Kukaan kutsutuista ei tullut synttäreille!

Sinä joka kauhistelit Norjan uutisoinnin tasoa: ehkä kuule siellä on ollut vähän aikaa sitten _vähän_ vakavampaakin juttua uutisoinnissa (vink vink) että ehkä ihan hyvä että uutisia tulee joskus vähän kevyemmästäkin. :)

Samaan hengenvetoon voisin sanoa että tuo "ei oo pakko jos ei taho" mentaliteetti on tympeintä mitä tiedän ihmisten välisissä suhteissa. Joo, ei ole pakko leikkiä toisen kanssa jos ei tahdo --> ihan ok jättää vaikkapa 10 hengen porukassa 1 ilman kaveria, eikä siihen tarvitse puuttua. Ei oo pakko jos ei taho --> on ok näyttää sille yhdelle "tyhmälle" vaikka vähän rumaa naamaa. Ei oo pakko jos ei taho --> voidaan kevyesti jättää yksi pois ryhmätöistä, kun eihän oo pakko kenenkään kans semmoista tehdä. 

Reilua, eikö totta?

Vanha ketju, mutta lisäänpä kommenttini minäkin. Lapseni haluaa pitää kaverisynttärit, elämänsä ensimmäiset. Kutsut on lähetetty kuudelle kaverille. Yksi eskarista, muut naapurista ja kavereideni lapsista. Pyysin kutsussa ilmoittamaan tulostaan. Ainoastaan yksi on vahvistanut tulonsa. Vielä pari päivää aikaa. Jos eivät mitään viestiä määräpäivään mennessä laita, aion kysyä vahvistusta vielä tulosta tai poisjäännistä. Jos vastausta pyydetään, niin pitää siihen jotenkin reagoida. Tylsää olettaa, että voivat saapua ilmoittamatta tai jättää pahoittelematta poisjääntiään.

Joskus eskarissa, olin kutsunut yli 5 kaveria, ja vain 2 tuli paikalle. No ei siinä sen kummempaa, kun syötiin, ihmeteltiin lahjoja, touhuttiin pihalla (keskikesä) ja uitiin uima-altaassa, kun ei montaa tullut. Olin tyytyväinen, vaikka vähän ehkä se vielä kaihertaa mieltä.

poikien vanhemmilta puuttui pelisilmä ihan täysin. ikävää ettei ole kavereita, mutta kyllä vahempien kuuluu se tietää ja hoitaa homma jotenkin kunnialla. ei jälkikäteen kysymysmerkkeinä feissareissa ja tuubeissa. ei ainakaan helpota poikien koulua.

Tuo on kamalaa. Ei toki maailman mittakaavassa merkittävä tragedia, mutta vanhemmille surullista.

Ja meillä on kokemusta, miten lapsen kutsutuista luokkakavereista kukaan ei tullut. Luokkakavereita oli toki kutsuttu vain kolme, mutta silti. Meillä asian pelasti kyllä se, että kaverisynttäreille oli kutsuttu myös kaksi muuta kuin luokkakavereita ja nämä kaksi tulivat. Toisen pojan pikkusiskokin pyydettiin jäämään, kun tilaa oli, kun vieraita oli niin vähän.

Synttärit saatiin vietettyä, lapsi oli iloinen niistä vieraista, jotka tulivat. Vanhempainvartissa sitten sanoin opettajalle, että näin kävi, ja pyysin opettajaa seuraamaan koulussa, ettei lastamme kiusata siellä.

Olen sitten kovasti miettinyt tuota asiaa. Uskon, että meidän kohdalla kyse on eniten huonosta tuurista. Meillä on kaksi alakoululaista, joista toisen luokkakavereita ja vanhempia näkyy joka paikassa: harrastuksissa, tapahtumissa, vaikka kaupan kassajonossa. Tämän synttärisankarin luokalle on osunut erilaisia perheitä. Näitä perheitä ei tule juuri ikinä vastaan missään tapahtumissa, lapset eivät harrasta ohjattuja juttuja, kaupungillakaan ei tunnuta liikkuvan samaan aikaan. Tällä luokalla meidän perhe liikkuu jotenkin erilaisissa piireissä kuin muut, ja se näkyy sitten siinä, että synttäreillekään ei tulla.

Olkoon syy mikä hyvänsä, niin se on kaameaa huomata, että oma lapsi jää synttäreillään noin hyljeksityksi.

kolmosella sentään pelisilmää ja vielä jälkipelijärkeä. 

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 01:24"]

poikien vanhemmilta puuttui pelisilmä ihan täysin. ikävää ettei ole kavereita, mutta kyllä vahempien kuuluu se tietää ja hoitaa homma jotenkin kunnialla. ei jälkikäteen kysymysmerkkeinä feissareissa ja tuubeissa. ei ainakaan helpota poikien koulua.

[/quote]

Juu toki näin, ja kolmosenkin piti laittaa, että nuo oman luokan ulkopuoliset kaverit oli varmistettu, että ovat tulossa, jotta synttärit saadaan vietettyä. Luokkakavereiden vanhempien puhelinnumeroita mulla ei ollut, joten niiden kohdalla oltiin vain koulussa annettujen kutsukorttien varassa.

Vaikka minunkin mielestäni vanhemman tehtävä on varmistaa, että edes joku on tulossa, niin kyllä sekin ihan oikein on, että tuollaisesta asiasta pidetään haloota. Tuossa lehtijutussa kyse oli monesta lapsesta, joista kukaan ei tullut. Kyse voi olla jostain typerästä joukkokiusaamisesta, jota vanhemmat tukevat, kun eivät tuo lapsia synttäreille. Kyllä siitä saa vähän meteliä pitää.

Mun kaverille kävi noin

noin yliopistossa. Vain yksi (minä) vieras tuli paikalle. Oli tehnyt ruokaa ja herkkuja, viiniä oli kylmässä. :( oli kuulemma muille tullut "äkillinen meno" eli paremmat bileet.muualla. "unohtivat" kertoa.sen järjestäjälle.

Mikä tätä aikaa vaivaa?

Kun minä olin lapsi, 80-luvulla, luokan tytöt kutsui synttäreille kaikki tytöt ja pojat kutsui kaikki pojat. Kaikki kutsutut osallistui, pois jäi vaan ne, jotka oli vaikka sairastuneet.

Tarjolla oli yleensä mehua ja täytekakkua ja kaikista se oli hyvää. Kukaan ei vonkunut, että kun määä en syö kakkua.

Ohjelmassa oli vapaata leikkiä. Ihan itse keksimme leikkiä vaikka musikaalisia tuoleja tai aasinhännän kiinnitystä. Tai sitten leikimme päivänsankarin leluilla. Ja kaikilla oli kivaa.

Mikä ihmisiä nykyisin vaivaa? Kun lasten synttäreistäkin tehdään näin vaikea asia?

No kyllä mulle tehtiin 80-luvulla tätä ettei tultu synttäreille. Kiusaamista oli silloinkin, onneksi edellisen vastaajan kohdalle ei osunut.

Meillä lahjakkaasti pojan päiväkodin tädit on saaneet aikaan sen, että kaverit ei tule synttäreille. Juorunneet jotakin, ties mitä. Todella fiksua.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 01:24"]

poikien vanhemmilta puuttui pelisilmä ihan täysin. ikävää ettei ole kavereita, mutta kyllä vahempien kuuluu se tietää ja hoitaa homma jotenkin kunnialla. ei jälkikäteen kysymysmerkkeinä feissareissa ja tuubeissa. ei ainakaan helpota poikien koulua.

[/quote]Miten ajattelit, että pitäisi hoitaa? Painamalla villasella? Hä? Ettei vaan sinun suosikkipojallesi, sille kiusaajalle tulisi paha mieli.

Mä en ole lähtenyt tuohon, että kaikki ryhmän tytöt tai pojat kutsutaan. Vain ne oikeat kaverit ja aina on kutsutut tulleet.

Uutisen luettuani tarkistin valokuva albumeista, että muistanko oikein. Kerran jätti yksi poika tulematta, hänellä oli mummonsa 60 v juhla. Tämä poika piipahti ovella pahoittelemassa, mutta mummo on tärkeempi. Jätti vielä sankarille suklaalevyn ja kortin. Tuolloinen sankari on nyt 13 v. Nytkin oli synttäreissä kuusi heppua, samat naamat viimisen neljä vuotta, että alkaa vakiintumaan porukka.

Tytöllä on enemmän ollut, mutta aina on kutsutut tullut.

Mä pyydän kutsukorteissa: ilmoitathan, jos et pääse.

Sitten vielä omat muksut olen pakottanut aina synttäreille, kun kutsu on tullut. Pienestä saakka ovat edustaneet ja niin juhlavaatteet päällä ja puhtaina. Saavat ymmärtää, että kutsu on kunnia-asia. Muistelen, että vierailu paikoissakin on ollut torppa muksuja täynnä..

Ihan vaan Vantaalla asutaan. Toki tää naapuristo on silleenkin outo, että tervehditään satunnaisiakin naamoja, toisinaan höpötellään sitä ja tätä. Lähinaapureista on tullut ystäviä ja vietetää aikaa yhdessä. Onko nämä sitten vanhempien sosiaalisuudesta tosiaankin kiinni?

Että tekiskö tuo hempienkin

Lapsilla on oikeus valita menevätkö synttäreille. Ketään ei voi pakottaa. Haluaisitko itse mennä esim. inhoamasi työkaverin kekkereille?

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 04:26"]

Lapsilla on oikeus valita menevätkö synttäreille. Ketään ei voi pakottaa. Haluaisitko itse mennä esim. inhoamasi työkaverin kekkereille?

[/quote]Menisin jos olisin kutsun saanut. Se on ihan normi hyvää käyttäytymistä. Enkä ketään edes inhoa niin paljon. Miksi lapset pitäisi opettaa inhoamaan toisia?

up

60-70-luvulla kutsuttiin vain kaverit, ne joiden kanssa oltiin vapaa-ajallakin, ainakin meillä päin. Synttärit olivat aika pienimuotoiset. Nykyään kun luokat on isoja ja lapsilla paljon harrastuksia, joillekin synttärikutsuja riittää. 

Meillä ei kuopuksen synttäreille oikein tullut väkeä, mutta syy oli ajankohta. Hän on syntynyt 31.5 ja kyseinen viikko on täynnä ohjelmaa itse kullakin, Koulun päättäjäisviikonloppuna ei mitään järkeä pitää ja sitä edeltäväkin viikonloppu on usein ihmisillä se, jolloin ei ehdi. Mutta parhaat kaverit kävivät silti, joten kyllä se hänelle tuntui hyvin riittävän. 

No jopas on Norjassa isoja ongelmia. Että oikein ministeritasolta puututaan siihen, ettei lasten synttäreille tullut vieraita. Vittu sentään. Joo, lasten kannalta tietysti ikävää jos läheisiä kavereita ei ole, mutta tästä uutisoidaan niin kuin olisi jokin massiivinen salaliitto takana.

Ehkä vanhemmat traumatisoituivat, kun kukaan ei tuonut lahjoja. "Kaikki-mun-lapsille-heti-nyt!"

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 04:33"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 04:26"]

Lapsilla on oikeus valita menevätkö synttäreille. Ketään ei voi pakottaa. Haluaisitko itse mennä esim. inhoamasi työkaverin kekkereille?

[/quote]Menisin jos olisin kutsun saanut. Se on ihan normi hyvää käyttäytymistä. Enkä ketään edes inhoa niin paljon. Miksi lapset pitäisi opettaa inhoamaan toisia?

[/quote]

No ei tasan ole mikään normi osallistua kaikkin kissanristiäisiin, joihin tulee saaneeksi kutsun. Kyllä juhlin osllistutaan ihan oman kiinnostuksen mukaan.

Täytän ensi keväänä 34 enkä ole vielä kertaakaan saanut muita juhlavieraita paikalle kuin omat vanhempani, isovanhempani ja nyt viimeisen 10 aikana mieheni ja lapseni. Tiedän miten se kirpaisee lasta...