Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan entinen blogistalkkaaja myöhemmin hävennyt toimintaansa?
09.12.2013 |
Tuntuu aina niin omituiselta lukea täältä näitä blogistalkkaajien juttuja. Ruoditaan koko ajan, mitä blogin kirjoittajien yksityiselämässä tapahtuu eikä voida hyväksyä sitä, että kirjoittaja kertoo ihan mitä ja miten haluaa.
Minua tämä mietityttää vähän siksikin, että tunnistan tällaisesta stalkkauksesta itseni vuosien takaa. Olin silloin tilanteessa, jossa omassa elämässäni ei tapahtunut paljon mitään, yhteydet moniin ystäviin olivat kuihtuneet ja opinnot jumittivat. Olin todella paljon kotona. Seurasin silloin todella aktiivisesti joitakin blogeja, tosin ne olivat englanninkielisiä yhden amerikkalaisen bloggaajaporukan kuulumisia.
Tajusin jo silloin täyttäväni sillä jotain tyhjyyttä elämässäni, mutta lopullisesti siitä minut yllättäen "pelasti" Facebook, joka tuli silloin Suomessa suositummaksi. Löysin sieltä ne vanhat kaverini ja alettiin taas viettää aikaa oikeassakin elämässä yhdessä, opinnotkin valmistuivat ja sain töitä.
Totta kai vieläkin olen täällä somessa, saatan käydä lukemassa palstojen lisäksi blogejakin silloin tällöin, mutta bloggaajien stalkkaus on jäänyt kokonaan. Tunnen jonkinlaista myötätuntoa, kun luen innokkaimpien kommentteja täällä. Tunnistan vanhan itseni siitä tyhjyydestä, joka täytyy olla taustalla siinä alituisessa toisen, sinänsä itselle vieraan ihmisen tekemisten tarkkailussa, pohdinnassa ja arvostelussa. Toivon, että nämäkin ihmiset pääsisivät elämässään eteenpäin tai kodista ulos vaikka lasten kasvaessa vähän isommiksi.
Onko paikalla muita saman kokeneita?
Kommentit (61)
Eikö ne bloggaajat tajua itse että henkilöllisyytensä leviää nettiin ja annetaan käytännössä muille tuosta vaan, ihan kuin tarjottimella?
Esimerkki: blogiin ei kuvata naamaa vaan se sutataan tai rajataan kömpelöllä tavalla, sitten bloggaaja kertoo yhteistyöstään jonkun yrityksen kanssa ja antaa yrityksen sivuston linkin blogissaan ja kun menet sinne yrityksen sivustolle ja sieltä yrityksen Facebook-linkin kautta sinne yrityksen omalle Facebook-sivulle jossa se bloggaajan kuva onkin sitten heti ensimmäisenä ja lähes ainoana tykkääjänä oikean nimensä kera, ja bloggaajan tunnistaa heti samasta kuvasta jonka on jo aiemmin julkaissut blogissaan mutta jossa naamansa on sutattu, mutta Facebookissa olevassa kuvassa ei. Eli Tadaa! Ei siis vaadi paljon salapoliisitaitoja tai muutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 12:25"]
Älä nyt höpise! Jos ottaa tavallisella digikameralla kuvan, jossa ei näy paljastavia yksityiskohtia (kuten nyt tuolla aiemmin mainittuja heijastuksia tai vaikka näkymää ulos ikkunasta), ei ko. kuvatiedostosta saa sellaista tietoa, mikä paljstaisi nimen, osoitteen tai puhelinnumeron.
On blogien ja niiden kuvien kautta kaivettavissa esiin asioita, mutta pelkällä kuvatieodstolla ilman paljastavia yksityiskohtia ei tee mitään.[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 10:38"]
17 sanoo vielä että nykyaikaisella tekniikalla varustetulla vempaimella otetuista valokuvista saa hirmuisen paljon tietoa. Parhaassa/huonoimmassa tapauksessa niillä pääsee kiinni tätä nykyä sekä osoitteeseen, puhelinnroon että nimeen. Tietysti se edelleen kaipaa hieman enemmän osaamista, että miten nämä tiedot löytyvät mutta kohta juttu on tehty niin helpoksi että haluttujen tietojen hankkiminen ei ole temppu eikä mikään. Kannattaa olla siis varuillaan siitä mitä nettiin laittaa. Blogin pitäminen on tyhmää jos haluaa oikeasti pysyä tuntemattomana.
[/quote]
[/quote]
Riippuu blogialustasta ja siitä, mitä kautta liittää kuvia blogiinsa.
Ammattibloggaajan kohdalla on myös vähän outoa puhua yksityisyydestä. Siis henkilöllisyyden suhteen; totta kai julkkiksillakin yksityisyytensä on, mutta se ei tarkoita, etteikö bloggaajan oikeaa nimeä saisi mainita.
Lehtien toimittajat eivät kirjoita anonyymisti. Kustantamot eivät ole anonyymejä, ja yksin toimiva bloggaaja periaatteessa harjoittaa kustannustoimintaa. Mainostilaa ei voi myydä anonyymisti, ja kyllä ne tulotiedotkin täytyy omalla nimellään verottajalle antaa. Varsinkin, jos blogi on yritys, bloggaajan on aika lailla mahdotonta toimia anonyyminä. Kaikki löytyy yritystietokannasta.
Jokaisella kaupallisella blogilla täytyy olla joku, joka on toiminnasta vastuussa, eikä se vastuussa oleva henkilö voi olla pelkästään mikään LuxuryGlitterGirlyGirl. Jos ei muuta, niin aika hämärän kuvan se toiminnasta antaa.
Onhan nämä suomalaiset bloggaajat kerätty nimineen ja tuloineen verotietolistoille, mikä salaisuus se nimi ja palkkakaan sitten enää on???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ap! Tämä on ensimmäinen kerta kun sain jotakin selvyyttä siihen, miksi jotkut obsessoituvat noista bloggaajista. Olen joskus täällä kysellyt asiasta, mutta en ole saanut kunnon vastausta. Vastaukset ovat olleet lähinnä tyyliä "no mua kiinnostaa muoti ja tykkään seurata niitä siksi", vaikka sokeakin näkee ettei näillä minun tarkoittamillani obsessoijilla ole se muoti päällimmäisenä kiinnostuksen kohteena. Nimenomaan sitä bloggaajan persoonaa ja henkilökohtaista elämää seurataan ja siitä juorutaan ihan fanaattisen yksityiskohtaisesti.
Mä olen addiktoitunut av-palstaan, ei hyvä sekään. Sitten taas valtavaa kiinnostusta tuntemattomia bloggaajia kohtaan en ole tajunnut koskaan. Olen sellainen keskusteluun addiktoituva ihminen. Tykkään väitellä ja argumentoida, tosin keskustelupalstat ovat kyllä aika surkeita paikkoja sellaiseen kun keskustelun taso on mitä on. Ainakin siis jos jostain av:n tyyppisistä palstoista puhutaan.
Stalkkaja on sellainen joka täällä(kin) jatkuvasti haluaa vatvoa jonkun tietyn bloggaajan asioita ja vaikkapa henkilöllisyyttä, ellei se ole tiedossa. Tietää kommenteissaan "kaikki" asiat bloggaajasta ja miten se on mitäkin kirjoittanut tai kommentoinut ja siteeraa sitä tänne. Tekee jatkuvasti avauksia bloggaajasa tänne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:37"]
Eikö ne bloggaajat tajua itse että henkilöllisyytensä leviää nettiin ja annetaan käytännössä muille tuosta vaan, ihan kuin tarjottimella?
Esimerkki: blogiin ei kuvata naamaa vaan se sutataan tai rajataan kömpelöllä tavalla, sitten bloggaaja kertoo yhteistyöstään jonkun yrityksen kanssa ja antaa yrityksen sivuston linkin blogissaan ja kun menet sinne yrityksen sivustolle ja sieltä yrityksen Facebook-linkin kautta sinne yrityksen omalle Facebook-sivulle jossa se bloggaajan kuva onkin sitten heti ensimmäisenä ja lähes ainoana tykkääjänä oikean nimensä kera, ja bloggaajan tunnistaa heti samasta kuvasta jonka on jo aiemmin julkaissut blogissaan mutta jossa naamansa on sutattu, mutta Facebookissa olevassa kuvassa ei. Eli Tadaa! Ei siis vaadi paljon salapoliisitaitoja tai muutakaan.
[/quote]
sama käynyt usein mielessä, ei kyllä tarvitse nähdä pahemmin vaivaa henkilöllisyyden selviämiseen :D
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 15:52"]
Kiitos ap! Tämä on ensimmäinen kerta kun sain jotakin selvyyttä siihen, miksi jotkut obsessoituvat noista bloggaajista. Olen joskus täällä kysellyt asiasta, mutta en ole saanut kunnon vastausta. Vastaukset ovat olleet lähinnä tyyliä "no mua kiinnostaa muoti ja tykkään seurata niitä siksi", vaikka sokeakin näkee ettei näillä minun tarkoittamillani obsessoijilla ole se muoti päällimmäisenä kiinnostuksen kohteena. Nimenomaan sitä bloggaajan persoonaa ja henkilökohtaista elämää seurataan ja siitä juorutaan ihan fanaattisen yksityiskohtaisesti.
Mä olen addiktoitunut av-palstaan, ei hyvä sekään. Sitten taas valtavaa kiinnostusta tuntemattomia bloggaajia kohtaan en ole tajunnut koskaan. Olen sellainen keskusteluun addiktoituva ihminen. Tykkään väitellä ja argumentoida, tosin keskustelupalstat ovat kyllä aika surkeita paikkoja sellaiseen kun keskustelun taso on mitä on. Ainakin siis jos jostain av:n tyyppisistä palstoista puhutaan.
[/quote]
Olepa hyvä.
Jos muuten joku keksii sitten paremman sanan kuin minun eli ap:n "blogistalkkaaja" kuvaamaan tällaista vääristynyttä ja kaikenkattavaa ajatusmaailmaa ilman varsinaisesti rikollisia tekoja, niin on hyvä sitten vaan. Sillä vääristynyttä se on siinä vaiheessa, kun omaa sosiaalisen elämän tyhjiötä täytetään bloggaajan elämän kiinteällä seuraamisella ja ajatellaan, että olisi muka oikeus tietää enemmän kuin itselle oikeasti vieras ihminen haluaa nettiin asioistaan kirjoitella. Ei sitä oikeutta vain ole eikä sillä bloggaajalla ole mitään moraalista velvollisuutta kirjoitella kaikkea auki.
Ymmärrän kyllä, että kaikki ne, jotka ovat edelleen tuossa minun blogistalkkaukseksi kutsumassani vaiheessa kiinni, eivät välttämättä pysty tajuamaan omaa vääristynyttä ajatteluaan. Toivon vain, että joskus kaikki vielä sen ymmärtävät, koska se tyhjiö omasta elämästä on silloin täyttynyt muulla kuin jonkun vieraan ihmisen blogin ihan liian intensiivisellä kyttäämisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 22:37"]
Jos muuten joku keksii sitten paremman sanan kuin minun eli ap:n "blogistalkkaaja" kuvaamaan tällaista vääristynyttä ja kaikenkattavaa ajatusmaailmaa ilman varsinaisesti rikollisia tekoja, niin on hyvä sitten vaan. Sillä vääristynyttä se on siinä vaiheessa, kun omaa sosiaalisen elämän tyhjiötä täytetään bloggaajan elämän kiinteällä seuraamisella ja ajatellaan, että olisi muka oikeus tietää enemmän kuin itselle oikeasti vieras ihminen haluaa nettiin asioistaan kirjoitella. Ei sitä oikeutta vain ole eikä sillä bloggaajalla ole mitään moraalista velvollisuutta kirjoitella kaikkea auki.
Ymmärrän kyllä, että kaikki ne, jotka ovat edelleen tuossa minun blogistalkkaukseksi kutsumassani vaiheessa kiinni, eivät välttämättä pysty tajuamaan omaa vääristynyttä ajatteluaan. Toivon vain, että joskus kaikki vielä sen ymmärtävät, koska se tyhjiö omasta elämästä on silloin täyttynyt muulla kuin jonkun vieraan ihmisen blogin ihan liian intensiivisellä kyttäämisellä.
[/quote]
Etkö nyt vedä pikkuisen liioiteltuja johtopäätöksiä?
Ensinnäkään, sinä et tiedä, kuka mihinkin keskusteluun ottaa osaa ja kuinka usein - jos yhdessä blogikeskustelussa keskustelevat keskenään henkilöt A, B ja C, toisessa D, E ja F, ja kolmannessa G, H ja I, voidaanko tosiaan puhua siitä, että kaikki nämä ihmiset jotenkin pakkomielteisesti seuraavat blogeja ja keskustelevat bloggaajien jokaisesta liikkeestä? Siinä tapauksessa aika moni tällä palstalla on myös pakkomielteisen kiinnostunut esim. anopeista, TV-sarjoista ja sisustuksesta.
Toisekseen, näissä analyyseissä tehdään aina niin kummallisia yleistyksiä. Varmasti maailmasta löytyy todella säälittäviä henkilöitä, joiden elämän sisältö todellakin on jonkin bloggaajan joko fanittaminen tai ilkeämielinen arvostelu. Löytyyhän maailmasta sellaisiakin ihmisiä, joiden elämän sisältö on fanittaa Robert Pattinsonia. Mutta jokaiseen blogikeskusteluun lipuu aina jokin ylemmyydentuntoinen sormenheristelijä, jonka mielestä TE KAIKKI JOTKA KESKUSTELETTE TÄSTÄ AIHEESTA OLETTE ILKEITÄ, PAKKOMIELTEISIÄ, SÄÄLITTÄVIÄ IHMISIÄ JOILLA EI OLE ELÄMÄÄ, vaikka keskusteluista löytyy aina laaja kirjo mielipiteitä: jotkut ilkeitä, jotkut järkeviä, jotkut mielenkiintoisia, jotkut typeriä, jotkut positiivisia, jotkut negatiivisia, jotkut liian uteliaita, jotkut pelkästään yleisellä tasolla.
Ja se sama kai tuntuu olevan tämänkin ketjun pointti? "Olette muuten aika säälittäviä, kun keskustelette blogeista. Menkää mieluummin Facebookiin tykkäämään toistenne profiilikuvista."
Niin, niin. Sinä yritit laajentaa tämän keskustelun koskemaan kaikkia huvikseen blogeja seuraavia. Minä puolestani yritin keskustella koko ajan siitä, miten jotkut ihmiset kiinnittyvät tunteella blogeihin ja kohtelevat bloggaajia kuin lähisukulaisinaan, joilla olisi jokin tilitysvelvollisuus tekemisistään heille. Tämä tuli selkeästi esiin jo ensimmäisessä viestissäni.
Missään kohtaa en ole mitään muuta väittänytkään. Jos esimerkiksi sinä seurailet keveällä mielellä blogeja etkä ole naama väärässä oikeasti uskomassa kärsineesi vääryyttä, kun kaikkea ei sinulle kerrota, niin sitten en ymmärrä, miksi täällä capslockailet ja epäilet kärsineesi vääryyttä tässä keskustelussa.
Keskustelu saa nyt sitten loppua tosiaan tähän ap:n osalta. Kiitos niille parille ihmiselle, jotka olivat alussa rehellisiä ja tunnistivat tällaisen liiallisen blogeihin ja bloggaajiin kiinnittymisen olevan ihan oikea ilmiö, joka tosiaan aiheutuu siitä, että lukijalla ei ole elämäntilanteessaan niitä aitoja sukulaisia ja ystäviä riittävissä kontakteissa. Olisin toivonut tänne syvempääkin keskustelua itseänikin enemmän muutama vuosi sitten koskettaneesta aiheesta, mutta mielensäpahoittajat ja tahalliset ja tahattomat väärinymmärtäjät iskivät jälleen.
Toivon edelleen kaikkea hyvää niille ihmisille, jotka eivät kenties ole vielä pystyneet itselleenkään myöntämään, että heidän ylenmääräinen tunnekiinnittymisensä johonkin vieraaseen ihmiseen blogin kautta on oire oman elämän tyhjyydestä. Omassa elämässään iloinen ja tyytyväinen ihminen ei ajattele blogeista samalla tavalla. Toivottavasti teillekin vielä koittaa se aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 05:45"]
Niin, niin. Sinä yritit laajentaa tämän keskustelun koskemaan kaikkia huvikseen blogeja seuraavia. Minä puolestani yritin keskustella koko ajan siitä, miten jotkut ihmiset kiinnittyvät tunteella blogeihin ja kohtelevat bloggaajia kuin lähisukulaisinaan, joilla olisi jokin tilitysvelvollisuus tekemisistään heille. Tämä tuli selkeästi esiin jo ensimmäisessä viestissäni.
Missään kohtaa en ole mitään muuta väittänytkään. Jos esimerkiksi sinä seurailet keveällä mielellä blogeja etkä ole naama väärässä oikeasti uskomassa kärsineesi vääryyttä, kun kaikkea ei sinulle kerrota, niin sitten en ymmärrä, miksi täällä capslockailet ja epäilet kärsineesi vääryyttä tässä keskustelussa.
Keskustelu saa nyt sitten loppua tosiaan tähän ap:n osalta. Kiitos niille parille ihmiselle, jotka olivat alussa rehellisiä ja tunnistivat tällaisen liiallisen blogeihin ja bloggaajiin kiinnittymisen olevan ihan oikea ilmiö, joka tosiaan aiheutuu siitä, että lukijalla ei ole elämäntilanteessaan niitä aitoja sukulaisia ja ystäviä riittävissä kontakteissa. Olisin toivonut tänne syvempääkin keskustelua itseänikin enemmän muutama vuosi sitten koskettaneesta aiheesta, mutta mielensäpahoittajat ja tahalliset ja tahattomat väärinymmärtäjät iskivät jälleen.
Toivon edelleen kaikkea hyvää niille ihmisille, jotka eivät kenties ole vielä pystyneet itselleenkään myöntämään, että heidän ylenmääräinen tunnekiinnittymisensä johonkin vieraaseen ihmiseen blogin kautta on oire oman elämän tyhjyydestä. Omassa elämässään iloinen ja tyytyväinen ihminen ei ajattele blogeista samalla tavalla. Toivottavasti teillekin vielä koittaa se aika.
[/quote]
Mutta kun sinä et koko keskustelun aikana selkeästi määritellyt, mitä tarkoitat blogistalkkauksella. Sanot: "miten jotkut ihmiset kiinnittyvät tunteella blogeihin ja kohtelevat bloggaajia kuin lähisukulaisinaan, joilla olisi jokin tilitysvelvollisuus tekemisistään heille"... no joo, mutta tätähän tarjotaan vastaukseksi joka kerta, kun on jotain kriittistä keskustelua blogeista. "Mitäs luette, jos ette tykkää Nelly-kollaaseista! Herrajumala että jaksatte muiden ihmisten blogeja ruotia! Bloggaajat eivät ole teille mitään velkaa! Olette pakkomielteisiä hulluja kaikki!" jne., vaikka keskustelun aiheena on blogin sisältö eli asiat joita bloggaaja on itse julki tuonut ja yleensä vielä kaupallisessa valossa. Eli sisältö ei ole vain julkista höpötystä vaan julkista markkinointiviestintää.
Totta kai jokaisessa ketjussa löytyy ilkeilijöitä (on aihe sitten mikä tahansa, ei tarvitse olla mikään blogikeskustelu) mutta tosi asiassa yksittäisten viestien perusteella on mahdotonta sanoa, että joku ihminen on kuvailemasi kaltainen tunnevammainen "blogistalkkaaja". Mistä ihmeestä osaat päätellä, että ihmiset ovat "naama väärässä oikeasti uskomassa kärsineesi vääryyttä, kun kaikkea ei heille kerrota"? Sinun päätelmäsi tässä ovat tunnepohjaisia jos mitkä...
Jos puhut vain omasta kokemuksestasi blogistalkkaajana, niin ok, mutta kun koko ketjussa on valitettavasti aika lailla samanlainen syyttelevä ja vähättelevä sävy kuin kaikissa niissä viesteissä, joissa haukutaan ihmisiä siitä, että ylipäätään keskustelevat blogeista.
Uskokaa nyt jo, blogit ovat osa mediaa. Kaupallista mediaa jopa. Ei minuakaan kiinnosta mitkään BB:t tai Tanssii tähtien kanssa, mutta ihmiset saavat puolestani keskustella niistä ihan rauhassa. Samoin lehtiartikkeleista. Ja vaikka musiikista. Mainonnasta ja median etiikasta voi ja pitääkin keskustella. Joitakin kiinnostaa uutiset, joitakin Seiskan juorut... ja joitakin blogit. Siitä vaan.
Toisaalta en ymmärrä niitä huonoitsetuntoisia(?) bloggaajia jotka tekee julkisen blogin hirveällä tohinalla ja ahneudella, mutta itkee sitä jos joku ei pidäkään heidän blogistaan, ja vaatii täälläkin niiden keskustelujen poistamista joissa ei ole mitään henkilökohtaisuuksiin menevää vaan esim. rakentavaa palautetta siitä miten blogia voisi parantaa (joku ehkä kirjoittanut heille asiasta itse blogiin mutta sitä ei ole julkaistu blogissa eikä sitä olla siellä kommentoitu joten siksi lukijat tai entiset lukijat koettavat saada viestiä läpi esim. tämän av:n kautta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tämä määritelmä nyt siis on? Onko blogistalkkaaja sellainen joka yrittää päästä bloggareiden ystäväksi tai heidän lähelle samoihin piireihin, mutta joka ei itse pidä blogia, vaan elää tavallaan saman kaltaista elämää näiden bloggareiden kautta?
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 15:26"]Mikä tämä määritelmä nyt siis on? Onko blogistalkkaaja sellainen joka yrittää päästä bloggareiden ystäväksi tai heidän lähelle samoihin piireihin, mutta joka ei itse pidä blogia, vaan elää tavallaan saman kaltaista elämää näiden bloggareiden kautta?
[/quote]
Fanitus tai kateus, kaksi vaihtoehtoa.
Ihmettelen muutenkin ihmisiä, jotka lukevat joka ikinen päivä blogeja, pahimmat blogiholistit jopa aloittavat aamunsa käynnistämällä läppärin ja käymällä läpi blogeja.
Se on kuulkaa sellanen juttu, että en minä voi teille elämäksi muuttua.
Määrittele selkeäsanaisesti blogistalkkaus. Ymmärräthän että blogin seuraaminen ja sen postauksiin liittyvät keskustelut sekä bloggaajan nettipersoonan seuraaminen eivät täytä stalkkaamisen määrettä. Nykyään ihan tavalliset ihmiset hakevat tietoja uusista tapaamistaan ihmisistä googlaamalla eikä sekään ole stalkkaamista tai edes rikollista. Itse asiassa on järkevää tarkistaa millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä.
Kaikki eivät varmaan ole sitä ymmärtäneet mutta netti ei ole yksityinen paikka eikä blogi kuulu kotirauhan piiriin.
Kyllä vain.
Oma elämäni on tällä hetkellä hyvin pitkäveteistä ja hyvin stressaavaa. Minulla on suuret opiskelupaineet ja ehkä vähän ahdistustakin, aikaa ei hirveänä jää sosiaaliselle elämälle tai ns. "oikeille harrastuksille". Helpois rentoutumiskeino on täyttää pääni mahdollisimman yksinkertaisella ja höttöisellä viihteellä, kuten esimerkiksi Salkkareiden katsomisella tai bloggaajien kommelluksille naureskelulla. Tiedostan kyllä että se on aika säälittävää, mutta kyseessä on niin helppo tapa hetkeksi irtautua oman elämän paineista että siihen jää koukkuun.
Blogien lukeminen ja "stalkkaaminen" tuo pikahelpotusta moneen tunteeseen. Kun ahdistaa, niin helpottaa lukea jonkun bloggaajan mokailusta ja typeryydestä. Se luo vähän sellaisen olon että no onhan mulla itselläni asiat sittenkin ihan jees. Tai kun oma elämä tuntuu harmaalta niin luen pintaliito-luksuselämästä kertovia blogeja ja poimin sieltä kuvia jotka vastaavat omia haaveitani ja kuvittelen kuinka sitten kun taloustilanteeni helpottaa niin minäkin ostan tällaisen tai vaikka tällaisen laukun, sisustan asunnon noin tai näin tai en missään nimessä tuollalailla jne jne.
Johan on omituinen määritelmä "stalkkaukselle". Netissäkin voi stalkata, bloggaajaakin voi stalkata, mutta minä pidän sitä kyllä aika monta astetta vakavampana asiana kuin keskivertoa Vauva-palstan keskustelua. Kuinkakohan moni täällä lähettää jotain uhkaavia anonyymejä viestejä bloggaajalle, vainoaa tätä näillä viesteillä joka puolella (sähköpostissa, Facebookissa, Twitterissä, blogikommenteissa, yms. - jopa kirjeitse), soittelee haukkumasoittoja tämän työnantajalle, ja levittää tästä perättömiä tarinoita pitkin nettiä? Kaikkea tätä on nimittäin tehty yhdelle tietämälleni ulkomaiselle bloggaajalle. Se on stalkkaamista. Se päätyi tietääkseni oikeuteen asti.
Eikö tuolle kuvailemallesi ilmiölle voisi olla parempiakin termejä? "Fanitus", "sairaalloinen uteliaisuus" tai jopa "pakkomielteinen lukeminen", jos se sikseen tulee? Luulisin, että suurimmalle osalle tästä on selityksenä ihan vain perinteinen "melko normaali uteliaisuus" tai "juoruilu" yhdistettynä sellaiseen aika yleiseen asiaan kuin "tylsät hetket".
Olen joskus lukenut esim. jotain Mungolife-keskusteluja, vaikka olen katsonut tämän blogia elämässäni varmaan yhteensä jotain viisi kertaa. Muitakin blogikeskusteluja luen mieluummin kuin itse blogeja (enemmän viihdettä), ja olenpa niitä joskus kommentoinutkin: ei niissä kaikissa jutella mistään bloggaajan uudesta laukusta vaan ihan mielenkiintoisistakin asioista. Minttu Vettenterä -keskusteluun osallistuin ihan huvikseni, koska tuo henkilö on kaikessa käsittämättömyydessään aika huvittavan mielenkiintoinen, vaikken ole tämän blogia koskaan lukenut. Tylsien hetkien huveja nämä ovat, totta kai. Mutta kenelläpä meistä ei olisi tylsiä hetkiä? Tuskin noissa ketjuissa aina kirjoittavat samat ihmiset, vaan minunkaltaisiani löytyy varmasti muitakin, jotka osallistuvat silloin tällöin, jos jokin aihe sattuu kiinnostamaan.