Lapsella huono itsetunto, miten tukea häntä?

Aloittakaa joku harrastus, jossa saa niitä onnistumisen kokemuksia.

Lapsella voi olla joku oppimisen häiriö ja huomaa, ettei ole samanlainen kuin muut?

Tai sitten voi olla kuin minulla eli minulla oli kotihoitaja, kun muut ekaluokan lapset olivat jo vanhoja tuttuja tarhasta. Itse jouduin 6-vuotiaana sinne, enkä ollut oikeastaan nähnyt edes muita lapsia, koska muutettiin keskikaupungilta, jossa minua ja veljeäni oli hoitanut vain jotkut satunnaiset hoitajat.

Etsi tuohon kirjallisuutta avuksi, kyse on tosiaan tärkeästä asiasta. Googleta ja etsi sitä kautta vaikka tietoa. 

Rohkaisu ja kannustus ja oikeantasoiset tehtävät - ei liian vaikeat - ovat ainakin tärkeitä. Olennaista on varmaankin löytää keinoja tukea lasta ottamaan pieniä edistysaskelia ja tehdä edistyminen lapselle näkyäksi, se jää helpoosti lapselta huomaamatta. Ja löytää keinoja auttaa lasta oppimaan asioita ja löytämään ratkaisuja oppimisen ongelmakohtiin. Niilo Mäki-instituutin sivuilta voi löytyä aineistoa oppimisen tukemiseen ja ideoita positiivisen oppijaminäkuvan tukemiseen. 

Ap taas.

Lapsella on puheen viivästymää ja kuullun ymmärtämisessä häikkää ja siksi hän on erityiskoulussa. Jokusta vuotta sitten muut lapset pilkkasivat aika useinkin pojan hassuja sanoja. Oli myös muunlaista kiusaamista.  Myös ajattelemattomat aikuiset puhuivat pojan kuullen, että onko tämä tyhmä kun ei ymmärrä mitä sanotaan. Sanat oli osoitettu minulle mutta jos lapsi seisoo vieressä niin totta kai hän kuulee ne. Poika ei todellakaan ole tyhmä vaan pitkät lauseet (varsinkin ohjeet) pitää sanoa osissa ja hitaasti että hän varmasti ymmärtää ne. Mutta näillä on varmasti ollut osuutta asiaan.

Harrastuksia ollaan kokeiltu mutta muutaman kerran jälkeen poika ei suostu menemään koska ei kuulemma osaa ja on huono. Siinä ei auta edes selitykset siitä, että mitä enemmän harjoittelee, sitä paremmin asian osaa. Kukaan ei ole paras heti alkujaan.

Ennen koulun alkua tietysti käytiin psykologilla, koska hänen lausunnoistaan oli kiinni se, aloittaako lapsi koulunsa lähikoulussa vai erityiskoulussa. Hän ei kuitenkaan nähnyt suurempaa ongelmaa itsetunnossa ts. se luultavasti korjaantuisi ajan myötä. Minä en ole toistaiseksi nähnyt sellaista muutosta vaan päinvastoin. Koulun alettua itsetunto matelee pohjalukemissa ja epäonnistumiset esim. lukuläksyissä vetävät sitä aina vain alemmaksi.

Mulla on 7v kaksospojat, joista toisella on huono itsetunto. Kokee, että veli on suositumpi ja ei hakeutunut alkusyksystä koulussa muiden lasten seuraan, vaan hiipi yksin ympäri pihaa. Pelkäsi, että hänet torjutaan. Nyt on saanut pari sydänystävää.

Vaikka miten kehuttiin ja kannustettiin, niin oli aina pahoilla mielin, kun veli oli kaikessa parempi häntä ja hän ei omien sanojensa mukaan osannut mitään. Tilannetta vaikeutti tavallaan sekin, että veljellään on vaikea puheen kehityksen häiriö ja siitä huolimatta osasi lukea jo eskarissa. Kadehtiva veli on ns normaali lapsi ja toinen puolisko on erityislapsi. Normaali on siis tämä huono itsetuntoinen. Kaksosvelikin yritti aina turhaan tsempata ja kannustaa ja sanoi joskus esim, että hän on aivan surkea piirtämään, mutta ei vaan välitä, kaikessa ei tarvitse olla hyvä. Veli tähän tietty heti surkuttelemaan ettei ole missään hyvä. Huoh.

Pelastusta on tuonut nyt syksyllä tosiaan pari omaa ystävää (ennen lähinnä tuli veljensä perässä) ja se, että on oppinut uimaan ja on siinä tosi hyvä ja nopea. On kannustettu ja koko suku on suunnilleen soittanut ja osallistunut, että mahtavaa mikä uimamaisteri on nähty polskivan hallissa. On siitä saanut selvästi parempaa itsetuntoa.

Etsikää jokin sellainen juttu, jossa poika on oikeasti hyvä ja josta saa onnistumisen elämyksiä.