Miksi otat puolisoksesi jonkun edellisen jämän lapsineen, kun et ole pystynyt elämään sen ensimmäisenkään kanssa?
Lapsettomana sinkkuna en pysty ymmärtämämään tuota hinkua pariutua ja lisääntyä.
Ihan ilman sarvia ja hampaita - kertokaa mikä siinä parinvaihdossa niin viehättää?
Sitten itketään, kuinka uusi puoliso ei hyväksy sinun lapsiasi ja uuden puolison lapset inhoavat sinua...
Kommentit (6)
Sekava aloitus. Ihmetteletkö nyt siis ihmisä jotka pariutuvat ihmisen kanssa jolla on lapsia, vai jo lisääntyneitä uudelleen pariutuneita?
Itsekin kyllä välillä ihmettelen kuinka joku viitsii pariutua ihmisen kanssa jolla on jo useita lapsia (parhaimmillaan monen eri ihmisen kanssa), mutta hyvähän se on että kaikille löytyy joku. Itse en koskisi edes kaverin pimpillä mieheen jolla on lapsia, mutta olenkin vela.
Ainahan sitä voi oppia erosta, paljon, itse ainakin olen oppinut kaiken parisuhteesta valitettavasti vasta avioliton jälkeen.
Eksiä siellä täällä, ja sun, mun ja meidän lapset pyörii jaloissa.
Harjoitus tekee mestarin!
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Jos eroaisin lasteni isästä, niin pysyisin kyllä sinkkuna tai etsisin lapsettoman miehen jossakin vaiheessa. Ei voisi vähempää kiinnostaa nämä sotkuiset uusperhekuviot.
Joo, en tosiaan tarkoituksella ihastunut ja rakastunut ihmiseen jolla oli lapsi. Niin kävi oikeassa elämässä ennen kuin ehdin mennä tinderiin latelemaan kriteerejäni lapsettomasta miehestä jonka pitäisi olla sitä, tätä ja tuota. En olisi ikinä uskonut päätyväni tällaiseen tilanteeseen, mutta tässä ollaan ja se on oikeastaan ihan ok.
Mun tilanteessa (toistaiseksi vapaaehtoisesti) lapsettomana osapuolena tosin auttaa se ettei eletä arjessa sellaista levotonta perhe-elämää jonka keskiössä on jatkuvasti lapset. Meillä on aikuisten parisuhde, ja sitten lisäksi täällä vierailee joskus yksi ihan mukava lapsi, joka on miehen perhettä.
Hän oli leski.