Mies on välillä niin poissaoleva työpäivän jälkeen..

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 11:23"]

No mun mies on rivityöntekijä, jolla on paljon vapaita hetkiä, aikaa kahvittelulle, lehdenluvulle ja veikkausrivien teolle työkavereitten kanssa. Siki en jaksa aina ymmärtää, miksi sitten kelailee työasioita ja on niin maailmoissaan vielä työpäivän jälkeenkin.. ap

[/quote]

Mikäs tällainen työpaikka on?

[/quote]

Vaikkapa tekninen tukkumyyjä

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 18:33"]

Olen vielä kotona lasten kanssa mutta pian menen taas töihin ja lapset hoitoon. Niin, että minä vien aamulla ja mies hakee, sen jälkeen menee pari tuntia ennen kuin ehdin töistä kotiin. Jännnitän, miten sitten tulee sujumaan. Lapset ovat herkästi tietenkin väsyneitä päiväkodin jälkeen ja huomionhakuisia  - mies taas on sellainen, että monesti töitten jälkeen aika omissa ajatuksissaan, menee suihkuun, on pitkään siellä, keittelee kahveja, tutkailee posteja ja miettii vaan työjuttujaan vielä. Joskus on toki virkeämpi ja juttelee enemmän, huomioi lapsia, mutta joskus on taas tosi väsyneen poissaoleva. Tänäänkin puhui, että mikähän on kun on niin vetämätön olo, jotenkin masentunut mieliala ja ollut koko illan ihan hiljakseen. Sanoi, että väsyttää ja söi ja istuskeli sohvalla ja selvästi jaksanut lapsia ollenkaan. Lapset taas odottavat huomiota kun isä tulee töistä. Nyt mies meni lenkille itsekseen (sanoo, että urheilla tahtoo ja saada siitä virtaa) ja lapset katsovat piirrettyjä, ehdin koneelle. Mutta mielessä, että mitä jos mies on samanlainen kun menen töihin ja on lasten kanssa? Ihan kuin ei olisi aikuista ollenkaan. Tai sitten jos puhuu lapsille töykeästi, että menkääs siitä jaloista isi nyt huilaa hetken. Mitä mieltä olette? Toisaalta nukuttaa lapsia nykyään yms. osallistuu kyllä, mutta jotenkin tuo tuollainen käytös mietityttää - vastaako lasten tarpeisiin sitten? Olen sanonutkin asiasta ja toteaa että "onhan se jaksettava.. eiköhän se siitä mene".

[/quote]

Miehelläs on lahjoihin verrattuna liian vaativa työpaikka

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 11:23"]

No mun mies on rivityöntekijä, jolla on paljon vapaita hetkiä, aikaa kahvittelulle, lehdenluvulle ja veikkausrivien teolle työkavereitten kanssa. Siki en jaksa aina ymmärtää, miksi sitten kelailee työasioita ja on niin maailmoissaan vielä työpäivän jälkeenkin.. ap

/quote]

Jos on hälinää töissä, tarvitaan hetki hiljaisuutta, että jaksaa (ihan myönteistä) hälinää kotona.

Näinhän se varmasti on, toisekseen mies herää niin aikaisin töihin ja ajamaan suhteellisen pitkää työmatkaa, että on iltaisin siksikin väsynyt. Mutta jotenkin näen epäreiluna, että urheilee töiden jälkeen heti kolmena päivänä viikossa (työpaikan luona, ilmaiset urheilumahdollisuudet) ja sitten tulee kotiin syömään valmiin ruuan ja on aivan naatti loppuillan. Sanoo, että tarvitsee a urheilua jotta nollaa työajatukset ja hakee urheilusta jaksamista, mutta ei se kyllä kotona näy! Lapsille eikä mulle jaksa usein edes puhua mitään.

Ööö...Me ollaan miehen kanssa sitten varmaan "vuoden vanhemmat", kun ollaan molemmat työpäivän jälkeen ihan puhki ja arki-illat koostuvat pakollisista kotitöistä ja pikku kakkosen katsomisesta lasten kanssa (=lapset katsovat ja vanhemmat jumittavat sohvalla). Viikonloppuisin sitten leikitään ja ulkoillaan kunnolla ja rauhassa koko perheen voimin, mutta arki-illat ovat lähinnä sellaista "selviytymistä" työpäivästä ja tyytyväisiä ollaan, jos saadaan syötyä koko perhe yhdessä, hoidettua pakolliset tiskit, pyykit tms ja loppuilta vaan "ollaan" ottamatta sen suurempaa stressiä siitä että lapsille pitäisi antaa jotenkin äärettömän paljon huomiota ja kehittävää tekemistä :D Toki luetaan kirjaa, leikitään tms jos lapset sitä pyytävät, mutta jos lapset touhuavat itsekseen tyytyväisinä, niin todellakin istun sohvalla rauhassa sen aikaa! :D Kuulostaa kauhealta pakkosuorittamiselta moinen, että nyt mun on PAKKO tehdä jotain lasten kanssa, että ne kokevat saavansa huomiota :) Relaaaax!!!! ;)

En itsekään saanut väsymyksen syytä selville ennen kuin vasta suuri piirtein seitsemännellä lääkärillä millä kävin, vaikka perusverikokeet olisi normaalit niin voi olla esim. sitä kuuluisaa kilpirauhasen vajaatoimintaa tai mitä vain muita syitä, jotka selviää kyllä jos menee asiantuntevalle lääkärille. Mutta varsinkin jos jaksamattomuus on suht lievää niin kaikenlaiset hormonihäiriöt voivat saada ihmisen käyttäytymään eri tavalla kuin mitä normaalisti käyttäytyisi, mutta se näkyy vain esim. ärtymyksenä ja poissaolevuutena jotka taas voidaan sekoittaa asenneongelmaan.

Vast. 31 - mutta jos lapset kaipaavat huomiota, niin äksyääkö sun miehesi heille että mees jaloista pois nyt? Touhuaako miehesi omia ja ei näe ei kuule lasten puheita? Todellakin lapset saavat ilomielin leikkiä keskenään ja katsoa ne pikkukakkoset, mutta kyse siitä että lapsemme kaipaavat myös yhteistä juttelua, huomiota, vanhempaa vaikka pelaamaan. Ja harmittaa, kun mies on ihan kuin häntä ei olisikaan, kahvikupin kanssa katselee pihalle tai makaa sohvalla tai tutkii konetta ja ärähtelee että menkää muualle siitä, isi tahtoo olla rauhassa.

Mies itse puhui, että onkohan hänellä mieshormonin puutetta. Seisokkiongelmia ei kyllä ole, mutta voimattomuutta, ärtyneisyyttä, muistamattomuutta, heräilee herkästi öisin vessaan yms. Ja haki terveyskaupasta nyt siihen jotain. Saa nähdä auttaako. ap

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 11:23"]

No mun mies on rivityöntekijä, jolla on paljon vapaita hetkiä, aikaa kahvittelulle, lehdenluvulle ja veikkausrivien teolle työkavereitten kanssa. Siki en jaksa aina ymmärtää, miksi sitten kelailee työasioita ja on niin maailmoissaan vielä työpäivän jälkeenkin.. ap

[/quote]

No voi helvetti, mistä saisin sellaisen työpaikan?

Ei taida miehesi olla penaalin terävin kynä, kuten et sinäkään.

Haiskahtaa suojatyöpaikalta, mutta älä huoli. Kyllä iso luuta kohta lakaisee, eikä miehelläsi ole sen jälkeen työtä mihin mennä.

Siinä on sitten hyvänä puolena, että on aikaa lapsille, mutta lomaa se ei tule olemaan. Ollakseen lomalla, pitää olla töissä...

Taitaa parisuhteessa olla jokin asia(t) rempallaan.

Kannattaisiko ensin keskittyä parisuhteen hoitoon ja vasta sen jälkeen miettiä mikä miehessä on vikana.

Koita sitä pimperoa, niin kuin joku aikaisemmin mainitsi. Tai katso peiliin ja mieti, onko oma käytöksesi mahdollisesti syy siihen miksi miestä ei kiinnosta.

Ei lapset tarvitse mitään ihmeellistä hoivanpitoa ja jatkuvaa virikkeiden keksimistä, ihan tavallinen arki riittää.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 18:33"]

Olen sanonutkin asiasta ja toteaa että "onhan se jaksettava.. eiköhän se siitä mene".

[/quote]

Juuri näin kannattaa sanoa masentuneelle.

Niin mies itse todennut että onhan se jaksettava ja eiköhän se siitä. Kun minä olen puhunut asiasta. En tiedä onko masentunut vai mitä, kyllähän hän toisena hetkenä taas on erilainen, tekee ja osallistuu aktiivisemmin. Mutta on tavallaan tuollaista "masennustyyppiä" esim usein syksyisin valittaa väsymystä. Urheilee kyllä ja syö terveellisesti. ap

Ei työpäivän jälkeen muutkaan aina jaksa. Normaalia.

Mitä te muut odotatte puolisoiltanne iltaisin suhteessa lapsiin? Ovatko huolehtivia, aktiviisia, juttelevaisia? Miten se vanhempi toimii, joka hakee lapset päiväkodista ja on heidän kanssaan sen jälkeen ennen kuin toinen tulee töistä kotiin - panostaako lapsiin?

up

Pettää, käy jossain panolla työpäivän päälle ja on siksi hankalaa heittäytyä perheen arkeen heti rakastajattaren kainalosta.

Millaisia ajatuksia muilla? Millaisia teidän miehet töiden jälkeen? Jos hakee lapset hoidosta, jaksaako olla heille läsnä?

Et voi kontrolloida aikuista miestä ja sen mielialoja. Hoida omat asiasi ja anna tilaa ja aikaa miehelle myös töiden jälkeen. Ei ne lapset kuole vaikka ei olisi elämä kuin jostain kiiltokuvablogista. Se on vain normaalia arkea.

Käy vieraissa selvästi, tilanne muuttuu paremmaksi kun käy vieraissa niin paljon että sinäkin tunnut taas vieraalta. Eli odota vain!

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 20:38"]

Mitä te muut odotatte puolisoiltanne iltaisin suhteessa lapsiin? Ovatko huolehtivia, aktiviisia, juttelevaisia? Miten se vanhempi toimii, joka hakee lapset päiväkodista ja on heidän kanssaan sen jälkeen ennen kuin toinen tulee töistä kotiin - panostaako lapsiin?

[/quote]

No tämä on meillä molemmilta vanhemmilta itsestäänselvyys. Olen tavallaan samaa mieltä siitä, että lapset eivät "kuole" poissaolevan vanhemman hoivissa, ja että toisen kontrollointi ja määräily voi hyvinkin pahentaa tilannetta, mutta itse en kestäisi, jos mies ei olisi aktiivisesti lasten kanssa ja antaisi heille huomiota pk-päivän jälkeen (mies hakee lapset, minä vien). Onneksi mies on samaa mieltä lasten tarpeista.

Jos mies on omasta mielestäänkin alavireinen, ehkä kannattaisi ihan ekaksi tsekkauttaa, että kaikki veriarvot ja muut on kunnossa. Jos labrojen mukaan mies on kunnossa, ehkä kannattaisi seuraavaksi miettiä, mitkä asiat elämässä ovat sellaisia, että ne vievät energiaa enemmän kuin tuovat. Ja voiko niille tehdä mitään.

Minun mieheni on usein ihan samanlainen työpäivän jälkeen, lisäksi hän kaipaisi hetken (usien tuntikin riittää) ihan omaa aikaa, jolloin kukaan ei halua häneltä yhtään mitään. Sen jälkeen on usein taas ihan kunnossa. Myös seksin puute saa mieheni alakuloiseksi, säännöllinen seksi pitää mieheni mielialan huomattavasti virkeämpänä kuin elämä ilman seksiä. Seksillä on siis ihan selvä yhteys mieheni henkiseen hyvinvointiin.