Lue keskustelun säännöt.
Kuinka ottaa ero hyvästä miehestä?
27.09.2020 |
Mieheni on paras mies mitä ikinä voisin toivoa. On järkevä, välittävä, ahkera, hoitaa oman osansa lastenhoidosta ja kotitöistä, rakastaa minua ja muutenkin kaikin puolin tyydyttävä. En kuitenkaan tunne häntä kohtaan siten, kuin aviopuolisoa kohtaan tulisi tuntea. Niinpä olen alkanut vikkuilemaan aidan toiselle puolen, mutten jotenkin uskalla erota niin hyvästä miehestä vaikken olekaan onnellinen elämääni.
Eli miten voisin erota hänestä kun haluaa tehdä kaikkensa jotta pysyisimme yhdessä ja lasten perhe pysyisi koossa. Olen puhunut tästä hänelle jo aiemmin, muttei minulla ole kiire ollut joten olen tässä roikkunut vielä, mutta nyt alkaa olemaan mitta täynnä.
Kommentit (85)
Mulla tuli ero hyvästä miehestä sen vuoksi, koska hän ei halunnut että touhuta makuuhuoneessa. Erotessamme olimme olleet 8 vuotta yhdessä ja seksi meni olemattomiin 2-3 vuotta ennen eroa, kävi se kliseinen että meistä tuli vaan älyttömän hyvät kämppikset. Meillä molemmilla on asperger ja siinä haluttomuus on kuulemma yleistä, mutta mulle seksi on tärkeää.
Voin sanoa että tämä oli ihan hirveää, mutta ainoa oikea ratkaisu. Kun teimme eropäätöksen emme olleet olleet vuosiin niin vapautuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuli ero hyvästä miehestä sen vuoksi, koska hän ei halunnut että touhuta makuuhuoneessa. Erotessamme olimme olleet 8 vuotta yhdessä ja seksi meni olemattomiin 2-3 vuotta ennen eroa, kävi se kliseinen että meistä tuli vaan älyttömän hyvät kämppikset. Meillä molemmilla on asperger ja siinä haluttomuus on kuulemma yleistä, mutta mulle seksi on tärkeää.
Voin sanoa että tämä oli ihan hirveää, mutta ainoa oikea ratkaisu. Kun teimme eropäätöksen emme olleet olleet vuosiin niin vapautuneita.
Onko teillä ihan diagnisoitu asperger vai itse arvelleet?
Mun eksä arveli itse että hänellä on asperger, ei tosin ole käynyt testissä/lääkärissä eli diagnoosia ei ole. Raskasta oli katsella vierestä, jälkeenpäin tietysti helpompi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oikeastaan haluaisin pysytellä sinkkuna mahdollisimman pitkän ajan jos eroan. En etsi miestä vaan kipinää. Jännitystä ja uutuuden viehätystä, jota en ole saanut elämääni moneen moneen vuoteen.
ApPaljonko sinulla on ikää? Parikymppinen sinkku voi haluta ja saada jännitystä.
Jos eroat olet tuilla kitkutteleva keski-ikäinen ksinhuoltaja sinkku? Luuletko että olet erityisen haluttava?
Olen 30-vuotias, vakityössä oleva, vapaa sinkku siinä vaiheessa. Uskon että löydän kyllä seuraa halutessani.
ApEdellinen oli myös ap, jossa siis käsittelin tuota talousellista puolta. Lapset olisivat todennäköisesti aika tarkkaan 50:50 minulla ja isällään molempien työvuoroista johtuen.
No niin. Kolmikymppisenä eronneena äitinä saat epäilemättä satunnaista s*ksiseuraa Tinderistä.
Mutta haluatko vain sitä?
Jos eteen tulee tilanne, että haluatkin parisuhteeseen kelpo miehen kanssa muutaman vuoden kuluttua, ei se onnistu ihan tuosta noin vaan.
Sinun ikäluokassasi olevista sinkkumiehistä iso osa nimittäin ei etsi parisuhdetta, vaan lähinnä vain s*ksiä. Ja niistä, jotka etsivät parisuhdetta, on todennäköisesti iso osa sellaisia, jotka kannattaa jättää kokeilematta. Ja itse asiassa myös niistä s*ksin vonkaajista kannattaa useimmiten pysyä kaukana, ihan fyysisistäkin syistä, saati henkisistä.
Muista, että ajan kuluessa sinulla on miehissä entistä vähemmän valinnanvaraa.
Mikään hyvä tai kukoistava fwb-suhdekaan ihanan miehen kanssa ei ole mikään itsestäänselvyys pienen lapsen / lasten äidille.
No, mutta kokeilemallahan opit.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama tilanne. Mies on hyvä, mutta suhde ei tunnu enää miltään. Tuntuu siltä, että yksin olisin onnellisempi. Miestä kiinnostaa omat rakennusprojektinsa enemmän kuin yhteinen aika, joka muutenkin on kortilla molempien pitkien työpäivien takia. On vähän epätoivoinen olo, kun tuntuu, että iltaisin viereen nukahtaa vieras ihminen. Tein suhteen alussa virheen ja kannattelin meitä molempia. Kerroin rakastavani ja mies myötäili. Lakkasin puhumasta tunteistani eikä mieskään enää sano rakastavansa tai tykkäävänsä.
Luehan viestisi uudelleen. Sanot hyväksi mieheksi sellaista jota olet joutunut jo alussa kannattelemaan. Joka on kiinnostunut kaikesta muusta enemmän kuin sinusta, ja joka on ainoastaan myötäillyt sinua tunteissasi. Mikä hänestä nyt siis tekee hyvän aviomiehen?
Aika usein vaihtamalla kyllä paranee. Vanhempana itsetuntemus on parempi ja voi valita paremmin.
Tässä ketjussa on monta, jotka eivät ehkä ole itse hyvässä suhteessa, mutteivät uskalla erotakaan. He ovat kateellisia niille, jotka uskaltavat.
Kaikkien ei ole edes pakko olla parisuhteessa, moni on onnellinen sinkkunakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä elin oman elämäni sillä tavalla että sain jännityksestä ja kipinästä tarpeekseni tuossa 34-vuotiaana. Pariuduin piakkoin ihanan mieheni kanssa, ja olemme olleet yhdessä siitä asti onnellisina. Hyvä ystäväni pariutui 19-vuotiaana, ja pitkin heidän pitkää suhdettaan on ystäväni hakenut jännitystä ja kipinää toisista miehistä. Kaipa sitä on mont tapaa elää se oma ainutlaatuinen elämänsä, miksei siis eroamalla hyvästä miehestä vanhempanakin, ja käyttää seuraavat vuodet jännitykseen ja uutuudenviehätyksen etsintään.
Omalla kohdalla ainoa oikea tapa oli mennä nuorena ne nuoruuden menot niin, että kertakaikkiaan sain tarpeekseni. Muuten olisin ollut semmoisessa jamasa ihan varmasti, että olisin kokenut että sinkkuilu jäi vajaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oikeastaan haluaisin pysytellä sinkkuna mahdollisimman pitkän ajan jos eroan. En etsi miestä vaan kipinää. Jännitystä ja uutuuden viehätystä, jota en ole saanut elämääni moneen moneen vuoteen.
ApPaljonko sinulla on ikää? Parikymppinen sinkku voi haluta ja saada jännitystä.
Jos eroat olet tuilla kitkutteleva keski-ikäinen ksinhuoltaja sinkku? Luuletko että olet erityisen haluttava?
Olen 30-vuotias, vakityössä oleva, vapaa sinkku siinä vaiheessa. Uskon että löydän kyllä seuraa halutessani.
ApEdellinen oli myös ap, jossa siis käsittelin tuota talousellista puolta. Lapset olisivat todennäköisesti aika tarkkaan 50:50 minulla ja isällään molempien työvuoroista johtuen.
Perus 30-kriisi siis... Moni eroaa tuossa vaiheessa, ja monella on joku sivusuhde joka on kaatamassa liittoa, mutta josta päästään vielä takaisin entiseen suhteteseen, kun silmät avautuvat virheelle mitä ollaan tekemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ap vain on enemmän sinkkuihminen, eihän sille minkään mahda. Jotkut viihtyvät paremmin yksin (ilman vakavaa pitkäaikaista parisuhdetta), se pitää vaan hyväksyä, eikä roikottaa toista siinä vaikka olisi paperilla kuinka hyvä puoliso.
Itse erosin aikanaan myös ns. hyvästä miehestä ja koko elämäni olen mieltänyt itseni enemmän sinkuksi. Minulla ei kylläkään ole ollut mitään sinkkusäätöjäkään, olen vain enemmän yksin eläjä. Nyt olen naimisissa onnellisesti ja ainakin omalta puoleltani uskollisesti, eri asunnoissa. Tämä malli toimii minulle hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut mieheni kanssa ja yli 10 vuotta. Kipinää oli aluksi jonkin verran, lähinnä hullaannuin erinomaisesta sek*istä jota häneltä sai. Aiemmat miehet oli olleet tosi nuorena joten jotenkin olin kovin pettynyt kunnes löysin nykyisen miehen. Toki hän oli kuitenkin pitkälti turvallinen ns järkivalinta, mitään suuren suuria tunteita ei riehunut alussa eikä myöhemminkään. Välillä toivon ettemme olisi ikinä aloittaneet suhdetta, itse kun olen vähän ajautunut nykyiseen tilanteeseen puoliksi siksi että ajattelin ettei parempaakaan löydy.
Olemme pariterapiassa käyneet, mutta tuntui että terapeutti tarttui vääriin asioihin, jotka eivät meillä edes olleet ongelmia. Jos eroaisin, pysyisin mielelläni sinkkuna, etsisin varmaan fwb suhteen jottei lapsenk tarvitsisi altistua mahdollisesti vaihtuviin kumppaneihin.
Ap
Hyvä mies ja vielä orkut kaupan päälle
Anna miehesi puh no HETI! minä otan hänet..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja k*llilaruselleista huutelijoille tiedoksi, että olen ollut sängyssä 3 miehen kanssa koko elämäni aikana, eikä kyllä olisi tarkoitus heittäytyä ihan holtittomaksi mahdollisen eronkaan jälkeen.
ApJos olisit ollut avomielisempi, deittaillut ja harrastanut seksiä useamman kanssa, ottanut pataan rakkaudessa, jättänyt ja tullut jätetyksi...eli parisuhdependelöinyt ja -tinderöinyt siten kuin moni muukin...niin ehkä osaisit arvostaa sitä pysyvyyttä, toimivuutta ja ehjää perhettä, joka sulla on nyt ja jostamoni
Näin. Monisuhteilin ikävuodet 18-35, ja sen jälkeen oli ihan selvää millaisen miehen kanssa haluan loppuelämäni suhteeseen :
Niin, tietenkään en halua lapsilleni kurjaa lapsuutta erokodissa, mutten tiedä onko huono suhde sen parempi, jos lapset joutuu seuraamaan riitoja ja huonoa parisuhdemallia kotona.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvässä, pitkässä parisuhteessa on juuri tuollaisia kausia, että niitä "parisuhdetunteita" ei juurikaan ole.
Lähde sen lastesi isän kanssa treffeille nyt ensiksi. Josko sitä kipinää alkaisi taas löytymään.
Vierailija kirjoitti:
Niin, tietenkään en halua lapsilleni kurjaa lapsuutta erokodissa, mutten tiedä onko huono suhde sen parempi, jos lapset joutuu seuraamaan riitoja ja huonoa parisuhdemallia kotona.
Ap
Aloituksesta sai käsityksen että miehesi on hyvä mies, eikä teillä ole riitoja. Lapset hoitavat omat parisuhteensa sitten itse. Ei todellakaan tarvitse ottaa kenenkään eroa sen takia. Jos asia on niin kuin sanot, että suhde on hyvä eikä miehessä ole vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös nykyisillä käytöstavoilla asia hoideta ghostaamalla. Se jos mikä on terveen aikuisen ihmisen käytöstä.
Minuakin on kerran kehuttu hyväksi mieheksi. Raksalla apparina ollessa pomo sanoi: "Älä hyvä mies lyö vatupassilla naulaa".
Vierailija kirjoitti:
Siinä taas yksi milleniaali jonka mielestä koko ajan pitää tapahtua ja kipinöidä. Kohta on uusi ukko jonka kanssa väsätään pari mukulaa ja taas erotaan kun arki koittaa ja kipinä lakkaa. Tätä jatketaan maailman tappiin asti, loppusaldona 6 entistä puolisoa ja epämääräinen lauma minun sinun ja meidän lapsia. Mutta olipa koko elämän jännää ja kipinää
Jos tuota kaipaa, niin miksi ei voisi elää noin. Niitä lapsia ei tietysti kannata joka suhteeseen tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut mieheni kanssa ja yli 10 vuotta. Kipinää oli aluksi jonkin verran, lähinnä hullaannuin erinomaisesta sek*istä jota häneltä sai. Aiemmat miehet oli olleet tosi nuorena joten jotenkin olin kovin pettynyt kunnes löysin nykyisen miehen. Toki hän oli kuitenkin pitkälti turvallinen ns järkivalinta, mitään suuren suuria tunteita ei riehunut alussa eikä myöhemminkään. Välillä toivon ettemme olisi ikinä aloittaneet suhdetta, itse kun olen vähän ajautunut nykyiseen tilanteeseen puoliksi siksi että ajattelin ettei parempaakaan löydy.
Olemme pariterapiassa käyneet, mutta tuntui että terapeutti tarttui vääriin asioihin, jotka eivät meillä edes olleet ongelmia. Jos eroaisin, pysyisin mielelläni sinkkuna, etsisin varmaan fwb suhteen jottei lapsenk tarvitsisi altistua mahdollisesti vaihtuviin kumppaneihin.
Ap
Täällä kohtalotoveri aivan samoin ajatuksin. Minäkin oikeastaan ajauduin suhteeseen pitkän sinkkuilun ja siihen kyllästymisen jälkeen. Liitto on kestänyt pitkään, mutta olen ollut tyytymätön viimeisen parin vuoden ajan. Kaipaan jotain muutosta ja hirvittää ajatus, että elämä on tälläistä loppuiän. En myöskään haluaisi ihan äkkiä lähteä uuteen suhteeseen ja voisin vaikka asuakin yksin loppuelämäni.
Vaikeita päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Aika usein vaihtamalla kyllä paranee. Vanhempana itsetuntemus on parempi ja voi valita paremmin.
Tässä ketjussa on monta, jotka eivät ehkä ole itse hyvässä suhteessa, mutteivät uskalla erotakaan. He ovat kateellisia niille, jotka uskaltavat.
Kaikkien ei ole edes pakko olla parisuhteessa, moni on onnellinen sinkkunakin.
Jep tuntee itsensä sen verran hyvin, että osaa valita vaihtoehdon, jota ei ole tarjolla.
Kannattaa varautua siihen skenaarioon, että lapset ovat jatkuvasti sulla. Aika monta kertaa nähnyt näitä 50-50, jotka eivät sitten toteutuneetkaan pidemmän päälle, kun mies löysi uuden.
ohis