Ystäväni halveksivat ammattiani :(

Mulla on kaksi kaverityyppiä, jotka höpöttävät koko ajan ammateistaan ja lesoavat niillä. Toiset on lähihoitajia ja toiset lääkäreitä. Liekö tekemistä sillä, että työskentelevät työilmapiiriltään todella vanhanaikaisella alalla, eli siellä vallitsee tarkka hierarkia eri tasojen välillä. Lähärit korostaa korvaamattomuuttaan ja lääkärit sitä miten tietävät kaikesta kaiken. Kumpikaan ei pidä muita aloja minään, koska heidän alallaan pelastetaan sentään ihmisiä!

Rasittavaa,  mutta koitan kestää. Tiedän kuitenkin oman alani arvon - ilman sitä näillä kavereillani ei välttämättä olisi edes töitä ainakaan niissä puitteissa kuin nyt :)

Eihän lääkärit koskaan puhu työstään? Mä en ainakaan ole törmännyt sellaisiin. Niillä on vaan muuten huonot jutut. Sairaanhoitajat puhuvat työstään koko ajan ja siitä kuinka he tekevät kaiken ja lääkärit ei osaa mitään:)

Kyllä lääkärit useinkin puhuvat työstään. Ainakin minun tuntemat. Jotkut on vielä just tietävinään kaiken kaikesta, joka vähänkin sivuaa lääketiedettä, vaikka todellisuudessa ei ole hajuakaan asiasta. Mutta näitä nyt varmasti löytyy joka alalta.

En todellakaan jauha työasioistani, vaan vastaan jos kysytään. Ystäväni opiskelevat matemaattisilla aloilla, ja minun ammattini on suurimmaksi osaksi ihmissuhdetyötä, jossa "hyötyä" ei voi mitata. Olen itse ylpeä ammatistani, mutta joidenkin ystävien kommentit satuttavat toisinaan. Itse en arvostelisi tai kyseenalaistaisi toisen ammatinvalitoja..

Me puhumme töistä vain työkavereiden kesken, usein vapaa-aikanakin. Muiden kanssa en juuri koskaan.

En ymmärrä miksi ihmiset jauhavat työstä vapaallakin... onko elämän sisältö vähissä??

Oletko ap aivan varma, että ystäväsi todella halveksivat työtäsi? Vai johtuuko tuo tunne pikemminkin siitä, että sinulla itselläsi on huono itsetunto asian suhteen, etkä oikein itsekään arvosta alaasi? Sillä kukapa muu sen kissan hännän nostaa, ellei kissa itse?

Mulla on oikeastaan ihan päinvastainen "ongelma": en mielelläni kerro ammattiani ainakaan tuntemattomille siksi, että he alkavat usein ihastelemaan sitä ihan liiaksi asti. Vain, koska olen opiskellut alaa, jolle on suht. vaikea päästä ja teen työtä, jossa välillä tapaa kaikenmaailman julkkiksia, taiteijoita jne. Minulle se on vain työtä muiden joukossa, mutta on jotenkin kiusallista, jos sitä pidetään tosi hienona tällaisten syiden vuoksi.

Ja ehkä vaatimattomuuteni ja matala profiili työstäni johtuu myös siitä, että en halua kenenkään luulevan, että jotenkin lesoilisin työlläni. Ylpeys, sehän on suomalaisittain se synneistä pahin! :) Mutta joo, ihan kiva työ mulla on.

Ihan sama mikä ap:n ala on, erittäin epäkohteliasta kavereilta. En ole koskaan ollut seurassa, missä pilkattaisiin tai halveksuttaisiin toisen ammattia, oli se mikä tahansa. Ja jos joutuisin sellaiseen niin välttäisin jatkossa.

No ei ole kovin sivistyneitä ap:n ystävät, jos tuolla tavalla käyttäytyvät. Itselle oikeustieteellisestä valmistuneena tuli mieleen, että useaan otteeseen muiden "oikeiden" tieteiden opiskelijoiden keskuudesta viestittiin, kuinka oikeustiede ei ole tiedettä vaan OTM-tutkinto on ammattikoulusta valmistuvaan rinnastettava ammattitutkinto, ei "oikea" yliopistotutkinto... Ja tarkoitus itselläni ei ole halveerata amista, oma mieskin on amiksesta valmistunut :)

Onpa outoa. Minulla ei ole yhtään yhtävää eikä edes tuttavaa, jonka voisin kuvitella kommentoivan omaa työtäni millään negatiivisella tavalla. Enkä itse ikinä sanoisi mitään negatiivista ystävän/kaverin/tuttavan/kenen tahansa työstä, ellei tämä itse haukkuisi työtään ja odottaisi komppausta. Ja minulla on ystäviä mitä kummallisimmissa töissä, usko pois ;-) Ehkä jos joku olisi parittaja tai huumeidenvälittäjä, mutta enpä usko että oltaisiin ystäviä.

Vähän nyt epäilen tätä halveksunta - ystävä -yhtälöä. Ystävät eivät halveksu toistensa töitä, olen vankasti sitä mieltä. 

Itse olen teologian opiskelija ja ihmiset ovat useimmiten hyvin kiinnostuneita alastani, mutta myös vähätteleviä kommentteja tulee. Ihmetellään sitä, etteihän tuollaiseen ammattiin kummoisia taitoja tarvita ja opetetaan vieläpä yliopistossa... Huoh.

Useimmat "asiakkaideni" vanhemmat tuntuvat vähättelevän ammatinvalintaani. Opetan yläkoulussa ja pidän kyllä itse työstäni ja pidän sitä tärkeänä.

Minulla on sairaanhoitajatuttava, joka jaksaa joka käänteessä selittää, että kun hän on sairaanhoitaja... Tärkeilee siis todella paljon työstään. Itse en jaksa koko ajan selittää, että kun minä kerran olen opettaja. Luulisi jo salassapitovelvollisuudenkin sulkevan tuttavani suun, mutta ei. Toinen sairaanhoitajatuttavani sen sijaan pitää työstään kovasti, vaikka välillä hänellä on raskasta, kun joku potilas kuolee, mutta ei hän siitä sen enempää puhu. Se on työtä, muu elämä on sitten tärkeämpää. Kuten minullakin.