Miten kerron miehelle mielenterveysongelmista?

Varaudun siihen, että ukko lähtee.

Itse kerroin omasta psyykkisestä sairaudesta, kun oli tunnettu pari kuukautta. Se tuntui tosi isolta ja vaikealta, mutta mies suhtautui asiaan lempeästi ja ymmärtäen. Uskon, että sunkin kumppani arvostaa sitä, että olet rehellinen. Mutta samalla on myös hyvä muistaa, että kaikkea ei tarvitse kertoa kerralla ja asiat saa tapahtua sun omassa tahdissa.

Suurin osa ihmisistä tuntee joka tapauksessa jonkun jolla on mielenterveydenhäiriö ja isolla osalla ihmisistä on itselläänkin ainakin ajoittain psyykkisiä haasteita, joten rohkeasti vaan. Tärkeintä on, että muistat olevasi kunnioituksen ja rakkauden arvoinen omana itsenäsi.

Exälle kerroin aika suoraan ekan tapaamisen jälkeen masennuksesta ja syömishäiriöstä - halusi jatkaa tapailua ja seurusteltiinkin yli neljä vuotta, erottiin sitten ihan muista syistä. Nykyisen tunsin jo ennen tapailua yhteisten ystävien kautta ja hän tiesi jo valmiiksi vähän taustoistani, joten ei tarvinut "tulla kaapista" diagnoosien kanssa. Rehellisyys heti alussa on parasta, jos mies haluaa jatkaa, niin hänenkin on helpompi ymmärtää ja tukea sinua.

Laita sille maililla linkki tälle forumille. Se ymmärtää kyllä. Jos ei ymmärrä, mies on liian tyhmä ja sun pitää jättää se.

On parasta sanoa suoraan, heti. 

Jos kerrot vasta sitten, kun oireet pahenee ja mies alkaa miettiä että mikä hitto sinua oikein vaivaa, on liian myöhäistä. Koska silloin olet salannut suhteelle olennaista tietoa, eikä luottamusta ehkä voi enää saavuttaa. Ja olet osoittanut, että itse et luota mieheen, kumppaniisi(!), sen vertaa että kertoisit näin tärkeästä asiasta hänelle.

Kerro heti, kävi miten kävi. pakko vaan uskaltaa vaikka pelottaa. 

Panosuhde on tietty eri, silloin ei ole väliä.

Itselläni on sama diagnoosi, eikä elämäni millään tavalla eroa keskivertoihmisen elämästä.

Olen ollut mieheni kanssa 20 vuotta eikä diagnoosilla ollut hänelle mitään merkitystä.

Kyllä oma kiinnostukseni lopahtaisi täysin jos uusi kumppanini reagoisi jotenkin toisin.

Minun exääni ei masennukseni kiinnostanut, joten erosin siksi.

Vierailija kirjoitti:

On parasta Loopsanoa suoraan, heti. 

Jos kerrot vasta sitten, kun oireet pahenee ja mies alkaa miettiä että mikä hitto sinua oikein vaivaa, on liian myöhäistä. Koska silloin olet salannut suhteelle olennaista tietoa, eikä luottamusta ehkä voi enää saavuttaa. Ja olet osoittanut, että itse et luota mieheen, kumppaniisi(!), sen vertaa että kertoisit näin tärkeästä asiasta hänelle.

Kerro heti, kävi miten kävi. pakko vaan uskaltaa vaikka pelottaa. 

Panosuhde on tietty eri, silloin ei ole väliä.

Ei se ole salailua tai epäluottamusta. Kukaan ei ole velvollinen kertomaan sairashitoriaansa ihmiselle, johon ei ole vielä rakentanut luottamuksellista suhdetta. Itseään saa myös suojella turhalta haavoitetuksi tulemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On parasta Loopsanoa suoraan, heti. 

Jos kerrot vasta sitten, kun oireet pahenee ja mies alkaa miettiä että mikä hitto sinua oikein vaivaa, on liian myöhäistä. Koska silloin olet salannut suhteelle olennaista tietoa, eikä luottamusta ehkä voi enää saavuttaa. Ja olet osoittanut, että itse et luota mieheen, kumppaniisi(!), sen vertaa että kertoisit näin tärkeästä asiasta hänelle.

Kerro heti, kävi miten kävi. pakko vaan uskaltaa vaikka pelottaa. 

Panosuhde on tietty eri, silloin ei ole väliä.

Ei se ole salailua tai epäluottamusta. Kukaan ei ole velvollinen kertomaan sairashitoriaansa ihmiselle, johon ei ole vielä rakentanut luottamuksellista suhdetta. Itseään saa myös suojella turhalta haavoitetuksi tulemisesta.

Ai ei ole epäluottamusta, ettei ole luottamuksellista suhdetta? Sitähän se juuri on, kirjaimellisesti.

Ap puhui uudesta kumppanista, eli onhan heillä jo oltava läheinen ja vakava suhde. 

Hän salaa isoa asiaa, joka todennäköisesti vaikuttaa heidän yhteiseloonsa ja mieheen aivan suoraan tulevaisuudessa. Itse olisin ottanut puheeksi viimeistään ensimmäisillä treffeillä, jos siis olisin etsimässä vakavaa suhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On parasta Loopsanoa suoraan, heti. 

Jos kerrot vasta sitten, kun oireet pahenee ja mies alkaa miettiä että mikä hitto sinua oikein vaivaa, on liian myöhäistä. Koska silloin olet salannut suhteelle olennaista tietoa, eikä luottamusta ehkä voi enää saavuttaa. Ja olet osoittanut, että itse et luota mieheen, kumppaniisi(!), sen vertaa että kertoisit näin tärkeästä asiasta hänelle.

Kerro heti, kävi miten kävi. pakko vaan uskaltaa vaikka pelottaa. 

Panosuhde on tietty eri, silloin ei ole väliä.

Ei se ole salailua tai epäluottamusta. Kukaan ei ole velvollinen kertomaan sairashitoriaansa ihmiselle, johon ei ole vielä rakentanut luottamuksellista suhdetta. Itseään saa myös suojella turhalta haavoitetuksi tulemisesta.

Ai ei ole epäluottamusta, ettei ole luottamuksellista suhdetta? Sitähän se juuri on, kirjaimellisesti.

Ap puhui uudesta kumppanista, eli onhan heillä jo oltava läheinen ja vakava suhde. 

Hän salaa isoa asiaa, joka todennäköisesti vaikuttaa heidän yhteiseloonsa ja mieheen aivan suoraan tulevaisuudessa. Itse olisin ottanut puheeksi viimeistään ensimmäisillä treffeillä, jos siis olisin etsimässä vakavaa suhdetta. 

Tarkistin, että luottamus rakentuu ajan kanssa, ei hetkessä.

Kerrot ihan suoraan. Kerro se rauhallisessa tilanteessa, sillä tavalla, että voit kertoa saman tien myös sen, millaisia oireita ja kuinka usein ja kuinka pitkinä jaksoina sinulla on. Älä vähättele, mutta älä myöskään liioittele. Vastaa hänen esittämiinsä kysymyksiin rehellisesti.

Jos hän ei pysty hyväksymään sinua sellaisena kuin olet, on teidän molempien kannalta paras, että eroatte.

Puhua suoraan vaan

Kyllä mies huomaa kun tekeydyt hulluksi

Unohda lääkkeet näkyville.

Mun ex ei kertonut. Tuli mania ja 6 vko sairaalareissu, tuli masennusta, jolloin hoidin molempien työt,perheen, laskut. Palkaksi sain väkivaltaa,pettämistä,holtitonta käytöstä. Lääkkeet olisivat kuulemma muuttaneet liiaksi taiteellisuutta, joten ne jäi. Kuten avioliittokin. Tautia on moenmuotoista, mutta kerro!@

Minullakin on kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi. Valitettavasti ei ole kovin hyviä kokemuksia kumppaneiden suhtautumisesta. Olen kaikille kertonut kuitenkin ihan alkutaipaleella. Edes lasteni isä ja nykyinen puolisoni ei ymmärrä. Monesti olen tullut jätetyksi asian takia. Ei kai siinä muu auta kuin kertoa asia ja vastata kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Se toinen joko pysyy rinnallasi tai ei.

Sanot suoraan. Jos mies ei ymmärrä ja tue, niin sitten sulla on täysin väärä mies sulle. Turhaa kulutatte yhtään enempää toistenne aikaa. Mutta tuskinpa näin käy. Itse yleensä odotan parit treffit, niin nainen ehtii muodostaa kuvan minusta persoonana, luonteeni perusteella, ei diagnoosini. Mutta kannatta kertoa mahdollisimman nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Varaudun siihen, että ukko lähtee.

Syytä olisi. Ap on salannut mieheltä olevansa hullu.

miksi pitää etsiä mies, jos on sekopää