Onko teillä muilla ikävä menneitä vuosia?

Kun katsoo Yle Areenas esim. Rintamäkeläisiä huomaan, että aina on ollut  näin.

Ei ole. Minulla ei koskaan ollut asiat näin hyvin, kun ne on nyt. Lapset omillaan, miehen kanssa menee hyvin, ei velkaa ja talous sijoituksineen ja säästöinen kunnossa. Muutama vuosi vielä työelämää niin olen väliinputoja iässä ja voin jättäytyä pois työelämästä.

On, 80-lukua

Aika kultaa muistot ja elämä on aina ylä- ja alamäkeä. Keskimäärin on kuitenkin koko ajan menty parempaan suuntaa niin kauan kuin muistan. Kasarilta on hienoja muistoja, kun oli teini, mutten minä takaisin äidin helmoihin ja pienen viikkorahan nauttijaksi halua.

90-luvulla oli hienoa muuttaa pois kotoa, opiskella, päästä alan töihin ja ostaa kämppä. En minä silti halua laman keskelle köyhäilemään. 2000-luvun alussa asuin ulkomailla ja tapasin vaimoni. Se on varmaan ainoa vuosi, johon haluaisin palata. 

Sen jälkeen elämä on ollut tasaista ylämäkeä ja olen varma, että ensi vuosi on jälleen parempi. Jopa tästä ikävästä koronasta huolimatta.

Vaikka koko elämä on ollut tasaista kurjuutta ja sairautta sekä köyhyyttä niin onhan siellä välissä vuosia jolloin on sattunut ja on ollut paha olla hieman erillaisemmin. Joo en kaipaa mitään. Jotain tiloja ja esineitä ehkä kaipaa. Jos kaipaa jotain auringon luomaa valoa seinälle ja jaksaa sitä muistella vuodesta toiseen nostalgisesti niin eiköhän se kerro ihan tarpeeksi siitä miten helvetin pienestä se ilo on pitänyt hakea elämässä koska muuta ei tarjolla ole.