Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsellani selektiivinen mutismi?
05.12.2013 |
Ei puhu vieraille, ei koskaan. Ei vastaa edes hoitajille hyvän huomenen toivotukseen, eikä vastaa kavereiden heilutukseen.
Sosiaalisissa tilanteissa isoveli usein hoitaa hänen asiansa, ovat käyneet yhdessä synttäreilläkin jossa isoveli hänen puolestaan ilmoittaa kysyjille mitä pikkusisko tahtoo syödä/ tehdä :)
Emme ole edes kokeneet tätä ongelmana, emmekä ole hakeneet apua tai vaatineet lasta osallistumaan enempää kuin tahtoo. Käy tanssitunneillakin, eikä puhu sielläkään mitään, ja olemme sopineet ettei sitä häneltä edellytetäkään. Kolmen tunnin jälkeen uskalsi nostaa kätensä kun hänen nimensä sanottiin, siitä oltiin kaikki ylpeitä :)
Pitäisikö tästä huolestua, lapsi on kyllä verbaalisesti normaalilahjainen ellei enemmänkin, eikä muutenkaan ole mitenkään kehityksessä jäljessä, päinvastoin.
Kommentit (31)
Kyllä mun mielestä on parempi että on ujo lapsi kuin sellainen päällepäsmäri joka pälpättää ummet ja lammet. Mua ainakin hermostuttaisi sellainen lapsi.
Meillä tyttö on myös tuollainen hyvin hiljainen, on 6v. Eskarissa aamulla ei tervehdi, ei koskaan hymyile. Juttelee aikuisen kanssa, jos kysytään. Juttelee ikäistensä kanssa, kikattelee ikäistensä kanssa, kertoo mistä on eskarikavereiden kanssa jutellut. En ymmärrä miksi ihmeessä luonteenpiirteestä pitäisi olla huolestunut? Selektiivinen mutismi, se ja sama. Olen itsekin hiljainen, enkä edes odota, että lapsi olisi suuna päänä vieraitten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertokaapa miten kuuluu toimia aikuisen selektiivisestä mutistmista kärsivän kanssa? Eräässä harrastepaikassa on töissä kuntoutuja, jolla kyseinen vaiva. En olen häntä vielä tavannut, mutta jos pitäisi jotain asiaa hoitaa ja toinen sit vaan vaikenee. Kommunikoikohe ilmein muuten tms? Pitääkö vaan toistaa kysymys, jos jotain tarvii kysyä, vai olla kuin häntä ei ole olemassa, vai miten??
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 15:33"]
Kyllä mun mielestä on parempi että on ujo lapsi kuin sellainen päällepäsmäri joka pälpättää ummet ja lammet. Mua ainakin hermostuttaisi sellainen lapsi.
[/quote]
Aina näitä. Miten olis ihan normaali sosiaalinen käytös. Vastataan kun kysytään, jutellaan normaalisti. Ääripäät on aina ärsyrttäviä
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 15:33"]
kertokaapa miten kuuluu toimia aikuisen selektiivisestä mutistmista kärsivän kanssa? Eräässä harrastepaikassa on töissä kuntoutuja, jolla kyseinen vaiva. En olen häntä vielä tavannut, mutta jos pitäisi jotain asiaa hoitaa ja toinen sit vaan vaikenee. Kommunikoikohe ilmein muuten tms? Pitääkö vaan toistaa kysymys, jos jotain tarvii kysyä, vai olla kuin häntä ei ole olemassa, vai miten??
[/quote]
Älä ainakaan jankuta ja kysy uudelleen, jollei hän vastaa. Hän ei varmaan voi ottaa katsekontaktia ja itse välttelee varmaan noita tilanteita, jossa pitäisi jotenkin kommunikoida toisen kanssa. Joku helppo kysymys, johon voi vastata vain joo tai ei kannattaa esittää jonkun toiminnan yhteydessä ja sillain jonkin matkan päässä tästä ko. ihmisestä. Hän saattaa vastata jopa ihan ääneen tuommoisen yhden sanan tai päätään pyörittämällä/nyökkäämällä, tai sitten ei ollenkaan. Kun ei tiedä minkäasteinen mustimi hänellä on niin ei voi olla varma. Mutta ei kannata mennä kovin lähelle fyysisesti vaan vaikka huikata joku kysymys ihan ohimennen ja jollei hän vaikka pysty vastaamaan mitenkään niin ei tehdä sitten siitä numeroa eikä kannata kysyä uudelleen. Antaa tilanteen mennä sillä kertaa ohi, mutta ei luovuta hänen kanssaan kokonaan. Jatkaa tuota samaa linjaa ja joku kerta hän voi vaikka vastatakin jotain. Ja voihan hänelle vaikka aluksi jotain lyhyitä juttuja ohi mennen kertoa. Ei varmaan kauheen pitkiä, koska häntä alkaa jännittämään, että sitten häneltä odotetaan vastavvuoroisuutta ja ehkä jotain vastauksia, kommentteja jne... jolloin hän ahdistuu tilanteesta...
Voi kun se on vaikeaa varmasti muillekin kun mutistille itselleen! Mutta älkää jättäkö häntä kuitenkaan ulkopuolelle, vaikkei hän pystyisi puhumaankaan!
Minä olen se kolmen ujon lapsen äiti. Minusta ei ole hyvä, että ympäristö hyväksyy puhumattomuuden. Mielestäni lasta voi välillä ajaa epämukavuusalueelle, niin hän voi kehittyä. Eli vaaditaan se "huomenta" aamulla päiväkodissa ja "moi" kaverille kaupassa. Se on vain yksi sana, ei lapsi siihen kuole kun sen päästää suustaan! Harjoitusta, harjoitusta ja vielä kerran harjoitusta!
Lapseni ovat myös muutenkin arkoja kokeilemaan uusia juttuja, ja olen monet kerrat ollut huvipuiston laitejonossa tai vesiliukumäen portaissa itkevän lapsen kanssa ja miettinyt mitähän muut vanhemmat ajattelevat, kun pakotan lapseni menemään pelottavaan paikkaan. Mutta kun on kerran uskaltanut, niin sitten onkin halunnut käydä kerta toisensa jälkeen kun oli niin kivaa! Muuten olisi kotona jälkeenpäin lasta harmittanut kun homma näytti kivalta mutta ei uskaltanut. Joskus siis tarvitaan hiukan epämukavuutta, jotta voi saavuttaa onnistumisia.
Tässä elämässä täytyy kuitenkin pystyä kommunikoimaan ihmisten kanssa, joten lasta täytyy siihen opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin murrosikäisenä aika hiljainen ja ujo ja nyt paljon vanhempana saan suuni auki joskus liianki kanssa.
Lapsi on vain ujo. Olisin huolissani vain jos lapsi kokee sosiaaliset tilanteet ahdistaviksi. Jos menee mielellään harrastuksiin ja päiväkotiin, mutta leikkii mieluummin yksin ja seurailee sivusta muiden touhuja, en pitäisi tilannetta mitenkään hälyyttävänä. Tilanne varmasti helpottuu kun kasvaa.
Minusta on myös hyvinkin normaalia että isompi sisarus auttaa pienempää, ja siis myös "hoitaa" asioita tämän puolesta. Tärkeää vain on pitää huolta siitä että pienempikin saa puheenvuoron silloin kun sen haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlaa highly sensitive person / highly sensitive child. Suomeksi ilmestynyt Eristyisherkkä ihminen, kirjoittaja Elaine Aron.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 20:48"]
Minusta on myös hyvinkin normaalia että isompi sisarus auttaa pienempää, ja siis myös "hoitaa" asioita tämän puolesta. Tärkeää vain on pitää huolta siitä että pienempikin saa puheenvuoron silloin kun sen haluaa.
[/quote]
Se on normaalia, mutta ei välttämättä hyväksi pienemmän kehitykselle. Siksi en pidäkään päiväkodin sisarusryhmiä välttämättä hyvänä asiana. Samoin jos lapsella on kaveri, joka liiaksi puhuu toisen puolesta. Toisaalta on hyvä, että ujo lapsi menee rohkeamman perässä (esim. pääsiäisenä virpomaan, jonne hirveästi tekisi mieli muttei uskalla, mutta kaverin kanssa pystyy menemään), mutta liika "asioiden hoitaminen" on huono juttu. Joskus sille ujollekin lapselle tekisi hyvää synttäreillä vastata, haluaako limsaa vai mehua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 15:27"]
Kyllä minusta on onni että ujo lapsi saa olla oma itsensä. Kyse on pienestä lapsesta joka ei puhu vieraille, tutustumisen jälkeen kyllä. Ei siitä sairasta tai häiriintynyttä saa tekemälläkään.
ap
[/quote]
No jos lapsi tutustumisen jälkeen aina alkaa puhua ihmisille, ei ole kyseessä selektiivinen mutismi. Silloin lapsi on vain ujo.
11