Onko ketään, joka ei ole syönyt masennuslääkkeitä?
Tuntuu, että joka toinen on joskus syönyt niitä. Tai sitten on ollut jonkin sortin burnout. Todella harvassa tuntuu olevan terveet.
Kommentit (33)
Mä en ole koskaan syönyt mitään mielenterveyslääkkeitä, eikä ole ollut tarpeenkaan. Sairastin lievänä synnytyksen jälkeisen masennuksen esikoisen jälkeen, mutta en siihen tarvinnut lääkkeitä enkä terapiaa. Siitä on aikaa jo 15v, ja pari lasta olen saanut sen jälkeen.
Masentunut olen ollut mutta en tajunnut sitä silloin itse niin en apuakaan hakenut, silloin selvisin ihan itse. Nyt olen syönyt masennuslääkkeitä ahdistukseen, auttaa oikeasti. En ainakaan vielä lopeta.
En ole lääkkeitä mielialaan syönyt, vaikka probleemia onkin ollut. Liikunta ja muut elintavat ovat riittäneet selviytymiseen.
en ole syönyt, lääkitsen tilapäisiä masennuksia liikunnalla, ystävien seuralla ja hyvällä viinillä.
En ole koskaan syönyt masennuslääkkeitä eikä mulla ole ollut masennusta eikä toivottavasti tulekaan.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 12:19"]
Tuntuu, että joka toinen on joskus syönyt niitä. Tai sitten on ollut jonkin sortin burnout. Todella harvassa tuntuu olevan terveet.
[/quote]
Syön masennuslääkkeitä kroonisen kivun hillintään.
Eipä näitä sitten kovinkaan montaa ollut.
Ei ole tarvinnut syödä koska mulle ei tule mitään masennuksia. Toki joskus alakuloa mutta se menee ohi pian, liikunta auttaa. Välillä olen ottanut B6. Toki ollut vastoinkäymisiäkin mutta sellastahan se elämä on.
Nainen 47 v. En ole syönyt, eikä ole masentanut. Elämässä on ollut paljon rankkoja asioita kyllä, esim. vaikea avioliitto juopon miehen kanssa mihin liittyi mm. holtitonta rahankäyttöä, mutta perusoptimistinen luonteeni, ystävät, työ, kirjallisuus ja hyvä suhde lapsiin ovat auttaneet minua eteenpäin.
Ja myös lasi viiniä silloin tällöin.
En ole syönyt, en edes tiedä ketään tuttua joka olisi käyttänyt.
Mä en ole koskaan syönyt, enkä ole koskaan ollut masentunut. Eron jälkeen olin ahdistunut ja surullinen, mutta siitä ei kehittynyt masennusta.
Muutenkin elämässä on ollut aika paljon surua ja murhetta, mutta käsittelen asiat enkä ole jostain syystä masentunut.
En oo syönyt, vaikka siskoni ja kaksi serkkuani on, eli lähipiirissä on masennusta ja muuta mielenterveyden kanssa painiskelua paljonkin.