratoniin, ensivuonna sitten maratonille jos siltä tuntuu vielä kesällä.
12 vuoden työuran jälkeen hain yliopistoon täysin uudelle alalle ja pääsin kertaheitolla sisään (3% pääsee). Olen todella onnellinen ja ylpeä tästä!
Jätin varman työpaikkani ja aloin opiskella 50-vuotiaana :)
Lopetin tupakoinnin! Viimeinkin! Sain myös lapsen :)
Ostin ensimmäisen oman asunnon. :)
Ostin ensimmäisen oman asunnon. :)
Menin naimisiin, sain töitä jotka jatkuu pitkälle ensi vuoteen. Ensi vuonna ajattelin päästä kouluun ja aloittaa opinnot.
Valmistuin lukiosta ja aloitin amk-opinnot (en päässyt haluamalleni alalle yliopistoon). Muutin omilleni uuteen kaupunkiin, tein kahta työtä. Lihoin 9 kg, parantelen anoreksiaa.
Perustin yrityksen, sain lapsen, lopetin yrityksen.
Olen päässyt irti kuormittavista tunnesiteistä sukulaisiin ja niin sanottuihin ystäviin, jotka katkerina valittavat ja haukkuvat. Ei vaikuta minuun enää.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 18:49"]
Pitää muistaa, että elää ja tekee asioita itseään varten eikä kilpaillakseen muiden kanssa.
Omat "saavutukseni" 2013:
-paino -6kg (ja lasku jatkuu..)
-ei päivääkään sairaslomalla yli vuoteen
-liikunta säännöllistä ensimmäisen kerran noin vuosikymmeneen
-Naisten 10 juosten (koko matka)
-terveen suhtautumisen opettelu työnteossa
-omien menneiden mörköjen työstäminen onnistuneesti
-kehittymistä oman itsensä tuntemisessa ja ihmissuhteissa
-uusi, eka oma (no, osin pankin) koti
[/quote]
Kuulostaa upealta, onnea!
Olen saanut tänä vuonna kaksi ihanaa lasta, tytön ja pojan :)
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 06:48"]
En mitään. Sama paska tyyppi edelleenkin ja mitään meriittejä ei ole sanoa.
[/quote]
No, on sullakin jotain? Mieti vähän, kyllä ne sieltä tulee. Mä itse oon ollut koko vuoden työtön, ja tän vuoden aikana osittain löytänyt sen kuka mä oon. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mut se on mulle paljon.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 22:59"]
- Olen saanut neljä työpaikkaa (yhdessä niistä edelleen)
- Valmistuin maisteriksi
- Sain arvostetun työharjoittelupaikan ulkomailta
- Olen ollut kaksi kertaa ulkomailla lomailemassa
Ei nämä nyt kummoisia, mutta lämmittävät 24-vuotiaan nuoren mieltä :)
[/quote] Pystyykö työharjoitteluun ulkomaille menemään valmistumisen jälkeen?
Sain miehen pään kääntymään vauvan hankinnan suhteen ja saman tien tulin raskaaksi alkuvuodesta. Keväällä tein lopullisen päätöksen siitä, että lopetan opiskelut hoitoalalla koska ei ole oma alani.
Kesän työskentelin dementiakodissa 3-vuorotyössä raskaana ollessa, oli melko rankat 3 kuukautta mutta kaipa sieltä jäi jotain käteenkin, kärsivällisyyttä ainakin. Heinäkuussa miehen kanssa muutettiin ensimmäiseen mutta tuskin viimeiseen rivitaloasuntoon. :) Kuukausi sitten synnytin. Olen oppinut hoitamaan vauvaa.
Antoisa vuosi vaikken loppujen lopuksi niin paljon olekaan "saanut aikaan". Muutti ainakin minun, mieheni ja monen muunkin elämän totaalisesti tämän vauvan ansiosta :)
En mitään. Sama paska tyyppi edelleenkin ja mitään meriittejä ei ole sanoa.