Lue keskustelun säännöt.
Onko ketään, joka ei ole syönyt masennuslääkkeitä?
06.12.2013 |
Tuntuu, että joka toinen on joskus syönyt niitä. Tai sitten on ollut jonkin sortin burnout. Todella harvassa tuntuu olevan terveet.
Kommentit (33)
En ole syönyt ennä syö vaikka sairas olenkin. Tartun purkkiin vasta kun en enää pysty toimimaan, nousemaan sängystä saati hoitamaan itseäni ja omas hygieniaani. Kärsin burn outista ja nyt toistamiseen puolen vuoden sisällä sairaslomalla. Saa taas perspektiivia asioihin joilla jaksaa taas etennpäin. Nyt olen päättänyt aktiivisesti hakea uutta työpaikkaa sekä apua perheemme ongelmiin. Puoli vuotta sitten en kertakaikkiaan vasn jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole koskaan syönyt, vaikka olenkin ollut ehkä ajoittain masentunut.
En ole minäkään syönyt masennuslääkkeitä. Masentunut olin joskus vuosia sitten ja Jumala minut siitä nosti. Terve olen siltä osin.
Kiitos Herralle.
J-P
En ole ayönyt, eikä koskaan ole masennusta ollut.
En ole syönyt masennuslääkkeitä, vaikka niitä on pariin otteeseen tarjottu, viimeksi perheenjäsenen kuoleman jälkeen.
Burnoutin lisääntyminen johtuu työelämän tahdin kiivastumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kysymys terveydestä tai sairaudesta vaan siitä, että masennuslääkkeitä määrätään väärin ja liian löyhin perustein. Mieheni kärsi taannoin unettomuudesta ja pyysi saada jotain rauhoittavaa tms. että nukkuminen onnistuisi (taustalla mm. eturauhasongelmat jotka vaikeuttivat oloa). Terveyskeskuksen hoitaja sanoi puhelimessa että masennuslääke on ainoa mitä lääkäri kirjoittaa. Miestä ei päästetty siis edes lääkäriin vaan näkemättä potilasta olisi kirjoitettu resepti. Itse olen vuosia syönyt turhaan masennuslääkkeitä. Ne eivät koskaan ole auttaneet eikä asiaa ole terveydenhuollossa nähty tarpeelliseksi tutkia tarkemmin. Nyt myöhemmällä aikuisällä olen vasta itse tajunnut että kyse on neurologisesta ongelmasta johon liittyy ahdistusta. Tiedän mitä ongelmia masennuslääkkeistä voi tulla ja olen sitä mieltä että ensisijaisesti täytyisi ehdottomasti olla tarjolla terapiaa. Miten monta ihmishenkeä tässäkin yhteiskunnassa säästettäisiin jos hoito olisi kunnollista? Se huono puolihan tuossa olisi, että lääkefirmat eivät enää hyötyisi.
Lieneekö tuttavapiirisi jollain tavoin poikkeava, kun sen perusteella päättelet, ettei muka olisi juuri ihmisiä, jotka eivät olisi joskus syöneet mielialalääkkeitä. Minä olen kyllä eri mieltä. Suurempi osa on niitä, joiden ei ole tarvinnut tarttua pilleripurkkiin.
Liian helposti kirjoitetaan resepti, vaikka muunlaiset toimenpiteet olisivat hyödyllisempiä. Mutta kun nykyään koko elämä on kohta medikalisoitu. Kaikkeen vähänkin ns. normaalista poikkeavaan määrätään pillereitä. Olkoon esimerkkinä vaikka läheisen ihmisen kuolema. Nykyään suru on sairautta, ennen se oli normaali osa elämää.
Pillereitä tärkeämpää on, että vaikeissa tilanteissa ihmistä ei jätetä yksin. Vaikeudet on helpompi kantaa, kun niille on jakajia. Mutta toisaalta ei ole salonkikelpoista kertoa, että on vaikeuksia, vaan aina pitää vain hymyillä ja kertoa kuinka hyvin menee. Status laskee, jos ei mene loistavasti.
Vaikka elämässäni on ollut lukemattomia menetyksiä ja muitakin vaikeuksia, pilleripurkkiin en ole koskaan joutunut turvautumaan. Ja toivon, ettei sellaista tilannetta tulisikaan. Ei voi olla hyväksi turruttaa itseään lääkkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole koskaan tarvinnut käyttää sellaisia lääkkeitä.
En ole ikinä syönyt.
Osaan nauttia ihan pienistä asioista vaikka elämä on ollut sika rankkaa. Olen elättänyt suuren perheen yksin miehen ollessa juovuksissa parkymmentä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 12:29"]
En ole ayönyt, eikä koskaan ole masennusta ollut.
[/quote]
Samoin täällä. En ole itse, enkä tiedä kenenkään tuttuni/sukulaiseni sairastaneen masennusta. Yksi setä sai burnoutin, mutta onkin ainoa. Tietty ei kait kaikkea sukulaisille kerrotakaan...
Useammasta en olisi ikinä uskonut mutta totuus paljastui, kun mainitsin että itse olen niitä joskus käyttänyt. Kaippa totuutta piiloitellaan.
ap/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 12:38"]
Ei ole kysymys terveydestä tai sairaudesta vaan siitä, että masennuslääkkeitä määrätään väärin ja liian löyhin perustein. Mieheni kärsi taannoin unettomuudesta ja pyysi saada jotain rauhoittavaa tms. että nukkuminen onnistuisi (taustalla mm. eturauhasongelmat jotka vaikeuttivat oloa). Terveyskeskuksen hoitaja sanoi puhelimessa että masennuslääke on ainoa mitä lääkäri kirjoittaa. Miestä ei päästetty siis edes lääkäriin vaan näkemättä potilasta olisi kirjoitettu resepti. Itse olen vuosia syönyt turhaan masennuslääkkeitä. Ne eivät koskaan ole auttaneet eikä asiaa ole terveydenhuollossa nähty tarpeelliseksi tutkia tarkemmin. Nyt myöhemmällä aikuisällä olen vasta itse tajunnut että kyse on neurologisesta ongelmasta johon liittyy ahdistusta. Tiedän mitä ongelmia masennuslääkkeistä voi tulla ja olen sitä mieltä että ensisijaisesti täytyisi ehdottomasti olla tarjolla terapiaa. Miten monta ihmishenkeä tässäkin yhteiskunnassa säästettäisiin jos hoito olisi kunnollista? Se huono puolihan tuossa olisi, että lääkefirmat eivät enää hyötyisi.
[/quote]
Noin fiksuna varmaan tiedät myös, että rauhoittavat ovat bentsoja jotka aiheuttavat helposti riippuvuutta ja siksi niitä ei tulisi määrätä lainkaan näkemättä. Usein ei saa näkemättäkään vaan antavat nukahtamislääkkeitä, melatoniinia vahvempana tai jos taustalla depressiota niin lääkkeet siihen.
Aika puoskarointia olisi puhelimitse määrätä pameja..
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 13:24"]
Useammasta en olisi ikinä uskonut mutta totuus paljastui, kun mainitsin että itse olen niitä joskus käyttänyt. Kaippa totuutta piiloitellaan.
ap/
[/quote]
Juu ei näistä juuri huudella.
Helsingissä tiedän asiantuntijatehtävissä työskentelevistä useita jotka vetää nappia että jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole syönyt ja tuskin tulen koskaan syömäänkään, en ole pätkääkään masennukseen taipuvainen. Tunnen vain pari ihmistä, joilla on joskus lääkitystä ollut, 95% tuttavistani ei masennuslääkitysyä ole tarvinnut.
En ole syönyt, mutta lääkäri kerran kysyi että haluanko masennuslääkkeitä. En ollut edes masentunut, oli vähän väsymystä ja stressiä ja heti oli tyrkyttämässä masennuslääkkeitä.
Olis vaan kiva, että ne masennuslääkkeet auttaisi, kun ei kukaan mitään muutakaan apua tarjoa. Minulla mies jätti, enkä pääse siitä varmaan ikinä yli, olik elämäni rakkaus. Minkähänlainen kirja sitten voi auttaa tähän? Tai jotain muuta?
Uutta miestä en osaa mistään etsiä, kun ikää jo 40+:(
En ole syönyt, mutta kuvittelin kyllä että pitäisi. Olin pari vuotta todella masentunut, ahdistunut ja burnoutin partaalla, ja oireet olivat niin kokonaisvaltaisia että epäilin sen olevan jokin aivohäiriö johon lääkkeet auttaisivat. Olin vain liian masentunut tehdäkseni asialle mitään, lääkäriin meneminen lääkityksen saamiseksi tuntui ylivoimaisen ahdistavalta enkä sitä koskaan saanut aikaiseksi. Vihasin itseäni ja elämääni joka hetki.
Mutta - sitten vaihdoin työtä, ja masennus kaikkine oireineen katosi. Uskomatonta, miten valtava vaikutus kamalalla työllä olikin, en osannut nähdä että kaikki johtui siitä. Olin vapaa-ajallakin ollut koko ajan niin masentunut että oikein jäseniä särki, hirveän onneton kaikin mahdollisin tavoin. Tajusin kyllä että inhosin työtäni, mutta en ollut varma johtuiko se masennuksesta vai päinvastoin.
Ei tuohon olisi varmaan lääkkeet auttaneet.
En ole koskaan ollut masentunut joten ei ole nappejakaan tullut vedettyä kyseiseen ongelmaan.
Mun tuttavapiirissä kahdella on/on ollut burnout. Kummatkin ovat lihoneet (kuulemma) lääkityksen takia kymmeniä kiloja.
Minä en ole koskaan syönyt! Mutta terve en ole, vaan keskivaikean masennuksen läpikäynyt. Selvisin aikanaan terapian avulla.
Minun läheisistä ja tuttavista yhdelläkään ei ole ollut mielenterveysongelmia, tai ainakaan sellaisia mistä olisivat kertoneet. Kiinnostaisi tietää mihin perustat tuon tuntumasi että kaikilla on ollut jonkin sortin burn out tai masennus jne.? Palstaan?