Kehtaako nelivuotiasta kuljettaa rattaissa?

Minä olen päättänyt kehdata kuskata 4-vuotiasta rattaissa. Tiedän niin paljon mukavampia tapoja ulkoilla kuin kävellä lapsentahtisesti päivittäin 6-10 km. Eihän meillä muuta päiviin mahtuisikaan kuin sitä tylsää matkakävelyä. Ja eipä lapsi taitaisi edes moisia matkoja jaksaa kulkea. Lisäksi tämä nukahtaa usein rattaisiin iltapäivällä kun haetaan sisarusta koulusta. Lyhyemmät matkat esim. kilometrin verran kauppaan kävelee eikä oteta rattaita mukaan. Samoin lähes päivittäin kulkee kävellen osan matkoista ja n. 2-3 km menee keposesti kerralla, mutta sitten alkaa kaikenlainen temppuilu.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 19:09"]

No minä en ole ikinä ymmärtänyt, miksi olisi noloa kuljettaa lasta rattaissa, mutta pulkassa vetäminen olisi ok (jos ei olla edes pulkkamäkeen menossa). Samalla tavalla niissä istua törötetään.

[/quote]

Tätä minäkin olen aina ihmetellyt. Samoin on ok istua pyörän istuimessa, mutta rattaissa ei. Enemmän minä paheksun sitä, että kuljetaan kilometrin matkat autolla kuin että lykittäisiin isoa lasta rattaissa.

No en kyllä kehtaisi nolata lastani. Meillä on aina ollut kaikkien lasten kohdalla se sääntö, että 3-vuotiaat eivät enää rattaissa istu, vaan osaavat ihan itse kävellä omilla jaloillaan. Ja siitä on pidetty kiinni säällä kuin säällä. Tosi noloa jos yli 3-vuotias lapsi istuu rattaissa (jos siis jalat on terveet).

Kannattaa tehdä miten omalle perheelle on parasta, miettimättä mitä muut ajattelevat. En usko, että kukaan muistaa vuoden päästä kuka istui rattaissa ja kuka ei. Ihmiset näköjään kommentoi mitä sattuu. Oma lapseni ei pysynyt rattaissa ja siksi ne oli helppopi jättää pois kuin raahata niitä lapsen perässä. Hän käveli paljon ja oli pieni ruippana niin jaksoin kantaa häntä tarvittaessa. No jotkut kuitenkin ihmetteli, kun niin pieni joutui kävelemään, eikä rattaita ollut mukana. Joten mikään ei tunnu olevan tarpeeksi hyvä.

Miellä kohta 4 vuotta täyttävä kulkee vielä rattaissa. ( jos olisi lunta niin sitten pulkalla) pystyy kyllä kävelemään itsekin, mutta mä en ala kuluttamaan 10 minuutin tarha matkaan mitään tuntia, joka kuluu kun lapsi haluaa kiertää kaikki ojan pohjat ja maleksia super hitaasti. Toisinaan pk:sta päästessä lapsi on myös niin väsynyt, että heittäytyy tielle makaamaan raivarin kera, eikä tasan liiku senttiäkään. kokeiltu on, kun ei ollut rattaita mukana, ja oli pakko kävellä, meni puolitoista tuntia raahata pentu kotiin. siinä mielentilassa rattaisiinkin istuttaminen on lähes mahdotonta, kun tenava oikein pistää vastaan koko uhmalla. Ja ihan normaali temperamenttinen lapsi on kyseessä, ei erityistapaus.. Toivottavasti ensi vuonna alkaisi uhmaikä helpottamaan.

Jokainen toimii tavallaan, mikä minä olen ketään arvostelemaan. Aivan älyttömiä nuo vastaantulevat arvostelijat. Lapsissakin on eroja. Isomman kanssa hommat sujuivat helpommin rattaiden kautta: oli hyvin menevä ja juoksenteli paljon ym, mutta kiire (esim. aamulla hoitoon) aiheutti sen että oli ihan pakko viivytellä tavallistakin enemmän ja ihmetellä joka etanaa matkalla. Oli kärryissä 4v asti, sitten itse totesi, ettei enää halua. Pienempi taas matki isompaansa kaikessa ja rattaat jäi hieman yli 2v, käveli nätisti ja ymmärsi milloin on etanoiden ihailu kävely ja milloin mennään vain esim. aamulla vauhdilla hoitoon, jotta äiti/isä ehtii töihin. Luonteet täysin erilaisia.

Yllättävän moni kehtaa. Palstalla selitetään, että ollaan tulossa tai menossa syöpähoitoihin.