Kummi ei sitten antanut joululahjaa lapselle

No mun lasten kummi ei edes lähettänyt tekstaria lapsen synttärinä että silleen. Ja kummi on kuitenkin oma siskoni. Harmittaa valinta.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 16:26"]

No mun lasten kummi ei edes lähettänyt tekstaria lapsen synttärinä että silleen. Ja kummi on kuitenkin oma siskoni. Harmittaa valinta.

[/quote]

Voisitko ajtella asian niin, että siskoasi saattaa valinta harmittaa enemmän, moni kun ei kehtaa kieltäytyä kun "pyydetään" kummiksi? Itse olen kieltäytynyt useamman kerran, en halua olla kummi kenellekään, tosin olen veljentytön kummi, tuolloin nuorena sanottiin, että ei siitä voi kiletäytyä, no se meni silloin läpi. En ole muistanut tyttö kertaakaan, muutoin kuin opintojensa päättämisen yhteydessä, sillä sitä arvostan, en jotain kummiutta!

Mä ainakin tein heti selväksi molempien lapsien kummeille että ette sitten ole mitään lahjaautomaatteja. Toki jos haluavat lapselle lahjoja antaa niin Se on heidän oma valinta. Haluan että lapsiani rakastetaan ja heistä pidetään huoli jos siihen tulee tarvetta. Olen tyrmistynyt tästä kummiuteen liittyvästä "lahjavelvollisuudesta". Materiaa, materiaa, materiaa.

Minulla oli melko huonoja kokemuksia yhden kummilapseni äidin kanssa. Hänen mielestään juuri hänen kullanmurunsa olisi pitänyt olla neljästä kummilapsesta se kaikkein tärkein, ja minun olisi pitänyt muuttaa lomia, työvuoroja ym. ollakseni heidän käytettävissään ja kummilapsen kanssa silloin kun se heille sopi.

No, vahingosta viisastuneena sitten päätin, että ei enää yhtään kummilasta. Mutta kun minua vuosia myöhemmin pyydettiin kummiksi yhdelle lasteni isänpuoleiselle pikkuserkulle, suostuin. Tosin keskustelin ensin vanhempien kanssa siitä, mitä he kummilta odottavat, ja miten ehkä haluavat, että olemme mukana hänen elämässään. Toisin kuitenkin kävi. Nyt tämän kummilapsen äiti painostaa, pommittaa, soittaa ja lähettää tekstiviestejä jos en ole sillä sekunnilla tavoitettavissa kun hänelle sopii. Kun ovat lapsen kanssa meillä kylässä, on sitä mieltä, että minun pitäisi viettää kaikki aika hänen kullanmurunsa kanssa kun "näemme niin harvoin". Hän komentaa omia lapsiani poistumaan näkyvistä että oma pikku terroristi saa kaiken huomion. Hän lupaa lapselleen, että "kyllä kummitäti syöttää, nukuttaa, kylvettää jne". Lapsikin on oppinut, että minä olen palvelija, jota vain käsketään!

Lahjatoiveet kerrotaan aina hyvissä ajoin, eivätkä ne ole halpoja, esim. P.O.P:in talvipukua, meandin settejä, merkkikenkiä ym. Minä ostan lähes kaikki vaatteet käytettyinä omille lapsilleni, joten tuntuu aika hölmöltä, että säästynyt raha pitäisi käyttää kummilapsen lahjaan, jonka hintaista en koskaan ole omilleni ostanut. Kun sitten nämä rakkaat sukulaiset tulivat oman lapseni syntymäpäiville, olivat vasta matkalla "huomanneet" ettei heillä ole lahjaa tai korttia. Minä en siitä pahastu, eikä lapsikaan onneksi välittänyt, mutta tuo asenne on alkanut vituttamaan. Minun on turha odottaa korttia jouluna, syntymäpäiväonnittelusta nyt puhumattakaan.

Kyllä minä muistan lasteni kummeja jouluisin ja syntymäpäivänä lahjalla ja kortilla. Kun lapset kasvavat isommiksi, saavat hoitaa sen ihan itse. Myös kaikki kummilapset lähettävät jouluna ja syntymäpäivänä kortin minulle. Nyt ajattelinkin, että "unohdan" kummilapsen joululahjan, sen verran rasittavaksi tämä homma on käynyt... 

Taas huomaa kuinka ne lahjat ovat ilmeisesti tärkeintä siinä joulussa. Muistihan hän teitä sentään kortin muodossa.

Taas jälleen kerran: On se hyvä, ettei meidän lapsilla ole kummeja.

Minun lapsuudessani kukaan lapsista ei saanut ikinä saman verran lahjoja. Isoveli (keskimmäinen) sai eniten lahjoja, suunnilleen 10 joka joulu. Isosisko (vanhin) sai muutaman paketin vähemmän kuin veljeni. Ja minä (nuorimpana) sain kaikkein vähiten lahjoja joka joulu, parhaimmillaan viisi.

Ja kas kummaa, minusta on kasvanut kunnollinen, ymmärtäväinen ihminen. Ei elämäni ole mennyt pilalle joululahjojen vähyyden takia.

Minä olen aina laittanut kortin kummilapsille ja perheilleen näin jouluna.

Synttärilahjan annan jos pääsen kutsuille ja jos en pääse niin kummilapsi saa kortin.

Enkä koskaan vie mitään kallista, ihan max 10e lahja.

Ei ole rahasta kiinni, en vain kummiksi lupautuessani luvannut 2kertaa vuodessa lahjaa hommamaan.

Itse lopetin kummilapselle lahjojen ostamisen rippijuhlien jälkeen. Oltiin äidin kanssa parhaita kavereita koko lapsuuden. Hän meni koko ystäväpiiristä ensimmäisenä naimisiin ja sai myös ensimmäisenä lapsia. Olen esikoisen kummi ja tällöin en hallinnut lastenhoitoa.

Minun olisi pitänyt joka kesä antaa viikko kesälomastani heille, olisin saanut tulla lasta hoitamaan. Lapsi olisi otettu pois tarhasta, jolloin he olisivat säästäneet tarhamaksuisssa, siis tämän viikon jälkeen alkoi perheen yhteinen loma. Tietenkin olisin saanut osallistua ruokakustannuksiin, kun heillä kerran 5 päivää asuin.

Ikinä tämä ei onnistunut, koska lapsettomana en saanut juhannuksesta lomaa.

Jouluna ja synttäreinä tuli pitkät lahjalistat. Meni pari vuotta ennen kuin tajusin minun odotettiin ostavan kaiken listalta. Ei vaan yhtä vaan ne kaikki, satoja euroja maksavat lahjat.

Mitään ei tarvinut kiittää, koska lahjathan toi joulupukki.

Myöskään synttäreille ei tarvinnut osallistua, koska ne pidettiin aina viikolla, vielä alkamisaika oli samaan aikaan kun olin vielä töissä. Lentokoneellakaan ei olisi kerennyt ajoissa. Joskus kysyin miksei juhlia voi olla viikonloppuna. Silloin on muuta menoa.

Joten vuodesta toiseen lähetin joulu- ja synttärilahjan, ikinä en saanut edes kiitosta, en tiennyt tuliko ne perille. Siinä vaiheessa kun ei tullut kutsua edes rippijuhliin, tajusin etten ole todellakaan toivottu ihminen ja lähetin kummilapselle 20 euroa kuoressa.

Kävin siis heillä aina kylässä, kun kävin paikkakunnalla. Hyvissä ajoin otin yhteyttä ja sovin päivän. Välillä olivat kaupassa, kun tulin. Soitin pihalta ja sanoivat vielä kestää, vai tulenko huomenna uudestaan. Ja olivat siis ruokakaupassa.

Jopa minun äidille oli tämä entinen ystäväni valittanut minun lahjojen heikkoutta. Äitini tietenkin pahoitti tästä todella mielensä.

Niin minäkin laitoin vain kortit tänän vuonna kummilapsille.

Aiemmin olen aina lähettänyt lahjat ja nyt vain mietin, että miksi ihmeessä joka joulu pitäis olla lahjoja lähettämässä? Eikö synttärinäkin riittäisi ihan vaan kortti kun välimatkaa jonkin verran on.

Ei minuakaan ole koskaan muistettu kummilasten tai heidän perheidensä puolesta. Oma siskoni, jonka lapsen kummi olen ja reilu 10v.muistanut lasta lahjalla, koulun alkaessa vaatteilla, toisinaan tilannut lehtiä ja kun asuimme samalla paikkakunnalla niin hoitanutkin usein, niin ei tämä sisko koskaan edes tekstarilla muista mun syntymäpäivää tai lasteni synttäreitä. Lahjaa en todella edes odota,mutta kyllä se pieni muistaminen vaikka viestillä voisi tosiaan olla ihan mukava ele. 

Toista kummilasta olen myös aina muistanut niin ysnttärinä kuin jouluna ja toisinaan muullakin yllärillä , lähettänyt pienen vaatepaketin loman alkamisen kunniaksi jne. Muistanut korteilla yms. Joskus olisi ollut kiva saada vaikka kummilapselta kortti tai vaikka suklaarasia joulun aikaan.

Nyt sitten päätin laittaa vaan kortin,. Usein kun olen kummilasta äidin kanssa pyytänyt kylään niin vastaus lähes aina sama "ei ehdi, on kiire, ei ole autoa" tms. Heille pyytää kun miehensä reissussa tai juhlimassa. Jos itse ehdotan että kävisin heillä ajamassa niin ei onnistu jos miehensä kotona, vastaus on "on tässä kiire, härdelli päällä.." Sitten toisinaan tulee viesti "X lähtee illaksi töihin, tulisitteko kylään, ei millään jaksais olla lasten kanssa koko iltaa yksin kotona"

Se loukkaa ja harmittaa. Koska oikeasti pidän tästä ihmisestä. Mutta minkäs teet.

Mä en jaksa tätä hurskastelua! Tottakai lapselle ne lahjat on tärkeitä joulussa, se joka muuta väittää niin valehtelee!! Joulun sanoma on kaunis ja sitä pitää opettaa pienestä pitäen mutta kenelle teistä lapsena se olisi riittänyt? Ne lahjat on se juttu eikä siinä ole mitään väärää!

Kummit ei ole lahja-automaatteja mutta kyllä jokainen pienen lapsen kummi nyt jouluna vie kummilapselle paketin, se on hyvää käytöstä. Jollei ole varaa ostaa mitään niin sitten antaa sitä aikaansa, mutta hyviin tapoihin kuuluu muistaa kummilastaan jouluisin.

Lapsellani on hyvät kummit, he ovat kiinnostuneita lapsesta, viettävät aikaa laseni kanssa mutta siitä huolimatta tuovat myös syntymäpäiville ja jouluna lahjat. En osaisi edes ajatella ettei toisi.

Minulla on 4kummilasta ja joka ikinen joulu muistan lahjoilla heitä niinkuin syntymäpäivänäkin. Vaikka aikuiselle joulun merkitys on eri kuin lapselle niin ei ole mitään pahaa antaa lasten nauttia lahjoista!

No saahan ne lapset niitä lahjoja jouluna muutenkin. Ei se kummin lahja siinä paljon vaikuta. Ainakin omilla kummilapsillani on näin.

Kantsii myös miettiä omaa käytösstä kummia kohtaan.

Nimittäin niin metsä vastaa kuin sinne huutaa

En minäkään osta kummilapsille mitään lahjoja, sillon vain jos käyn synttärikutsuilla. Pienimmälle;siskon vauvalle avasin säästötilin vanhempien luvalla jonka lapsi saa omaan käyttöön kun on 15v avasin kesällä ja sinne laitan sitten kaikki synttäri,nimppari ja joululahjarahat. Tililtä ei oo nosto-oikeutta,niin se raha kans säästyy lapsen käyttöön. Vanhemmat on tyytyväisiä tiliin ja ehtoihin,koska kaikki mikä siel on ni on lapselle extraa.

Kunpa joku kummilapsista tosiaan muistaisi joskus vaikka kortilla! 

Että olisi lähettänyt vaikka hauskaa kesää kummille, t.x

Tällaista en ole edes osannut odottaa tai ajatella ja nyt kun luki, että jotkut muistavat lapsensa kummia niin kuulostaa tosi ihanalta ja vastavuoroiselta!

Mielelläni ostan lahjat jouluna ja synttärinä ja muutenkin joskus lähetän kortteja tai vien tuliaisen ja ylensä kun eka luokka alkanut niin jonkun nätin vaatteen postittanut, samoin ennen kesälomaa kortin lähettänyt jne.jne.

Mutta olisihan vastavuoroisesti kiva saada jotain perheeltä/lapselta

Omilla lapsilla ei ole kummeja, mutta oma siskoni muistaa heitä usein lahjoilla, korteilla yms. Niin mekin sitten muistetaan häntä. Lapset lähettää itsetekemiään kortteja, askartelee helmistä koruja, joita vievät tuliaisena, käymme kylässä (välimatkaa on,mutta kun menemme mummulaan niin samalla reissulla poikkeamme junalla heille) näin osoitamme arvostusta ja välittämistä ja ns.kiitollisuutta että hän jaksaa aina lapsia muistaa!

Minä lähetän joulu- ja synttärikortin kummilapselle, saa riittää. Pakettien osto päättyi, kun niitä paketteja tultiin minulta kotoa jo hakemaan, kun ei kai riittävän ajoissa tulleet perille!

Kelvoton kummi. Lopputili tuollaiselle. Kummipörssistä on tilattava parempi: www.lahja-automaatti.fi

Ihmisten itsekkyys on nykyään aivan pöyristyttävää. Ulkomaan matkoihin kyllä riittää rahaa mutta lapsen lahjoihin ei :(((

Miten te muistatte kummia muutenvuoden aikana? Käyttekö kummin luona kylässä yms.

Minulla on useampi kummilapsi ja kaikille kyllä vien synttäri ja joululahjat ja käyn myös kylässä. Yksi perhe on sellainen joka ei koskaan muista minua takaisinpäin mitenkään. Eivät käy kylässä tai laita joulukorttia tai vaikka kuvaa lapsesta. Ei mitään.

Joskus ärsyttää olla vaan antaja puolena ja lahja automaattina.

Muistin omaa kummilastani muutaman vuoden, synttärit ja joulut. Kun ei tullut koskaan kiitosta, lopetin. Varmaan minua vihataan, ei haittaa yhtään.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 18:28"]Lapseni ja kummi eivät ole läheisiä. Olimme lapsen syntymän aikaan parhaita ystäviä, mutta sitten jotenkin elämä ja välimatka ja lopulta ero (kummi oli ystävä miehen "puolelta") vei lapsen ja kummin harmillisesti erilleen. Joka synttäri ja joulu tuli pieni paketti ja joka kerta häpesin :-(   Lapsi ei siis olisi kummiaan tuntenut, jos vastaan olisi kävellyt. Kortteja laitettiin jouluna ja kummin synttärinä, siinäpä meidän yhteydenpito. Myöskään lapsen isä, kummin varsinainen ystävä, ei pidä yhteyttä.

Nyt, kun lapsi täytti kesällä 14 vuotta, tuli synttärikortti, ei muuta. Ja olin valtavan kiitollinen, että kummi ymmärsi olla olematta tuikituntemattoman teinin lahja-automaatti! Vielä tosin rippijuhlat edessä, nyt vasta tajusin, mitenköhän ne hoitaa tyylillä? Sääliksi käy kummia, aikamoisen riesan tuosta meidän juniorista sai ;-)

[/quote]

Sama tilanne erään vuosien takaisen ystävän kanssa, paitsi olen hänen lapsensa kummi. Postitin kummilapselle lahjoja lähes kymmenvuotiaaksi asti ja aina tuntui kiusalliselta, kun yhteydenpito oli vain lahjojen lähettelyä (synttäreille ei pyydetty, mutta alkuvuosina pyysin kummilasta perheineen lapsuudenkotiini joulun aikaan).

Minunkin kummilapsella on vielä rippijuhlat edessä ja rehellisesti sanottuna toivon, ettei sinnekään kutsuttaisi, kun muutenkaan ei vuosien aikana olla yhteydessä oltu.