Lue keskustelun säännöt.
Olenko outo kun en sure sukulaista
28.09.2020 |
80v joka on tekemässä kuolemaa. Hänestä on vain sellaisia muistoja että pakotti lapsena syömään vaikka en pystynyt. Tuli jopa ulos perässä katsomaan että syön jos olin heillä kylässä, eikä mulla ollut mitään anoreksiaa yms.
Olen outo kun en vaan sure yhtään.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse surra, en näe tuossa mitään epänormaalia. Itsekään en surrut päälle 80-vuotiaana kuollutta appiukkoa. Hänestä ei oikein jäänyt hyviä muistoja, huonoja sitäkin enemmän. Sen sijaan olen surrut paljon enemmän miehen enoa, joka kuoli reilusti alle 80-vuotiaana. Todella mukava ihminen joka oli lämmin ja hyväksyvä, siinä missä appiukko haukkui meidän perheen kaikki tärkeät valinnat vuosien aikana.
Luonteen lisäksi vaikuttaa sekin, vieläkö se ihminen elää vai onko tavallaan lakannut elämästä ja odottaa vain kuolemaa. Elävälle ihmiselle soisi mielellään lisäpäiviä, mutta kuolemaa odottavat joutavat jo kuolla pois.