Vasta nyt 3-kymppisenä tajuaa miten nopeasti aika kuluu

Mene töihin, niin aika kuluu vielä nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

Mene töihin, niin aika kuluu vielä nopeammin.

Olen jo töissä.

ap

Odotapas vaan, kun olet 5-kymppinen tai 7-kymppinen. Sitten se aika vasta kuluukin niin, että ihan just eilen tapahtuneet asiat ovat oikeasti tapahtuneet 10 vuotta sitten :D.

Aika tuntuu kuluvan nopeammin, kun uusia kokemuksia ja elämyksiä tulee vähemmän. Suurin osa asioista on jo koettu aiemminkin. Lapsena lähes joka päivään mahtui asioita jotka olivat itselle uusia.

Mulla taas menny ihan päinvastoin. Vuosi tuntuu nyt pidemmältä kuin 10 v sitten. Nytkin on vasta syyskuun loppu.

Tuossa iässä itsestäkin alkoi tuntua siltä että vuosi kuluu ihan yhdessä hujauksessa ja ihan jatkuvasti on joulu/juhannus.. Nelikymppisenä sitten tajusin mitä ihmiset tarkoittaa sillä, että elämä on oikeasti todella lyhyt.  Samalla tajusin, ettei parikymppisenäkään ole mitään "ylimääräistä" aikaa minkäänlaiseen haahuiluun vaikka kaikki hokikin että eihän sulla nuorella ihmisellä ole mikään kiire ja sullahan on aikaa vaikka ja kuinka..

Nyt sitten +40-vuotiaana vaan ihmettelee mihin vattuun se kaikki aika _jota niin piti olla_ on nyt kadonnut ja kuka tuo keski-ikäinen kaksarilla varustettu matami mun peilissä oikein on.

N44

Muistan kun lapsena melkein ärsytti kun harvemmin tavatut tuttavat ja sukulaiset siunaili että oletpas sinä kasvanut/iso tyttö jo ja että justhan sinä olit ihan pikkuvauva.

Noh, nyt sitten itse siunailen ihan samaa ja oikeasti olin lentää selälleni kun tajusin, että vanhan kaverin just syntyneet kaksosvauvat ajaakin jo autolla..

Kolmekymppisenä, kun heräsin maanantaiaamuna, illalla oli maanantai.

Nelikymppisenä, kun heräsin maanantaina, illalla huomasin yllätyksekseni, että on jo keskiviikko.

Nyt olen viisikymppinen, ja nyt olen huomannut, että kun herään kuukauden ensimmäisenä päivänä, illalla huomaan, että on jo 10s päivä.

Mitenkähän nopeasti aika mahtaa kulua 100 vuotiaalla? (kun aamulla herää, huomaakin, että on jo ilta?)

Kannattaa hankkia elämään vaihtelevaa sisältöä ja uusia elämyksiä, niin tuota ei tapahdu. Jos päivät toistaa itseään, niin tottakai tuntuu että mitään ei ole tapahtunut vuodessa = se on yksi ainoa päivä.

Olen miettinyt täysin samaa. Olen nyt 36-vuotias ja jo tällä iällä huomaan, miten vuosi menee huomattavasti nopeammin kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Kesä varsinkin laukkaa aina ohi, enkä ehdi tekemään ikinä puoliakaan aikomaani.

Täytän kahden viikon päästä 30. Tuntuu ihan uskomattomalta, miten olen jo näin vanha enkä ole saanut edes uraani kunnolla käyntiin... Pätkää ja työttömyyttä vuoron perään. Ei tässä lapsiakaan uskalla tehdä ja juna on menossa ohi. 

Näin jälkeenpäin kun miettii esimerkiksi yläasteaikoja, niin ei voi käsittää miten hitaasti se KOLME vuotta yläastetta tuntui. Se tuntui joltain 10 vuodelta!

ap

Olen kyllä miettinyt voisiko ajankulku tässä iässä tuntua siksi niin nopealta, kun on nykyään paljon tasapainoisempi ja tyytyväisempi itseensä ja elämäänsä. Teini-iästä parikymppiseksi kamppailin aika pahojenkin itsetunto-ongelmien kanssa. Ehkäpä silloin aika kului hitaasti juuri siksi, että valveillaoloaika oli tuskaa. Mitä enemmän ajasta nauttii sitä nopeammin se menee. Kaipa tämä siitä voisi loogisesti johtua. 🤔

ap

Pian me jo kuollsan pois

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika tuntuu kuluvan, niin se suurimmalla osalla menee.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hankkia elämään vaihtelevaa sisältöä ja uusia elämyksiä, niin tuota ei tapahdu. Jos päivät toistaa itseään, niin tottakai tuntuu että mitään ei ole tapahtunut vuodessa = se on yksi ainoa päivä.

Jaa. Minä olen kyllä huomannut, että se on juuri päinvastoin. Mitä enemmän elämässä on sisältöä, sitä nopeammin aika kuluu, kun ei sitä ajan kulumista kerkeä havainnoimaan.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun lapsena melkein ärsytti kun harvemmin tavatut tuttavat ja sukulaiset siunaili että oletpas sinä kasvanut/iso tyttö jo ja että justhan sinä olit ihan pikkuvauva.

Noh, nyt sitten itse siunailen ihan samaa ja oikeasti olin lentää selälleni kun tajusin, että vanhan kaverin just syntyneet kaksosvauvat ajaakin jo autolla..

Tai että sai juuri oman vauvan, onkin nyt jo 23v

Vierailija kirjoitti:

Aika tuntuu kuluvan nopeammin, kun uusia kokemuksia ja elämyksiä tulee vähemmän. Suurin osa asioista on jo koettu aiemminkin. Lapsena lähes joka päivään mahtui asioita jotka olivat itselle uusia.

Ei kai se uusista kokemuksista johdu, vaan siitä minkä pituiseen elämään sitä yhtä päivää vertaa...............

Joo, sitä se elämä on. Elelet ihan rauhassa ja yhtäkkiä täytät 60-vee. Sitten ihmettelet minne se kaikki aika, kaikki ne vuodet meni.

Ja todellakin, mystinen ilmiö on se, että mitä vanhemmaksi tulet, sitä nopeammin aika tuntuu kuluvan. Se valuu kuin joki, jonka vauhti kiihtyy merta kohti.

Vaikeinta on tottua siihen, että kaikki muuttuu koko ajan. Nuorena kuvitteli että jossain aikuiselämän vaiheessa on sellainen tasanne, suvanto, johon pääsee ja jossa voi hengähtää ja sitten ymmärtää kaiken, osaa kaiken ja on hankkinut kaiken tarvittavat ja sitten se oikea elämä alkaa.

Mutta sellaista rauhan poukamaa ei ole, jonne voisi jäädä, vaan elämä kulkee koko ajan eteenpäin, ja joka joenmutkassa tulee uuttaa opittavaa, menettää jotain tai jonkun, johon on kiintynyt, ja eteenpäin on vain jatkettava.

Suuri harha on se, että sisässäsi tunnet muka olevasi koko ajan se yksi ja sama persoona, ja hämmästyt kun katsot yhtenä aamuna peiliin tai kun nuoret miehet, joita katselet sillä silmällä, rupeavat rouvittelemaan sinua kuten vanhaa tätiä. Sitten tajuat olevasi jo -köhöm- muiden silmissä iäkäs mamma, joka ei ymmärrä heistä maailmanmneosta mitään. Yhtäkkiä huomaat, että kaikki tärkeät ihmiset tv:ssä ja mediassa ovat syntyneet silloin kun sinä jo kirjoitit ylioppilaaksi.

Tuntuu ettei mistään muusta kuin muistoistaan pysty pitämään kiinni. Jostain löytyy sitten joku vanha valokuva tai kirje tai vanha tuttu, jotka kertovat että oletkin muistanut kaikki asiat väärin, elämäsi käännekohdat eivät olekaan olleet sellaisia tai ehkä ovat muttei kukaan muu niitä muista niin, ja sinäkin tajuat olleesi ihan eri persoona silloin vuosia sitten tai ainakin muiden silmissä.

Vuosien vieriessä katoavat ympäriltäsi kaikki sinua vanhemmat tai ikäisesi tuttavat, joten yhtenä päivänä ei ole enää ketään elossa joka tietäisi menneestä elämästäsi enää mitään. Lapsuutesi ja nuoruutesi ovat kadonnneet kuin tuhka tuuleen, vanhat paperivalokuvat menettävät värinsä, eikä nuorempaa sukupolvea voisi vähemmän kiinnostaa mitä puuhasit teininä.

Mitään muuta ei ole kuin tämä hetki nyt ja tässä. Menneet hetket ovat jotain haurasta ja katoavaa utua, jonka itsekin unohdat pian kun dementia iskee...