Lue keskustelun säännöt.
Lentokoneeseen 1-vuotiaan kanssa
10.12.2013 |
Olen reissaamassa Suomeen lentokoneella ensimmaista kertaa taaperon (vahan yli 1-vuotias) kanssa. Olisiko teilla vinkkeja siihen liittyen - kokematonta jannittaa! Esim. mitka paikat ovat parhaimmat koneessa vilkkaan taaperon kanssa?
Kiitos!
Kommentit (48)
Kiitos kovasti vastanneille! Taalta tuli jo hyvia vinkkeja, ja kolmosen huomioimatta (melkein toivon, etta tullaan samaan koneeseen ihan vaan kiusaksesi - meilla on nimittain ihan yhta suuri oikeus lentaa, kun liput on kerran ostettu ;-)). Toivon mukaan reissu menee hyvin. Lapsi on kylla iloinen ja kaikin puolin hyvin kayttaytyva, mutta eihan sita koskaan tieda uudesta tilanteesta. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää kun niiden kakaroiden kanssa ängetään joka paikkaan. Mukava lento tulee kanssamatkustajille
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:45"]
Ärsyttää kun niiden kakaroiden kanssa ängetään joka paikkaan. Mukava lento tulee kanssamatkustajille
[/quote]
Väsynyt ja huono yritys. Onnea ensi kerralla.
älä stressaa ja jännitä. Tarttuu lapseenkin.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:05"]
"Kanssamatkustajista ei luonnollisesti ollut muuhun kuin tuijottamaan todella vihaisesti."
Mitä niiden kanssamatkustajien sitten olisi pitänyt tehdä? Ryhtyä hoivaamaan ja viihdyttämään sun huutavaa ja yrjöävää penskaa?
[/quote]
No tarkoitin kyllä sitä, että ei se tuijottaminen yhtään helpottanut tilannetta. Kai ne kaikki nyt ymmärsivät, että teen kaikkeni hiljentääkseni lapseni. Ja kaikki varmasti näkivät, että itkin itsekin, kun tilanne oli niin hirveä. Ei siinä kukaan mitään voinut tehdä, mutta ei se vihainen tuijottaminen ainakaan auttanut yhtään mitään - ei heitä, eikä minuakaan.
Edellinen vastaaja
[/quote]
Kyllähän kanssamatkustaja voi esim. tarjoutua vahtimaan taaperoa siksi aikaa, että äiti pääsee vessaan siistiytymään. Olen itse näin junassa tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:05"]
"Kanssamatkustajista ei luonnollisesti ollut muuhun kuin tuijottamaan todella vihaisesti."
Mitä niiden kanssamatkustajien sitten olisi pitänyt tehdä? Ryhtyä hoivaamaan ja viihdyttämään sun huutavaa ja yrjöävää penskaa?
[/quote]
No tarkoitin kyllä sitä, että ei se tuijottaminen yhtään helpottanut tilannetta. Kai ne kaikki nyt ymmärsivät, että teen kaikkeni hiljentääkseni lapseni. Ja kaikki varmasti näkivät, että itkin itsekin, kun tilanne oli niin hirveä. Ei siinä kukaan mitään voinut tehdä, mutta ei se vihainen tuijottaminen ainakaan auttanut yhtään mitään - ei heitä, eikä minuakaan.
Edellinen vastaaja
[/quote]
Paljon pienten lasten kanssa matkustaneena ja kanssamatkustajilta apua saaneena itse kyllä yritän auttaa vastaavassa tilanteessa olevia. Mielestäni ei ole iso vaiva viihdyttää lasta jonkin aikaa tai tarjota vanhemmalle yrimääräistä käsiparia tai kantoapua.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 14:07"][quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:05"]
"Kanssamatkustajista ei luonnollisesti ollut muuhun kuin tuijottamaan todella vihaisesti."
Mitä niiden kanssamatkustajien sitten olisi pitänyt tehdä? Ryhtyä hoivaamaan ja viihdyttämään sun huutavaa ja yrjöävää penskaa?
[/quote]
No tarkoitin kyllä sitä, että ei se tuijottaminen yhtään helpottanut tilannetta. Kai ne kaikki nyt ymmärsivät, että teen kaikkeni hiljentääkseni lapseni. Ja kaikki varmasti näkivät, että itkin itsekin, kun tilanne oli niin hirveä. Ei siinä kukaan mitään voinut tehdä, mutta ei se vihainen tuijottaminen ainakaan auttanut yhtään mitään - ei heitä, eikä minuakaan.
Edellinen vastaaja
[/quote]
Paljon pienten lasten kanssa matkustaneena ja kanssamatkustajilta apua saaneena itse kyllä yritän auttaa vastaavassa tilanteessa olevia. Mielestäni ei ole iso vaiva viihdyttää lasta jonkin aikaa tai tarjota vanhemmalle yrimääräistä käsiparia tai kantoapua.
[/quote]
Tai jos ei koe sopivaksi auttaa, voihan edes sanoa jotain rohkaisevaa, vaikka että tuttua, olen itse matkustanut lasten kanssa, voimia tai kohta ollaan perillä. Tai hymyilee rohkaisevasti, ihan vain osoittaakseen että ei haittaa (vaikka haittaisikin). Usein suomalaisten perusilme on niin poissaoleva, että saattaa vaikuttaa vihamieliseltä, vaikka ei tarkoittaisikaan.
Ystävälliset sanat ja hymy ovat kuin öljyä ihmisten välisessä koneistossa. Ei se tilanne muutu kenellekään mitenkään miellyttävämmäksi, vaikka kuinka mulkoilisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 14:07"][quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:05"]
"Kanssamatkustajista ei luonnollisesti ollut muuhun kuin tuijottamaan todella vihaisesti."
Mitä niiden kanssamatkustajien sitten olisi pitänyt tehdä? Ryhtyä hoivaamaan ja viihdyttämään sun huutavaa ja yrjöävää penskaa?
[/quote]
No tarkoitin kyllä sitä, että ei se tuijottaminen yhtään helpottanut tilannetta. Kai ne kaikki nyt ymmärsivät, että teen kaikkeni hiljentääkseni lapseni. Ja kaikki varmasti näkivät, että itkin itsekin, kun tilanne oli niin hirveä. Ei siinä kukaan mitään voinut tehdä, mutta ei se vihainen tuijottaminen ainakaan auttanut yhtään mitään - ei heitä, eikä minuakaan.
Edellinen vastaaja
[/quote]
Paljon pienten lasten kanssa matkustaneena ja kanssamatkustajilta apua saaneena itse kyllä yritän auttaa vastaavassa tilanteessa olevia. Mielestäni ei ole iso vaiva viihdyttää lasta jonkin aikaa tai tarjota vanhemmalle yrimääräistä käsiparia tai kantoapua.
[/quote]
Tai jos ei koe sopivaksi auttaa, voihan edes sanoa jotain rohkaisevaa, vaikka että tuttua, olen itse matkustanut lasten kanssa, voimia tai kohta ollaan perillä. Tai hymyilee rohkaisevasti, ihan vain osoittaakseen että ei haittaa (vaikka haittaisikin). Usein suomalaisten perusilme on niin poissaoleva, että saattaa vaikuttaa vihamieliseltä, vaikka ei tarkoittaisikaan.
Ystävälliset sanat ja hymy ovat kuin öljyä ihmisten välisessä koneistossa. Ei se tilanne muutu kenellekään mitenkään miellyttävämmäksi, vaikka kuinka mulkoilisi.
[/quote]
En kaivannut siinä tilanteessa mitään muuta kuin että maa olisi nielaissut minut. Jo nousuvaiheessa ihmiset hyssyttelivät oikein kovaa SSHHHHHHH!!!! minulle, kun 1v itki. Kun sitä jatkui ja jatkui, ihmiset todellakin katsoivat vihaisesti ja mulkoilivat, pudistelivat päätään ja näin, että monet pyysivät lentoemäntiä luokseen valittaakseen meistä.
Tottakai ymmärrän, että se lento oli kaikille tuskainen, joka ikiselle ja pahoittelen sitä. Luulin, että olisin tuntenut oman lapseni niin hyvin, ettei tuollainen käytös olisi yksinkertaisesti ollut edes mahdollista. Olipa kuitenkin ja opin, etten lähde enää koskaan ikinä alle kouluikäisen lapsen kanssa lentokoneella mihinkään. Kun ei ole pakko, niin en mene. Toista kertaa en tuollaiseen lähde.
En tarvinnut muiden apua tai viihdyttämistä, mutta kyllä ne pahat katseet ja mulkaisut, hyssyttelyt ja silmien siristämiset juurtuivat niin syvälle, että vieläkin itkettää sitä ajatellessa.
Mä olen matkustanut suomi - etelä-afrikka väliä lasten kanssa pari kertaa vuodessa ihan niiden syntymästä asti. Lento kestää n. 20-40h yhdellä välilaskulla. Mä oon pyrkinyt siihen että koneessa ollaan rauhassa, nukutaan ja rentoudutaan, ei leikitä ja katsella iPadia. Meillä on toiminut paremmin niin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen matkustanut suomi - etelä-afrikka väliä lasten kanssa pari kertaa vuodessa ihan niiden syntymästä asti. Lento kestää n. 20-40h yhdellä välilaskulla. Mä oon pyrkinyt siihen että koneessa ollaan rauhassa, nukutaan ja rentoudutaan, ei leikitä ja katsella iPadia. Meillä on toiminut paremmin niin
Pikkuvinkki muiden täydennykseksi: pue lapsi nätisti! Toisten matkustajien sietokyky saattaa nousta piirun verran jos lapsesi on syötävän suloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 14:35"]
Pikkuvinkki muiden täydennykseksi: pue lapsi nätisti! Toisten matkustajien sietokyky saattaa nousta piirun verran jos lapsesi on syötävän suloinen.
[/quote]
Tämä on muuten tosi tyhmää, mutta totta. Jos perhe näyttää erittäin siistiltä ja lapset näyttävät siltä, että niitä on kasvatettu ja perhe on onnellinen, sellaiselta sietää huonompaa käytöstä kuin Crocsit jalassa räkä poskella Kiitos-paita päällä äidilleen haistattelevalta kolmivuotiaalta.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 14:22"][quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 14:07"][quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:05"]
"Kanssamatkustajista ei luonnollisesti ollut muuhun kuin tuijottamaan todella vihaisesti."
Mitä niiden kanssamatkustajien sitten olisi pitänyt tehdä? Ryhtyä hoivaamaan ja viihdyttämään sun huutavaa ja yrjöävää penskaa?
[/quote]
No tarkoitin kyllä sitä, että ei se tuijottaminen yhtään helpottanut tilannetta. Kai ne kaikki nyt ymmärsivät, että teen kaikkeni hiljentääkseni lapseni. Ja kaikki varmasti näkivät, että itkin itsekin, kun tilanne oli niin hirveä. Ei siinä kukaan mitään voinut tehdä, mutta ei se vihainen tuijottaminen ainakaan auttanut yhtään mitään - ei heitä, eikä minuakaan.
Edellinen vastaaja
[/quote]
Paljon pienten lasten kanssa matkustaneena ja kanssamatkustajilta apua saaneena itse kyllä yritän auttaa vastaavassa tilanteessa olevia. Mielestäni ei ole iso vaiva viihdyttää lasta jonkin aikaa tai tarjota vanhemmalle yrimääräistä käsiparia tai kantoapua.
[/quote]
Tai jos ei koe sopivaksi auttaa, voihan edes sanoa jotain rohkaisevaa, vaikka että tuttua, olen itse matkustanut lasten kanssa, voimia tai kohta ollaan perillä. Tai hymyilee rohkaisevasti, ihan vain osoittaakseen että ei haittaa (vaikka haittaisikin). Usein suomalaisten perusilme on niin poissaoleva, että saattaa vaikuttaa vihamieliseltä, vaikka ei tarkoittaisikaan.
Ystävälliset sanat ja hymy ovat kuin öljyä ihmisten välisessä koneistossa. Ei se tilanne muutu kenellekään mitenkään miellyttävämmäksi, vaikka kuinka mulkoilisi.
[/quote]
En kaivannut siinä tilanteessa mitään muuta kuin että maa olisi nielaissut minut. Jo nousuvaiheessa ihmiset hyssyttelivät oikein kovaa SSHHHHHHH!!!! minulle, kun 1v itki. Kun sitä jatkui ja jatkui, ihmiset todellakin katsoivat vihaisesti ja mulkoilivat, pudistelivat päätään ja näin, että monet pyysivät lentoemäntiä luokseen valittaakseen meistä.
Tottakai ymmärrän, että se lento oli kaikille tuskainen, joka ikiselle ja pahoittelen sitä. Luulin, että olisin tuntenut oman lapseni niin hyvin, ettei tuollainen käytös olisi yksinkertaisesti ollut edes mahdollista. Olipa kuitenkin ja opin, etten lähde enää koskaan ikinä alle kouluikäisen lapsen kanssa lentokoneella mihinkään. Kun ei ole pakko, niin en mene. Toista kertaa en tuollaiseen lähde.
En tarvinnut muiden apua tai viihdyttämistä, mutta kyllä ne pahat katseet ja mulkaisut, hyssyttelyt ja silmien siristämiset juurtuivat niin syvälle, että vieläkin itkettää sitä ajatellessa.
Annoitko lapsellesi kunnolla särkylääkettä ennen matkaa? Mieluiten sekä Panadolia että Buranaa..ettei olis vain korviin koskenut jos kerran koko ajan huusi!?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 14:22"][quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 14:07"][quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:05"]
"Kanssamatkustajista ei luonnollisesti ollut muuhun kuin tuijottamaan todella vihaisesti."
Mitä niiden kanssamatkustajien sitten olisi pitänyt tehdä? Ryhtyä hoivaamaan ja viihdyttämään sun huutavaa ja yrjöävää penskaa?
[/quote]
No tarkoitin kyllä sitä, että ei se tuijottaminen yhtään helpottanut tilannetta. Kai ne kaikki nyt ymmärsivät, että teen kaikkeni hiljentääkseni lapseni. Ja kaikki varmasti näkivät, että itkin itsekin, kun tilanne oli niin hirveä. Ei siinä kukaan mitään voinut tehdä, mutta ei se vihainen tuijottaminen ainakaan auttanut yhtään mitään - ei heitä, eikä minuakaan.
Edellinen vastaaja
[/quote]
Paljon pienten lasten kanssa matkustaneena ja kanssamatkustajilta apua saaneena itse kyllä yritän auttaa vastaavassa tilanteessa olevia. Mielestäni ei ole iso vaiva viihdyttää lasta jonkin aikaa tai tarjota vanhemmalle yrimääräistä käsiparia tai kantoapua.
[/quote]
Tai jos ei koe sopivaksi auttaa, voihan edes sanoa jotain rohkaisevaa, vaikka että tuttua, olen itse matkustanut lasten kanssa, voimia tai kohta ollaan perillä. Tai hymyilee rohkaisevasti, ihan vain osoittaakseen että ei haittaa (vaikka haittaisikin). Usein suomalaisten perusilme on niin poissaoleva, että saattaa vaikuttaa vihamieliseltä, vaikka ei tarkoittaisikaan.
Ystävälliset sanat ja hymy ovat kuin öljyä ihmisten välisessä koneistossa. Ei se tilanne muutu kenellekään mitenkään miellyttävämmäksi, vaikka kuinka mulkoilisi.
[/quote]
En kaivannut siinä tilanteessa mitään muuta kuin että maa olisi nielaissut minut. Jo nousuvaiheessa ihmiset hyssyttelivät oikein kovaa SSHHHHHHH!!!! minulle, kun 1v itki. Kun sitä jatkui ja jatkui, ihmiset todellakin katsoivat vihaisesti ja mulkoilivat, pudistelivat päätään ja näin, että monet pyysivät lentoemäntiä luokseen valittaakseen meistä.
Tottakai ymmärrän, että se lento oli kaikille tuskainen, joka ikiselle ja pahoittelen sitä. Luulin, että olisin tuntenut oman lapseni niin hyvin, ettei tuollainen käytös olisi yksinkertaisesti ollut edes mahdollista. Olipa kuitenkin ja opin, etten lähde enää koskaan ikinä alle kouluikäisen lapsen kanssa lentokoneella mihinkään. Kun ei ole pakko, niin en mene. Toista kertaa en tuollaiseen lähde.
En tarvinnut muiden apua tai viihdyttämistä, mutta kyllä ne pahat katseet ja mulkaisut, hyssyttelyt ja silmien siristämiset juurtuivat niin syvälle, että vieläkin itkettää sitä ajatellessa.
Annoitko lapsellesi kunnolla särkylääkettä ennen matkaa? Mieluiten sekä Panadolia että Buranaa..ettei olis vain korviin koskenut jos kerran koko ajan huusi!?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 14:22"][quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 14:07"][quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:05"]
"Kanssamatkustajista ei luonnollisesti ollut muuhun kuin tuijottamaan todella vihaisesti."
Mitä niiden kanssamatkustajien sitten olisi pitänyt tehdä? Ryhtyä hoivaamaan ja viihdyttämään sun huutavaa ja yrjöävää penskaa?
[/quote]
No tarkoitin kyllä sitä, että ei se tuijottaminen yhtään helpottanut tilannetta. Kai ne kaikki nyt ymmärsivät, että teen kaikkeni hiljentääkseni lapseni. Ja kaikki varmasti näkivät, että itkin itsekin, kun tilanne oli niin hirveä. Ei siinä kukaan mitään voinut tehdä, mutta ei se vihainen tuijottaminen ainakaan auttanut yhtään mitään - ei heitä, eikä minuakaan.
Edellinen vastaaja
[/quote]
Paljon pienten lasten kanssa matkustaneena ja kanssamatkustajilta apua saaneena itse kyllä yritän auttaa vastaavassa tilanteessa olevia. Mielestäni ei ole iso vaiva viihdyttää lasta jonkin aikaa tai tarjota vanhemmalle yrimääräistä käsiparia tai kantoapua.
[/quote]
Tai jos ei koe sopivaksi auttaa, voihan edes sanoa jotain rohkaisevaa, vaikka että tuttua, olen itse matkustanut lasten kanssa, voimia tai kohta ollaan perillä. Tai hymyilee rohkaisevasti, ihan vain osoittaakseen että ei haittaa (vaikka haittaisikin). Usein suomalaisten perusilme on niin poissaoleva, että saattaa vaikuttaa vihamieliseltä, vaikka ei tarkoittaisikaan.
Ystävälliset sanat ja hymy ovat kuin öljyä ihmisten välisessä koneistossa. Ei se tilanne muutu kenellekään mitenkään miellyttävämmäksi, vaikka kuinka mulkoilisi.
[/quote]
En kaivannut siinä tilanteessa mitään muuta kuin että maa olisi nielaissut minut. Jo nousuvaiheessa ihmiset hyssyttelivät oikein kovaa SSHHHHHHH!!!! minulle, kun 1v itki. Kun sitä jatkui ja jatkui, ihmiset todellakin katsoivat vihaisesti ja mulkoilivat, pudistelivat päätään ja näin, että monet pyysivät lentoemäntiä luokseen valittaakseen meistä.
Tottakai ymmärrän, että se lento oli kaikille tuskainen, joka ikiselle ja pahoittelen sitä. Luulin, että olisin tuntenut oman lapseni niin hyvin, ettei tuollainen käytös olisi yksinkertaisesti ollut edes mahdollista. Olipa kuitenkin ja opin, etten lähde enää koskaan ikinä alle kouluikäisen lapsen kanssa lentokoneella mihinkään. Kun ei ole pakko, niin en mene. Toista kertaa en tuollaiseen lähde.
En tarvinnut muiden apua tai viihdyttämistä, mutta kyllä ne pahat katseet ja mulkaisut, hyssyttelyt ja silmien siristämiset juurtuivat niin syvälle, että vieläkin itkettää sitä ajatellessa.
Annoitko lapsellesi tarpeeksi särkylääkettä ennen lentoa? Mieluiten sekä Panadolia että Buranaa..olisiko voinut korviin koskea jos kerran koko matkan huusi!?
[/quote]
Anteeksi edelliset toistot,kännykkä jumii!!!
Anteeksi edelliset toistot,kännykkä jumii!!!
Lentoemänniltä voi pyytää korvasärkyjä ehkäisemään pari mukia, joihin laitetaan kuumassa vedessä kostutetut paperitollot. Mukit muksun korvien päälle, ja lämmin vesihöyry auttaa paineenvaihteluihin. Olen nähnyt aikuistenkin käyttävän samaa kikkaa.
Me ollaan lennetty lasten kanssa paljon (n. 10 lentoa/vuosi) ja suurin osa niistä on mennyt tosi hyvin, mutta muutama kauhulentokin on ollut.
Kanssamatkustajien ei tarvitse tarjota apuaan vaikka olisihan se kiva ja tosi kohteliasta ja usein joku ei-suomalainen niin tekeekin, mutta se että huutavan lapsen äitiä mulkoillaan stressaa jo valmiiksi stressaantunutta äitiä entisestään ja lapsi vaistoaa sen ja vetää entistä pahemmat kilarit, eikä kellään taatusti ole kivaa.
Ei kannata hermoilla, se menee niinkuin se menee. Varavaatteet, peitto, kirja, rakkain unilelu ja jotain muuta tekemistä mukaan ja yritä itse pysyä mahdollisimman rentona ja hyväntuulisena, lentoemännät ovat useimmiten tosi avuliata ja kanssamatkustajiltakin kannattaa ihan rohkeasti pyytää apua, harvempi kehtaa kieltäytyä.
Tsemppiä, mekin lennetään ensi viikolla kahden alle viisivuotiaan kanssa jouluksi Suomeen :)
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:05"]
"Kanssamatkustajista ei luonnollisesti ollut muuhun kuin tuijottamaan todella vihaisesti."
Mitä niiden kanssamatkustajien sitten olisi pitänyt tehdä? Ryhtyä hoivaamaan ja viihdyttämään sun huutavaa ja yrjöävää penskaa?
[/quote]
No tarkoitin kyllä sitä, että ei se tuijottaminen yhtään helpottanut tilannetta. Kai ne kaikki nyt ymmärsivät, että teen kaikkeni hiljentääkseni lapseni. Ja kaikki varmasti näkivät, että itkin itsekin, kun tilanne oli niin hirveä. Ei siinä kukaan mitään voinut tehdä, mutta ei se vihainen tuijottaminen ainakaan auttanut yhtään mitään - ei heitä, eikä minuakaan.
Edellinen vastaaja