MItä olet "saanut aikaan" tänä vuonna?
Minua näin ennen vuoden loppua piinaa tunne, että en ole saavuttanut tänä vuonna mitään. Olen vain käynyt töissä, mikä on samaa päivästä toiseen, ei tule seuraavaa tasoa.
Kuntoilussa saavutin juoksumatkan pitenemistä ja omia pieniä tavoitteita, mutta nekin menetin sairastamisen takia ja aloitan siis pohjalta uudestaan.
Olen opiskellut paria kurssia harrastuksekseni.
Haaveilemani toiminimi-bisnes ei ole lähtenyt alulle kun ei ole ollut energiaa ja suunnitelmallisuutta.
Olen matkustanut muutamiin paikkoihin, mutta sitä ei mielestäni lasketa koska se on 'huvia'.
Ensi vuodelle olisi vaikka mitä toiveita, mutta ne muuttuvat mielessäni suorituspaineiksi. Mikä on ihmisen elämässä realistista?
Kommentit (79)
Sain lapsen alkuvuodesta. Laihdutin raskauskilot ja nautin liikunnasta :) Sain opiskelupaikan alalta jolla on töitä, alan hoitovapaan ohessa siis opiskelemaan.
Lopetin huumeidenkäytön. Vapauduin vankilasta.
Myin meidän asunnon ja selvisin hengissä muutosta omakotitaloon.
Tärkeimmät asiat on että minä olen vielä hengissä, ja että lapset on hengissä ja tyytyväisiä. Avioliittokin on vielä kasassa.
En tiedä miksi ihmeessä pitäisi sen kummempaa tavoitella joka vuosi, kuin hyvää normaalia elämää, kyllä niitä muutoksia tulee aina sitten omalla painollaan, ja yleensä vielä monta kerrallaan, eikä kaikki aina niin positiivisia. Mielummin tasaista elämää kuin kauheita murheita ja onnettomuuksia.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 18:49"]
Pakollinen: miksi pitäisi toistuvasti "saada jotain aikaan"? Kenen silmissä? Minä menin tänä vuonna kihloihin ja päätimme ensi keväälle hääpäivän, mutta en pidä näitä "aikaansaannoksina." Käyn työpäivinä töissä ja pidän asuntoni siistinä, harrastan ja olen pääosin tyytyväinen elämääni, eikö se ole tarpeeksi? :)
[/quote]
Kihloihin menemisessä ei varsinaisesti ole mitään, minkä eteen olisi joutunut ponnistelemaan, siksi sitä ei kai voikaan laskea varsinaisesti saavutukseksi. Ellei kyseessä ole strateginen voitto.
Tietenkin jollekin on tarpeeksi se, että arki rullaa mukavasti ja on hyvä mieli, mutta ne jotka asettavat tavoitteita, ovat todennäköisesti niitä, jotka tarvitsevat saavuttamismielihyvää. Tavoitteet saavutetaan ponnistelemalla ja sitoutumalla, on helppo ymmärtää että tuosta saa hyvän mielen onnistuessaan.
Sain unelmaduunin sekä juoksin 10km. Ostin myös sellaisen auton mitä ei kokoajan tarvi korjauttaa...
Menin naimisiin ja etenin urallani uuden työpaikan myötä, ne ovat jääneet parhaiten mieleen. Kunto on vain huonontunut, toivottavasti ensi vuosi on fyysisen hyvinvoinnin vuosi! Tänä vuonna olen etsinyt ja löytänyt henkistä tasapainoa ja hyvää oloa, olen kasvanut ihmisenä paljon enemmän kuin jonakin toisena vuotena.
En mitään mikä poikkeaisi perheemme normaalista arkielämästä. Eikä ensi vuodellekaan ole muita tavoitteita kuin jaksaa pyörittää hyvillä mielin perheinstituutiotamme, jossa molemmat aikuiset käyvät täysipäiväisesti töissä ja kolme alakouluikäistä lastamme käyvät koulua ja harrastavat luistelua viikon jokaisena päivänä yli kolmekymmentä tuntia yhteensä. Töissä käydään, harrastuksiin kuljetetaan, omakotitaloa pihoineen hoidetaan sekä tuetaan ja ihmetellään lastemme kasvua.
Erikoisemmat tavoitteet säästetään tulevaisuuteen. Nuorena itselleni asettamat tavoitteet on jo saavutettu. Vielä kun saisi säilytettyä niistä ne (lapset, terveys, avioliitto ja työpaikat), jotka saattaisivat syystä tai toisesta kadota.
Sain EU rahoituksen ja tein tosi monta julkaisua. Hyvin alkanut juoksuharrastus tyssäsi nopeaan, se on ensi vuoden tavoite (taas).
Valmistuin maisteriksi, työllistyin omalle alalleni, sain erävoiton ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä, hankkiuduin raskaaksi :)
Minä pääsin opiskelemaan yliopistoon alaa, joka todella tuntuu omalta ja jossa on hyvät työllisyysnäkymät.
Olen ollut onnistuneesti koko vuoden polttamatta tupakkaa. Juuri tuli tasan vuosi lopettamisesta.
Olen muuttanut yhteen ihanan mieheni kanssa.
Olen saanut hurjasti ihania uusia ystäviä ja onnistunut pitämään vanhatkin.
Muutin uudelle paikkakunnalle monen sadan kilometrin päähän, ja pärjäsin.
-erosin (sinänsä kamalaa, mutta pidän sitä saavutuksena, koska sain viimeinkin päätettyä epätyydyttävän suhteen)
-laihduin 20 kg
-aloitin uuden liikuntaharrastuksen
-syön terveellisesti
-olen tutustunut isoon joukkoon uusia ihmisiä ja sosiaalinen elämäni on muutenkin vilkastunut
-olen oppinut laittamaan itseni välillä etusijalle
Menin vihdoinkin pääsykokeisiin asti ja sain opiskelupaikan. Aiemmin olen jättänyt kokeisiin menemättä.
Kävin koko vuoden töissä lähes täysipäiväisesti, tein vikat 30op + gradun yliopistolle ja valmistuin maisteriksi syksyllä. Loppuvuodesta ostin omistusasunnon ja sain vakkarityöpaikan. Ehdin myös tehdä viisi ulkomaanmatkaa. Ens vuonna voiskin sit toivottavasti keskittyä enempi siihen henkiseen hyvinvointiin :)
Tehnyt kasan opintoja ja gradun, valmistunut maisteriksi, hoitanut kahta alle kouluikäistä lastani kesän, suunnitellut ja tehnyt töitä uuden kodin eteen, hankkinut työpaikan, tehnyt syksyn hulluna töitä, aloittanut työmatkaliikunnan ja lisännyt muutenkin liikkumista.
Musta tuntuu siltä, että olen vihdoin tänä vuonna nytkähtänyt vähän reippaammin eteenpäin sosiaalisessa kehityksessäni. Olen aina ollut ujo (mitä ei musta välttämättä huomaa, mutta kaikki sen aiheuttama sisäinen polemiikki, hohhoijaa) ja se on aina vaikeuttanut mun elämää. Murehdin ja jännitän edelleen, mutta olen huomannut monta asiaa, jotka ennen olivat vaikeita mutta sujuvat multa nykyään sen enempää friikkailematta.
Saan siis vihdoin poimia vähän sen vittumaisen "teet vaan niin kyl se helpottaa" -menetelmän hedelmiä. Olen myös viime aikoina nähnyt vetäytyvän luonteeni hyviäkin puolia, olisin niin paljon huonompi työssäni jos en olisi käyttänyt kaikkia näitä vuosia itseni, ihmisten ja tilanteiden miettimiseen.
Hankin kissanpennun(löytöeläinkodista) ja lopetin tupakanpolton.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 21:19"]
Saan siis vihdoin poimia vähän sen vittumaisen "teet vaan niin kyl se helpottaa" -menetelmän hedelmiä. Olen myös viime aikoina nähnyt vetäytyvän luonteeni hyviäkin puolia, olisin niin paljon huonompi työssäni jos en olisi käyttänyt kaikkia näitä vuosia itseni, ihmisten ja tilanteiden miettimiseen.
[/quote]
mitä teet työksesi?
Olen synnyttänyt suloisen ja terveen tytön. Huolehtinut koko perheestä hyvin ja parisuhteestani. Laihduttanut ihannepainooni. Selviytynyt tästä kaikesta vaikka vauva on valvottanut koko vuoden :)
Meinasin vastata että pääsin eroon masennuksestani, mutta sitten näitä viestejä luettuani tajusin ettei se ole mikään aikaansaannos koska se johtui parantuneista olosuhteista.
Vastaan siis että en saanut mitään aikaiseksi tämän vuoden aikana, mutta olen silti aivan ratkaisevassa määrin parempivointinen kuin viime vuonna, joten viis aikaansaamisesta tai aikaansaamattomuudesta.
Valmistuin maisteriksi, sain vakituisen työpaikan ja löysin maailman ihanimman miehen :).