Omien vanhempien elämä

Eiköhän isäsikin ole huomannut asiat - sekä alkoholin käytön että tupakan polton. Vai eikö hänellä ole hajuaistia lainkaan?

Ongelmasta on uskallettava puhua avoimesti ja syyttelemättä. Todennäköisesti äitisi kieltää kaiken ja suuttuu - se on alkoholisteille typillistä. Älä ota sitä henkilökohtaisesti vaan yritä ymmärtää, että hän on sairas ja sairauteen kuuluu ongelman kieltäminen.

Jos hän itse ei ongelmaa myönnä, juomisen ja polttamisen lopettaminen onkin sitten vaikeaa. Voisit jutella ensin asiasta isäsi kanssa ja sopia, että yhdessä otatte asin puheeksi äitisi kanssa. Ehkä isäsi on jo hänelle puhunut asiasta?

Tuntuu pahalta kuulla, että halveksit äitiäsi. Miksi et puhu hänen kanssaa suoraan asiasta kahden kesken? Kysy ja kuuntele, älä näytä halveksuntaasi vaan yritä olla lämmin ja kuunnella, miksi hän on ruvennut juomaan, mitä huolia hänellä kenties on? Kerroit, että olitte aiemmin läheisiä, joten etkö voi ammentaa sieltä vähän rakkautta ja aitoa huolenpitoa äitiäisi kohtaan?

Kiitos ystävällismielisestä kommentistasi!

Tunnen isäni sen verran hyvin, että hän ei ehkä kykene asialliseen keskusteluun tämän aiheen tiimoilta vaan raivostuu tosi kovasti (ei toki väkivaltaa tms.). Joskus tuntuu, kuin minä olisin heidän vanhempi enkä lapsi :).

Äiti on mestari salaamaan tupakanhajun (pesee heti kädet, käyttää reilusti hajuvettä, syö purkkaa/karkkia/sipulia jotta henki ei haise) eikä hän polta kuin aamusella/aamupäivällä ja lopettaa varmasti hyvissäajoin ennen isän töistäpaluuta. Itse tapaan äitiä joskus päivisin, joten olen haistanut tupakan. Vuosi sitten otin asian puheeksi, hän lopulta myönsi polttavansa ja tietävänsä, että pitäisi lopettaa. No eipä ole lopettanut. 

Alkoholia ei käytä päiväsaikaan, ajelee paljon autolla eikä varmasti menisi ottaneena rattiin! Olen ollut tietoinen, että varmasti naukkailevat pe/la ja keskiviikkoisinkin saunan jälkeen saunajuomaa, mutta järkytyin kovasti että sunnuntai-iltanakin! Isäni ei varmasti tiennyt asiasta, nukahtaa aikaisin sohvalle jolloin äidillä hyvin tilaisuus naukkailla yksinään. Osaa jotenkin huijata isääni, mutta ei minua. 

Joten vaihtoehtona ei ole se, että puhuisin isälleni, en jotenkin uskalla. On kyllä ihan neuvoton olo :(. Pitäisikö soittaa äidille..? Tiedän, että varmasti suuttuu ja kieltää kaiken, mitä teen sitten? Tiedän kyllä mitä haistoin ja huomasin hänen käytöksestäänkin alkoholin vaikutuksen.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 12:41"]

Tuntuu pahalta kuulla, että halveksit äitiäsi. Miksi et puhu hänen kanssaa suoraan asiasta kahden kesken? Kysy ja kuuntele, älä näytä halveksuntaasi vaan yritä olla lämmin ja kuunnella, miksi hän on ruvennut juomaan, mitä huolia hänellä kenties on? Kerroit, että olitte aiemmin läheisiä, joten etkö voi ammentaa sieltä vähän rakkautta ja aitoa huolenpitoa äitiäisi kohtaan?

[/quote]

Hyvin sanottu tämä! Sehän siinä onkin, kun äiti on niin läheinen niin tässä on niin kovasti tunteita mukana. Omat vanhemmat on maailman rakkaimpia mulle, en vaan tiedä miten tämän asian kanssa toimisin. Haluaisin kyllä, että isäni olisi tietoinen asiasta, tämä tuntuu kamalalta huijaukselta häntä kohtaan. Kun hän tietäisi, avautuisivat hänen silmänsä ja hän osaisi paremmin tarkkailla äitiä kotona, olla läsnä. Pelkään vain, että asia on niin suuri, että voi isäni tietoon tultuaan johtaa jopa eroon.

Viime kädessä äitisi elämä on hänen oma elämänsä. Jos hän haluaa polttaa ja juoda alkoholia, hän voi niin tehdä ja sitä on mahdoton sinun estää. Jos hän on humalassa, voit sanoa, että et halua silloin tavata häntä tai puhua puhelimessa. Voit kertoa, mitä mieltä olet asiasta. Mutta hän itse päättää mitä elämällään tekee.

Miksi pelkäät tuota isäsi suuttumista niin paljon? Jos yhdessä ottavat, niin ei se kokonaan yllätyksenä voi hänelle tulla.

Uskomaton provo! Kyllä ihmiset saa polttaa tupakkaa ja juoda alkoholia, vaikka lapset olis täysikäisiä. Mikä ihmeen tarve sulla on holhota sun äitiäs? 

Miksi sun kuuluisi tehdä yhtään mitään. Kaipa täysi-ikäinen ihminen saa juoda ja polttaa jos vaan tahtoo. Näin sitä sanottaisiin, vaikka juopotteleva olisi juuri täysi-ikäistynyt lapsikin. Ikäväähän se tietysti on, mutta minkäs teet.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 12:52"]

Viime kädessä äitisi elämä on hänen oma elämänsä. Jos hän haluaa polttaa ja juoda alkoholia, hän voi niin tehdä ja sitä on mahdoton sinun estää. Jos hän on humalassa, voit sanoa, että et halua silloin tavata häntä tai puhua puhelimessa. Voit kertoa, mitä mieltä olet asiasta. Mutta hän itse päättää mitä elämällään tekee.

Miksi pelkäät tuota isäsi suuttumista niin paljon? Jos yhdessä ottavat, niin ei se kokonaan yllätyksenä voi hänelle tulla.

[/quote]

Isäni ottaminen on erilaista: pari siideriä tai pari paukkua/ilta. Pelkään, että äiti kääntää isäni mua vastaan, isä on jotenkin niin pahasti äidin manipuloitavissa. Muistan vuosia sitten jonkin pienen riitatilanteen, jonka äitini selitti isälleni aivan eri tavalla kuin mitä todellisuudessa tapahtui ja sain siitä isältäni kamalat moitteet. Ei uskonut omaa puoltani tarinassa lainkaan.

Tiedän, että äiti tekee omalla elämällään mitä haluaa. Mutta se salaaminen on väärin, siihen hänellä ei ole oikeutta. Tehköön mitä haluaa, mutta avoimesti, jolloin me muut voimme muodostaa oman mielipiteemme asiasta ja toimia sen mukaisesti. 

Mietin vain, miten voin tämän ottaa äitini kanssa puheeksi?

Saahan aikuinen ihminen polttaa ja hieman viiniäkin maistella jos siltä tuntuu. Lapset aikuisia ei pieniä kotona, mikäs siinä, aivan oma asia, ei siihen muilla ole sanomista. Minusta ei ole huolestuttavaa jos ajelee päivisin autolla ja on aivan selvä. Ei puoliso voi olla huomaamatta tupakan hajua ja varmasti niitä pullojakin on. Anna äitisi nauttia rauhassa eläkepäivistään.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 13:01"]

Saahan aikuinen ihminen polttaa ja hieman viiniäkin maistella jos siltä tuntuu. Lapset aikuisia ei pieniä kotona, mikäs siinä, aivan oma asia, ei siihen muilla ole sanomista. Minusta ei ole huolestuttavaa jos ajelee päivisin autolla ja on aivan selvä. Ei puoliso voi olla huomaamatta tupakan hajua ja varmasti niitä pullojakin on. Anna äitisi nauttia rauhassa eläkepäivistään.

[/quote]

Voi kuule, pullot piilotetaan! Lyön pääni pantiksi, että siellä on nytkin vaikka missä jemmaviinapulloja, joista ei isänikään ole tietoinen. 

Miksi ette näe tässä pointtia, joka on se SALAA juominen ja polttaminen???

Isäni ei polttamisesta tiedä, sen voin vannoa. 

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 12:52"]

Mietin vain, miten voin tämän ottaa äitini kanssa puheeksi?

[/quote]

Voit sanoa, että olet seurannut hänen alkoholinkäyttöään ja että sinä olet siitä huolissasi. Kysy, mitä mieltä hän itse on. Googlettamalla löytyy kysymyslistoja, joiden avulla voi selvitää, juoko liikaa - voit tulostaa hänelle sellaisen ja hän voi miettiä asiaa kaikessa rauhassa yksinään. Jos sulla on joku esimerkki, jossa jotain tapahtui alkoholin takia tai äitisi joutui jättämään jotain väliin juotuaan liikaa tms. niin kerro se hänelle ja sano, että tällaiset asiat saavat sinut huolestumaan.

Salaa juominen on alkoholisoitumisen merkki, olet ap siinä ihan oikeassa. Kohtuukäyttäjä ottaa kaikkien nähden vaikkapa ruokapöydässä tai muussa vastaavassa tilanteessa - ei salaa.

Se on niitteen elämä! Aikuisia ihmisiä! Älä koita holhota!

Kyllä mielestäni isässäsi vika, jos vaimon täytyy salaa poltella pari tupakkaa. Mitä se sitä haittaa, jos ei kerran ikinä haistakkaan? Tommosten natsien ympäröimänä äitisi elämän pienet ilot taitavat olla aika vähissä.

Tää asia ei oikeesti kuulu sulle ap. Vanhemmat tekee mitä haluavat, salaa tai tietoisesti, mutta sun mielipidettä ei ole kysytty. Miksi sun pitää urkkia sun äitiä ? Ja jos haluaa juoda tai polttaa ni ei siinä mitkään sun sanomiset teidän suhdetta paranna. Ihmisen elämä on rajallista, voi olla että äitis jaksaa paremmin, kun se voi juoda ja polttaa. Mitä odotettavaa sillä oikeesti on sen elämässä? Mikset voi vaikka laittaa hyvää ruokaa sulle ja äidilles ja juoda sen kanssa vaikka punkkua, ja parantaa maailmaa, vaikka ihan arkipäivänä??

Kiitos vinkeistä!

Omasta mielestänikin salaa juominen erottaa normikäytön väärinkäytöstä, se on selvä. Ei tulisi itselläni mieleenkään, että joisin mieheltäni salaa, naurattaa pelkkä ajatuskin :D. 

Muistan kyllä lapsuudestani, miten siellä oli silloinkin viinapullo jos toinenkin keittiönkaapissa piilossa. Miksi ne pitää piilottaa eikä vaikka säilyttää jääkaapissa?

"Se on niitteen elämä! Aikuisia ihmisiä! Älä koita holhota!"

Olen ehkä sitten erilainen, koska en ole noin välinpitämätön vanhempieni terveyttä kohtaan. Perheemme on aina ollut tiivis ja läheinen. Pitääkö hiljaa taustalla odottaa sitä hetkeä, kunnes isäni heittää äitini ulos ja tämä alkoholisoituu entistä enemmän?

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 13:13"]

Pitääkö hiljaa taustalla odottaa sitä hetkeä, kunnes isäni heittää äitini ulos ja tämä alkoholisoituu entistä enemmän?

[/quote]

Huolesi on ymmärrettävää. Kuitenkin on niin, että jos asiat etenee niin pitkälle, että isäsi eroaa äidistäsi ja tämä alkoholisoituu pahasti, et voi asialle mitään. Niin se ikävä kyllä on, vaikka se kamalalta kuulostaa. Voit auttaa äitiäsi, jos hän apua haluaa. Voita tarjota apua ja kertoa huolesi ja tarjoutua vaikkapa viemään hänet katkaisuun tms. Mutta jos hän ei halua muutosta elämäänsä eikä kaipaa apua, niin et voi tehdä mitään. Tyypillinen alkoholisti ei kaipaa muutost eikä apua eikä miellä, että hänellä on mitään ongelmaa. Juominen ei mahdollista mitään pakkohoitoa. Toisilla joku iso menetys, esim. puolison lähteminen, voi avata silmät ongelmalle. Toisilla ei valitettavasti sekään.

t. Alkoholismia läheltä katsonut

Missä sanotaan, että urkin äitiäni? Nämä kaikki "paljastumiset" on tapahtuneet ihan yllättäen, näemme joka viikko. Tosin tuntuu, että täytyy harventaa noita tapaamisiakin yli kuukauteen, niin paljon alkaa ärsyttää. 

Punkun naukkailu ei tällä hetkellä itselleni sovi, tai lähinnä mahassa kasvavalle vauvalleni. Siinä olisi kiva uusi elämänilo äidille: ensimmäinen lapsenlapsi, mutta ei. Enkä suoraan sanottuna voisi kuvitellakaan ottavani äitini kanssa punkkua, hän on niin vaikea sen ottamisensa kanssa (siis jos on muuta seuraa kuin isäni). Esittää niin siveää, mutta totuus on toinen. Anopin kanssa on niin erilaista, kuin yöllä ja päivällä eroa! Siellä otetaan rehdisti ja reilusti, ei siellä mitään pulloja kaapeissa säilytellä!

Asia ei lakaisemalla maton alle helpota ketään! Nyt nostat kissan pöydälle ja keskustelet asiasllisesti asiasta. SYYTTEMÄTTÄ.! Äitisi on ehkä fyysesti selvinnyt syövästää, mutta ei henkisesti.

T: 23v mamma, joka myös selvinnyt fyysesti syövästä, mutta tuskin kovin helposti selviän henkisesti.

Perheemme on aina ollut tiivis ja läheinen, kunnes isäni heittää äidin ulos????? Siis mikä oikeesti teitä vaivaa, ja mikä despootti sun isä oikeen on ku sä pelkäät sitä? Miksi sun isä olis ollu sun äitis kanssa vuosikymmeniä ja ei tietäs millanen se on? Pitäiskö sun äitis soittaa aina tai pyytää joku kattomaan, ettei siitä sanotta et se juo salaa, mitä kun se on yksin kotona? Hanki ap ittelles apua, oikeesti, tää ei ole normaalia, tää sun ajatusmaailmas.